Pieni kysely: Kun/Jos valitsette punnitsemalla hylsyt, mitä käytätte metodina? Laitatteko saman painoluokan hylsyt samaan nippuun, vai nakkaatteko armotta liian kevyet/raskaat pois?
Itse käytän Sakon hylsyä, ja olen havainnut, että n. 10-20% hylsyistä ovat omalla kohdallani olleet huomattavasti loppuosaa keveämpiä. Tämä keveämpi osa on sitten päätynyt poistoon. Miksi valitsen painavammat? Koska olen melko varma, että hylsyjen seinämävahvuus on enemmän vakio saman tehtaan hylsyillä, kuin sen kanta.
J
Lukemani jenkkiartikkelin perusteella Sako:n ja Lapua:n samaan erään kuuluvia hylsyjä ei tarvitse lajitella - ovat kuulemma hämmästyttävän tasalaatuisia. Jenkkihylsyt vastaavasti pitää aina lajitella.
Lajittelusta keskustelua: //http://www.benchrest.com/forums/showthread.php?t=6877
Olennaisinta on seinämävahvuus ja etenkin sen vaihtelu.
'Sairaalloisen' tarkat kasa-ampujat mittaavat ohuimman kohdan ja asettavat panoksen aina siten, että ohuin kohta patruunapesässä klo 12:ssa. Kuulemma tuo ohuin kohta on ratkaisevin, koska paine vaikuttaa tähän eniten.
Muutenkin panos laitetaan uudelleenlatauksen jälkeen samaan asentoon kuin se oli ammuttaessa. Patruunapesä ei välttämättä ole symmetrisen muotoinen ja hylsy muokkautuu muuten epäkeskeiseksi hieman erilailla jokaisen ammunnan yhteydessä.
Seinämävahvuuksien heiton mittauksessa tarvitaan erittäin tarkka heittokello esim: //http://www.neconos.com/details.htm.
'Hong Kong'-kellolla on turha yrittää mitata.
Tässä yksi netistä löytämäni seinävahvuuksien poikeamiin perustuva hylsyjen lajitteluperuste (kohta E:ssä varsin hyvä käyttöehdotus 8) ) :
Mitat tuumina!
A. less than .0005 wall thickness variation certainly bench rest class
B. .0005 to .001 probably good enough for bench rest and certainly good enough for anything else.
C. .001 to .002 certainly good enough for anything else, such such as NRA Hi-Power, Silhouette, Palma.....
D. .002 to .003 for practice or events where X-ring accuracy is not a factor.
E. .003 > Sacrificial cases for loading tool and die set-ups, setting neck turning and case trimming tools, use in machine guns, or to
Netistä voisi löytyä enemmänkin tietoa. Hakuna voi käyttää esim:
Edesmennyt Creighton on tutkinut patruunoita hyvinkin tarkkaan ja tehnyt niistä julkaisuja.
T: koneinsinööri
Painon perusteella tapahtumasta valinnasta löysin mielipiteen yhdestä lajittelutavasta eli hylsyt lajitellaan n. 1% painoheiton ryhmiin esim. 0.5-0.7 gr. välein.
Näistä kun vielä rankkaa alle 1% heitolla olevat hylsyt kisahylsyiksi niin pitäisi olla hyvä setti koossa. Yksi 'pitkämatkalainen' hyväksyy kisaan ainoastaan 0.2 gr sisällä olevat hylsyt eli tiukka on seula (cal 6.5-.284)!
Ongelmana taitaa vain olla, löytyykö hylsysatsista riittävästi kriteerit täyttäviä hylsyjä. Ellei löydy pitää valita se painoryhmä josta löytyy tai sallia suurempi heitto. Hylsymäärän ollessa esim. 100 kpl, voi näistä löytyä 30 kpl satsi.
Etsin 5 kerran ammuttua hylsyä, jotka punnitsin n. 0.25 greinin tarkkuudella samaan sarjaan. Lapuan uuden manuaalin mukaan 12 gramman scenulle tappilataus N140 46.8 greiniä olisi hyväkäyntinen, joten valitsin sen. Ja eiku kokeilemaan. Miten muuten käy painoarvoille, kun sama hylsy ammutaan useampaan kertaan? Muuttuuko se mitenkään?
J
Uudelleenlatauksessa hylsyä joutuu kuitenkin hieman työstämään mekaanisesti (jäysteet pois jne.). Eli taitaa mennä uusintalajitteluksi?
Ilmoitteleppa havaintojasi ammunnan tuloksista.
Itse olen sijoittanut hylsyjen punnitsemisen samaan kategoriaan kuin kaulojen sorvaamiset ja ruutipanosten punnitsemiset (jos ei ole pakko).
Silloin kun ase on perinteisellä CIP pesällä varustettu tai käytössä ei ole kasa-ammunta toleransseja pasässä/hylsyissä eikä latausteknisesti olla "kasa-ammunta tasolla" niin nämä sorvailut ja punnitukset ovat enempi ajanvietettä.
Voin myöntää että näitä on testattu TRG 22:lla ja aika riittävästi, testien sen hetkinen tulos oli aina verrattavissa siihen miten paljon asiaan itse uskoi mutta kun alettiin pitämään kirjaa todellisesta osunnasta ja seurattiin sitä pitkäjaksoisesti niin mitään konkreettista hyötyä näistä näpertelyistä ei saatu. Jos toimitaan ilman kirjanpitoa tällaisissa testeissä niin hyvin useasti aika kultaa muistot omien uskomusten mukaan.
Kuten aiemmin tuolla jo mainittiin niin silloin kun on kyse kotimaisista samaa erää olevista hylsyistä niin punnituksella ei ole niin suurta merkitystä kuin jollain jenkkihylsyllä, tässä olen täysin samaa mieltä asiasta.
Ryssityllä nallituksella tai väärällä luodinasetus syvyydellä tehdään monesti osunnallisesti enemmän hallaa kuin hylsyjen pienillä paino/tilavuuseroilla.
Taas toisaalta monesti hyvässä osunnassa on hitusen mukana niitä omia uskomuksia ja jos näillä pienillä kikkailuilla saadaan omaa psyykettä rauhoittumaan niin silloinhan niitä kikkoja on tehtävä :wink:
Kysyin asiaa Aseseppä Kinnuselta, ja hän sanoi, ettei hylsyjä kannata punnita, koska osunta ei kuulemma erityisesti muutu. Mielenkiintoinen kokemus. Olemmekohan me vain liian hienostelevia? :lol:
J
Ensin pitää päättää mitä haluaa ja toimia sen mukaan.
Jos aseena on "tight neck" 6mm PPC niin kaulat on pakko sorvata koska muuten patruuna ei mahdu patruunapesään. Koska tällaiset hylsyt kestää kymmeniä latauskertoja niin niitä ei tarvita kuin kourallinen, minimi 5 kpl ja käytännössä 20 kpl:lla ampuu piipun parhaan käynnin pois. Tällöin kaikenlainen lisänysvääminen voi tuoda lisäarvoa ja mielenrauhaa.
Jossain stanuaseessa CIP-pesällä kaulansorvailu ei auta ja voi jopa lyhentää hylsyjen elinikää. Hoikka hylsynkaula horossa patruunapesässä venyy ja työtökovenee enemmän ja nopeammin kuin paksu.
Kotimaisilla hylsyillä painovaihtelu on aika vähäistä. Jos ase antaa saman (muutaman m/s tarkkuudella) lähtönopeuden samalla ruutipanoksella kahdessa eri hylsyssä niin ne on riittävän samanlaisia sisätilavuuden osalta TA-käyttöön. 100m Heavy Varmint World Champpionship-kisoihin ne ei välttämättä ole vielä riittävän samanlaisia mutta muuhun käyttöön kyllä.
Hyvin annostelijasta läpi tulevilla ruudeilla ei panosta tarvitse kuin satunnaisesti tarkistuspunnita. Esim. N550 ja pistooliruudti menee yleensä tähän kategoriaan. Jos puhutaan N170, N560 ja hitaammista "kekäleistä" niin useimmat annostelijat ei oikein annostele niitä riittävän tarkasti että punnituksen voisi jättää väliin. Tällöinkin tarve syntyy enemmän ylilatausten eliminoinnista kuin tarkkuuden maksimoinnista. Annostelijan annosten tasalaatuisuus kyllä edellyttää myös lataajalta osaamista ja huolellisuutta.
Nallitaskujen ja liekkikanavien vakiointi on kivaa mutta ei todennäköisesti mitenkään tarpeellista TA-kivääreissä. Työvaihe tarvitsee onneksi tehdä vain kerran hylsyn elinikänä.
Juuri näin, monesti yritetään etsiä käyntiä aivan toisarvoisista osa-alueista ja unohdetaan latauksen perustekniikka ja sen tuottava laadukkuus sekä ase ja sen käyttötarkoitus.
Jos kuitenkin haluaa nysvätä vaikkapa hylsyjen painojen suhteen niin kannattaa pitää ratapöytäkirjaa ja kirjata KAIKKI ammutut laukaukse sekä kasat ylös ja verrata niitä vastaavalla menetelmällä ladattuihin valikoimattomiin hylsyihin. Vain tällaisella testillä jossa pidetään kirjaa osunnasta eri kokeilujen vaiheessa saadaan uskottavia tuloksia ja ne mutu-uskomukset jäävät pois lopullista vertailua tehtäessä.
Tässä vaiheessa on hyvä esittää kysymys: kuinka moni kirjaa jokaisen ratakäynnin sekä ammutut kasat ym. tiedot ylös niin että voi tehdä vertailuja lataustestien eri vaiheista?
Vinkiksi voin sanoa että silloin kun TRG:llä (3700-4000 laukausta vuodessa) ja 6mmPPC:llä (2500 laukausta vuodessa) tein parisen vuotta testejä kantapään kautta ja "opiskelin" näitä "oikotie onneen" ratkaisuja niin kaikki testit kirjattiin huolellisesti ylös, jos näin ei tee niin testeillä ja niiden lopputuloksilla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Kahden vuoden aikana TRG:ssä oli neljä eri piippua kiinni ja yhdessä piipussa testattiin kahta eri pesän tiukkuutta ja niiden vaikutusta todelliseen osuntaan. Näillä testeillä oli merkittävä vaikutus omaan suhtautumiseen näihin "kikkailuihin" ja niiden tuloksiin.
Olen tuossa kokeillut kaikenlaisia mielstäni 'tarkkuutta' lisääviä latauskonsteja ja pitänyt hyvin tarkkaa pöytäkirjaa.
Parhaat tulokset syntyivät:
- ei hylsyjen valintaa (sama erä)
- ei luodin valintaa (sama erä)
- ruudimäärän annostelu punnitsemalla jokainen erikseen digivaaka laitteella (Lyman 1200DPS annostelija+vaaka)
- rihlakosketuksen mittaaminen omatekemällä OAL-tulkilla
- kasauspituuden mittaus Stoney Point OAL cauge:lla
Pääsin hämmästyttävän pieniin nopeusvaihteluihin eli käytännössä +/- 3 m/s (aiemman +/- 10 m/s sijasta) !
T: Yksinkertainen on kaunista