Itellä on sightroninin kiikari ja sen pimeännököominaaisuudet ovat aikas huano. Mieleeni tuli onnistuuko kiikarin intekroimaan käsimallin suurentamattoman valonvahvistimen putken etulinssineteen. Onko jollakin kokemuksia?
Suurin osa viranomaisten vv-kalustosta on sellaisia joissa vv asennetaan varsinaisen tähtäimen etupuolelle. Eli perusidea on ok.
Haasteet tulee rekyylikestävän vv:n hankinnasta (kallis) sekä sen kiinnittämisestä paikalleen. Yleensä vaaditaan picatinnykiskoa tåhtäimen eteen aseen etutukkiin koska tähtäin ja sen kiinnitys eivät kestä jos objektiiviin kiinnitetään 0,5-1,0 kg lisäpaino.
Rupesi kiinnostamaan miten nämä optiikan eteen tulevat VV:t toimii? Tai oikeastaan miten se yhdistelmä toimii? Voiko VV:n vain heittää paikolleen ja zero on silti sama kuin puhtaalla optiikalla? Vai pitääkö käytännössä koko tehdä uusi kohdistua siirryttäessä pimeä toimintaan taikka optiikan rumpuun valmiit merkinnät VV zeroksi?
Lainaus käyttäjältä: AJJV
Juuri näin. Idea on että Zero säilyy. Mitään muutoksia ei tehdä. Uusissa näin onkin.
Tosin malleja on erillaisia ja jotkut vanhemmat (isot, painavat) joissa tuki tulee liikaa kiikarista saattaa vaikuttaa zeroon. Tähänkin on ratkaisuja kuten jo yllämainitut ylimääräiset kisko ratkaisut kiikarijalustoissa ja/tai piipun päällä.
Siis tästä asiasta keskusteltiin täällä viimeksi vuosi-pari sitten. Ja eikö konsensus silloin ollut että zero siirtyy aina. Joissain malleissa toki enemmän ja joissain vähemmän.
Lainaus käyttäjältä: hpa
No joo siirtyy tai "siirtyy". Kyllä ainakin TKIV2000:lla tippuu ihan samoilla naksuilla maalit myös VV:n kanssa. Kasa-ammunta on sitten toinen laji.
Lainaus käyttäjältä: MMä post_id=91549 time=1525841916 user_id=5771
Lainaus käyttäjältä: AJJV
Juuri näin. Idea on että Zero säilyy. Mitään muutoksia ei tehdä. Uusissa näin onkin.
Tosin malleja on erillaisia ja jotkut vanhemmat (isot, painavat) joissa tuki tulee liikaa kiikarista saattaa vaikuttaa zeroon. Tähänkin on ratkaisuja kuten jo yllämainitut ylimääräiset kisko ratkaisut kiikarijalustoissa ja/tai piipun päällä.
Thanks. Taasen. Osaatko selittä miten tuo toimii? Noin niin kuin optisen akselin kannalta? Kun mun järkeen ei vaan istu että miten tuo ei vaikuttaisi vähän samalla tavalla kuin altaan pohjaan katsoo veden läpi. Mekaniikan ymmärrän.
Eihän mulla mitään oikeaa syytä ole miksi haluan tietää. VV:tä en ole ostamassa mutta mielenkiinto aiheeseen vain on suuri.
VV:n kohdallahan tilanne on se, että kuva edestä tulee vv:n objektiiviin jonkaq takana se muunnetaan elektorniseen muotoon ja vahvistetaan ja ohjataan sitten johtoja pitkin TA-tähtäimen linssin eteen asennettuun näyttöön siinä moudossa ikäänkuin tähtäimen edessä ei olisikaan puolta kiloa metallia ja elektroniikkaa. VV:ssähän ei ole suoraan optista linjaa vaan silmä näkee elektronisen näytön muodostamaa kuvaa.
Vähän aihetta sivuten kuvaa voidaan siirtää kyllä ihan optisestikin korosäätövaran lisäämiseksi: https://www.tacomhq.com/products-charlie-tarac.html Tästä värkistä en aivan sisäistä miten se säätöpuoli on tehty mutta se toimii ja sehän riittää :-)
Lainaus käyttäjältä: AJJV
Lainaus käyttäjältä: MMä post_id=91549 time=1525841916 user_id=5771
Lainaus käyttäjältä: AJJV
Juuri näin. Idea on että Zero säilyy. Mitään muutoksia ei tehdä. Uusissa näin onkin.
Tosin malleja on erillaisia ja jotkut vanhemmat (isot, painavat) joissa tuki tulee liikaa kiikarista saattaa vaikuttaa zeroon. Tähänkin on ratkaisuja kuten jo yllämainitut ylimääräiset kisko ratkaisut kiikarijalustoissa ja/tai piipun päällä.
Thanks. Taasen. Osaatko selittä miten tuo toimii? Noin niin kuin optisen akselin kannalta? Kun mun järkeen ei vaan istu että miten tuo ei vaikuttaisi vähän samalla tavalla kuin altaan pohjaan katsoo veden läpi. Mekaniikan ymmärrän.
Eihän mulla mitään oikeaa syytä ole miksi haluan tietää. VV:tä en ole ostamassa mutta mielenkiinto aiheeseen vain on suuri.
HJu selvittiin tuon tuossa edellä melko tyhjentävästi. Ei ole perinteistä optista linjaa kun kuva muodostetaan elektronisesti.
Kiitoksia mmä ja hju. Nyt ymmärrän.
Ensinnäkin sanon suoraan että alkuperäisen kysymyksen kannalta tämä on täysin akateemista pohdiskelua koska kysytynlainen laite maksaa esim. 10k euroa jos sellaisen edes saa. Jotain digitaaliseen kameraan (vs. valonvahvistus) perustuvia laitteita saa luokkaa 1500 eurolla mutta niidenkin hinta lienee kymmenkertainen kysyjän tarkoittamaan nähden.
Optiikka on vaikeeta. Palstalaisista ehkä JL osaa selittää tuohon kollimaatioon (varmaan väärä sana) liittyvät jutut, tai sitten puskista voi tulla joku tohtorismies.
HJu ei ainakaan mun käsityksen mukaan yrittänyt sanoa että VV jotenkin maagisesti ei kärsisi kollimaatio-ongelmista koska siitä ei näe suoraan läpi... eihän sillä ole mitään tekemistä asian kanssa... (tai sitten joku saa perustella että on) Itse asiassa laitteen asemoinnin lisäksi tulee toinenkin ongelma; laite pitää olla kasattu niin että "takaa uloslähtevä" kuvataso on täysin samassa linjassa kuin "edestä sisääntuleva" kuvataso. Siis karkeasti "kenno" joka tekee valonvahvistuksen ja "näyttö" joka vahvistetun kuvan esittää täytyy olla linjattu tarkasti.
AJJV:n mainitsema ongelma on siis että kiikarin eteen laitetaan jotain joka osoittaakin eri suuntaan kuin kiikari. Eli kiikarin saama kuva onkin vaikka puoli metriä vasemmalla @ 100m. Jolloin zero luonnollisesti siirtyy. Ja tämä tapahtuu huolimatta siitä näkeekö ko. värkistä läpi... kuten yllä mainittu ongelma voi jopa kasvaa...
Koska optiikka on edelleen vaikeeta, annan itseni elää uskossa että näissä tähtäimen eteen kiinnitettävissä ratkaisuissa kiikarin näkemä kuva ikäänkuin projisoidaan kauas kiväärin etupuolelle, jolloin kulmavirheiden vaikutus pienenee oleellisesti. Tässä uskossa on helppo elää, toisin kuin puhtaasti kolmioita piirtelemällä jonka perusteella moisten laitteiden ei kuuluisi toimia (zeron siirtymisen kannalta).
Armymanuaalien mukaan osumapisteen muutokset ovat melko vähäisiä add-on laitteilla jos ne on tehty militarykäyttöön. Syynä se että laskunmaksajat eivät maksa laitteista jotka eivät toimi tarkoituksenmukaisesti. Eli asia on hoidettu "jotenkin". Voipi olla factory secret tms.
Sitä en oikeasti tiedä miten esim Simrad KN250 ja vastaavat "periskoopit" homman hanskaavat. Ilmeisesti käänteisesti sama homma milla noi optiikan etupuolelle asennettavat "säätövaran lisääjät" muuttavat kuvaa hallitusti.
Sinänsä aivan sama kun ei ole varaa noita hankkia :-)
HJU on ihan oikeassa. Kyllä ne vaan toimii eikä sinne tule mitään heittoja.
Täytyy kaivaa tuo Simradin käyttöohje missä tuo toiminta on simppelisti kuvattu. Ei ole muistaakseni luokiteltu, niin laitan pari otetta jahka kerkeän.
Mun käsittääkseni pieniä heittoja tulee jos tähtäin ja VV eivät ole samalla optisella akselilla, eli esim. silloin kun tähtäin on kallistettu ja eteen tuleva VV ei. Sitä onko sillä suurtakaan merkitystä, ei mulla ole kokemusta.
On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.
Ja vielä... Simrad tulee kiinni suoraan tähtäimeen, joten on käsittääkseni samalla optisella akselilla, tuntematta laittetta sen paremmin.
Ei se Simrad nyt aivan optiselle akselille tule.
http://www.pgmprecision.com/en/light-intensification/84-vinghog-kn200-kn250.html
Kyllä se Simrad taitaa toimintaperiaatteensa kautta tulla samalle optiselle akselille, vaikka itse VV yksikkö onkin tähtäimen yläpuolella.
En ole tutustunut Simradiin (eikä kiinnosta) mutta HJu:n kuvan perusteella en heti alkujaan väittäisi että se "tulisi samalla optiselle akselille". Valovoimainen "sisääntulevan kuvan" linssi on kiikaritähtäimen yläpuolella, ja sitten kuva "näytetään" kiikarin edessä. Inline-ratkaisuissa, siis jossa komponentit ovat samalla linjalla, linjausheittoja korjataan käsittääkseni ns. Risley-prismalla (oikeastaan prisma-pari). Siis valon suuntaa muutetaan eli se taittuu Risley-prismassa.
Äkkiseltään arvelisin että samaan periaatteeseen perustuen korkeussuuntaisen heiton korjaaminen (ts. periskooppi) vaatisi yhtä korkean prisma-rakenteen ja sellaista ei ole Simradiin toteutettu. Tähtäimen eteen jäävässä komponentissa taitaa olla Risley-prisma mutta se on tarkoitettu vain linjausheittojen korjaamiseen ja korkeussuuntainen heitto jää aina. Jos Simradissa on käytetty jotain muuta menetelmää niin OK.
Vaikka oletettaisiin että järjestelmä on muuten täysin linjassa ja zero ei muutu (ameriikaksi muuten "POI shift" jos joku googlailee), tämmöisen absoluuttisen korkeussuuntaisen heiton käsittelyyn tulee mieleen kolme tapaa. Riippuu mm. halutusta osumatarkkuudesta mitä kannattaa käyttää.
1. hyväksytään että osumapiste on kaikilla ampumaetäisyyksillä em. eron verran alhaalla, käytetään samoja korjauksia kuin päivällä
2. korjataan virhettä pystysuuntaisella linjauksella siten että yhdellä etäisyydellä se on nolla ja muilla jotain, käytetään samoja korjauksia kuin päivällä
3. käsitellään asiaa kuten aseen tähtäinlinjan korkeus olisikin suurempi, kohdistetaan aseen tähtäin uudelleen ja käytetään ko. tähtäinlinjan mukaisia korjauksia
Lainaus käyttäjältä: MOj post_id=91595 time=1526069723 user_id=3637
On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.
Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.
Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.
Lainaus käyttäjältä: HJu post_id=91588 time=1526055553 user_id=42
Armymanuaalien mukaan osumapisteen muutokset ovat melko vähäisiä add-on laitteilla jos ne on tehty militarykäyttöön.
Eihän tuo loppuviimein ole edes mekaanisesti ihmeellinen duuni, jos laite valmistetaan siten että linjaukset on kunnossa. Sen jälkeen riittää että aktion päälle ja sinne eteen saadaan pätkät picatinnykiskoa jotka näyttävät sinne mihin luoti lentää. Eli kiikaristakaan ei joudu ihmeemmin käyttämään säätövaroja.
Mutta olen ampunut laitteella jonka linjaus kiskoon ja paikallaanpysyminen oli lievästi sanottuna puutteellista, asennusvirheen vuoksi. Ko. laitteessa oli sisäinen linjauksensäätö ts. se kohdistettiin tietylle aseelle. No, kohdistamisen jälkeen havaittu klotaaminen ei vaikuttanutkaan osumapisteeseen, ja kun virhe huomattiin myös linjaus kiskoon korjattiin eikä tälläkään ollut vaikutusta. Ampumamatka oli vain 100m mutta kuten mainitsin "piirtelemällä kolmioita" noiden asennusvirheiden olisi pitänyt vaikuttaa todella merkittävästi. Tästä siis kokemukset "ei pitäisi toimia mutta jotenkin vaan toimii".
Tuossa vielä esimerkki etupään kiskon jälkiasentamisesta, jossa se linjataan nimenomaan piipun mukaan.
https://rifleshooter.com/2013/05/installing-a-pvs-2227-mount-on-a-bolt-action-rifle-mccann-industries-sirs/
Sitä en tosin ymmärrä miksi tukkia ei alunperinkin voinut kellottaa piipun mukaan... ehkä piippuprofiilin takia tms. on tehty olettama että piippu ja tukki näyttävät riittävästi samaan suuntaan... kuitenkin puhutaan jostain kymppimillin kokonaisvälyksestä petauksessa...
Käsittäåkseni ammattilaisvehkeissä nykyään isoin osumapisteen muutos johtuu siitä että aseen päälle pultataan 0,5-1,5!kg lisäpaino. Se vaikuttaa aseen rekyylikäytökseen ja varsinkin aseen nostotaipumukseen. Ongelmat pysyvät vähäisinä jos isäntäase on valmiiksi 7-8kg painava ja ampumaetäisyys maltillinen max 5-600m.
Jos näkee ampua +1000m matkoille niin kaikki muutokset lavetissa alkavat taas vaikuttamaan.
Lainaus käyttäjältä: jthyttin post_id=91604 time=1526105720 user_id=2387
Lainaus käyttäjältä: MOj post_id=91595 time=1526069723 user_id=3637
On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.
Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.
Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.
Toki varsinaisen tähtäimen valonläpäisy vaikutta VV: suorituskykyyn merkittävästi, mutta tästäkin selvitään hyvin käyttämällä ir-valoa.
Silmäetäisyys sinänsä ei vaikuta VV: toimintaperiaatteen vuoksi, mutta kivääristä riippuen ampumaergonomian kanssa juotuu vähän soveltamaan.
Juu meinasin että esim. tähtäinkiikaria ei voi yleensä asentaa siten että silmänetäisyys olisi sopiva sekä taakseasennetun VV:n kanssa että ilman.
Jos mennään valaisun puolelle niin aktiivisen majakoinnin lisäksi tulee ongelmaksi eri aallonpituus. Eli yksinkertaistettuna tähtäinkiikarissa pitäisi olla parallaksisäätö ja sen olisi hyvä mennä selvästi alle 50 metrin. Muutenkin saa kyllä maalin tai ristikon teräväksi (VV:n säädöllä) muttei molempia yhtä aikaa. Jossain 100-150m ampumaetäisyyksillä se 50m parallaksisäätökin jo varmaan riittää, ehkä hiukan lähempänäkin.
Lainaus käyttäjältä: MOj post_id=91609 time=1526109329 user_id=3637
Lainaus käyttäjältä: jthyttin post_id=91604 time=1526105720 user_id=2387
Lainaus käyttäjältä: MOj post_id=91595 time=1526069723 user_id=3637
On myös olemassa laitteita jotka saa okulaari puolelle, samalle optiselle akselille. Pieniä ja kevyitä, suoraan tähtäimeen adapterilla. Ei muutu zerot. Tosin nämäkin laatuvehkeet maksaa hunajaa.
Lisäksi tuollaisen ratkaisun suorituskykyä rajoittaa aina varsinaisen tähtäimen valonläpäisy. Jos puhutaan kiikaritähtäimistä, käytännössä maailman paras valonvahvistin muuttuu tuollaisessa rakenteessa sadan euron Bresseriksi.
Jos valaisua piisaa niin sinällään tuo toteutustapa on kaikinpuolin parempi kuin VV:n virittäminen etupuolelle. VV:n linjauksilla ei ole mitään väliä ja se on ns. käden ulottuvilla säätöjä varten. Eikä VV:n resoluution tarvitse olla mitenkään kummoinen koska se kuva suurennettiin jo tähtäimessä. No headmountiin tarkoitetun laitteen kiinnittäminen silmänetäisyyden suhteen tarkan laitteen kuten kiikaritähtäimen taakse luo ampumaergonomisia ongelmia... yleensähän noita käytetään vain punapisteen takana, ja silloin PP:n alkuperäinen kiinnityskohta valitaan se. VV:n kiinnitys sen taakse onnistuu.
Toki varsinaisen tähtäimen valonläpäisy vaikutta VV: suorituskykyyn merkittävästi, mutta tästäkin selvitään hyvin käyttämällä ir-valoa.
Silmäetäisyys sinänsä ei vaikuta VV: toimintaperiaatteen vuoksi, mutta kivääristä riippuen ampumaergonomian kanssa juotuu vähän soveltamaan.
Niin kuin aiemmassa topicissa totesin. Ir-valaisu on sotatilanteessa =itsemurha....
Taistelukentän valaisua tehdään jo monella tapaa.
Tuli hommattua GSCI CNVD-22 FOM 1000 kun halvalla sain. VV:ssä on useimmista muista poiketen kollimointia varten ulkoiset kuusiokoloruuvit, joita kääntämällä käyttäjä voi itse kohdistaa tähtäimen.
Ensimmäiset kokemukseni ovat kertyneet pimeällä ilman kuunvaloa tai lunta. Tähtäimenä on tällä hetkellä Vortex PST 2,5-10x44. Tämä yhdistelmä ei tällä kelillä vakuuta. Näkökenttä on suhteellisen sumea ja maaleja on varsin vaikea tunnistaa lyhyilläkin etäisyyksillä. 70 metristä osuin 17cm kongiin ihan hyvin mutta metsän rajassa makaava vihollistaistelija jäisi kyllä havaitsematta 150m etäisyydellä. Vectronixin etäisyysmittarin eteen asennettuna sillä näkee hiukan paremmin mutta ei kovin hyvin.
Kun ensimmäisen kerran katsoin FOM 1300 monokulaarin läpi olin hyvin vaikuttunut laitteen suorituskyvystä. Olen verrannut monokulaariani ja CNVD-22:sta rinnakkain. Silloin ne näyttävät varsin samoilta mutta pisteet menee silti monokulaarille. Kiikari syö valonvahvistimelta paljon suorituskykyä. Suurennuksen käyttö vaikuttaa, jotenkin samanlla tavalla kuin digitaalinen suurennus lämpökamerassa. Tulee vaan epäselvempää kuvaa. Sillä ei siis näe enempää yksityiskohtia niin kuin tavallisella päiväoptiikalla zoomaillessa.
Jos tätä tulevaisuudessa saa käyttää supipassissa niin se kyllä kuitenkin pidentäisi passissa olo aikaa. En koe, että tästä kuvanlaadusta kannattaa maksaa 4000€ mutta tonnin kyllä, jos sen siihen hintaan saisi. Pitääpä katsoa miten täysikuu ja lumi vaikuttaa lopulliseen tuomiooni mutta nyt tämä ei paljon pisteitä saa. Kannattaa ostaa kerralla paras eli FOM mahdollisimman lähelle 2000.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on clip-on valovahvareista tai varsinaisista yötähtäimistä?
Ir-valoa kylkeen niin tuosta tulee ihan eri kampe.
Lainaus käyttäjältä: K.Helin post_id=95377 time=1544126495 user_id=4279
Tuli hommattua GSCI CNVD-22 FOM 1000 kun halvalla sain. VV:ssä on useimmista muista poiketen kollimointia varten ulkoiset kuusiokoloruuvit, joita kääntämällä käyttäjä voi itse kohdistaa tähtäimen.
Ensimmäiset kokemukseni ovat kertyneet pimeällä ilman kuunvaloa tai lunta. Tähtäimenä on tällä hetkellä Vortex PST 2,5-10x44. Tämä yhdistelmä ei tällä kelillä vakuuta. Näkökenttä on suhteellisen sumea ja maaleja on varsin vaikea tunnistaa lyhyilläkin etäisyyksillä. 70 metristä osuin 17cm kongiin ihan hyvin mutta metsän rajassa makaava vihollistaistelija jäisi kyllä havaitsematta 150m etäisyydellä. Vectronixin etäisyysmittarin eteen asennettuna sillä näkee hiukan paremmin mutta ei kovin hyvin.
Kun ensimmäisen kerran katsoin FOM 1300 monokulaarin läpi olin hyvin vaikuttunut laitteen suorituskyvystä. Olen verrannut monokulaariani ja CNVD-22:sta rinnakkain. Silloin ne näyttävät varsin samoilta mutta pisteet menee silti monokulaarille. Kiikari syö valonvahvistimelta paljon suorituskykyä. Suurennuksen käyttö vaikuttaa, jotenkin samanlla tavalla kuin digitaalinen suurennus lämpökamerassa. Tulee vaan epäselvempää kuvaa. Sillä ei siis näe enempää yksityiskohtia niin kuin tavallisella päiväoptiikalla zoomaillessa.
Jos tätä tulevaisuudessa saa käyttää supipassissa niin se kyllä kuitenkin pidentäisi passissa olo aikaa. En koe, että tästä kuvanlaadusta kannattaa maksaa 4000€ mutta tonnin kyllä, jos sen siihen hintaan saisi. Pitääpä katsoa miten täysikuu ja lumi vaikuttaa lopulliseen tuomiooni mutta nyt tämä ei paljon pisteitä saa. Kannattaa ostaa kerralla paras eli FOM mahdollisimman lähelle 2000.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on clip-on valovahvareista tai varsinaisista yötähtäimistä?
Valonvahvistin nimensä mukaisesti vahvistaa valoa. Jos ei ole valoa mitä vahvistaa (kuutamo yms) ei näillä kamppeilla mitään näe. Silloin tarvitaan ir-valaisua taikka toimii tavallinenkin fikkari, mutta sitten ei tarvita enään valonvahvistinta. Kun kuvatunlaisesti vv monokulaari yhdistetään kiikaritähtäimeen niin vv:lle tuleva valo "suodattuu" kiikarin läpi. Eli kiikarin valonläpäisy on merkittävässä roolissa. Siihen valonläpäisyyn kiikareissa pätee aivan sama ominaisuus kun vv:n toimivuus. Ladan hinnalla et saa Mersua. Ja lisäksi mitä enemmän suurennosta sitä pienempi ulostulopupilli. Eli suomeksi vähemmän valoa.
FA:n sivuilla on ymmärrettävään muotoon kirjoitettu perusasioita näistä kamppeista.
Kokemuksia lähinnä Hensun NSV 80, NSV 600 ja NSV 1000 clip-on tähtäimistä mitkä on ollut lähinnä pitkien kivääreiden päällä ja tähtäimenä ollut 3-15 tai 5-25. Toimivat hyvin kunhan suurennuksen pitää maltillisena. NSV 80 on varsin hyvä, miinuksena korkeus verratuna 600 ja 1000een. Tunnistaminen hyvällä vv:llä onnistuu kauaskin ja harvoin tarvitsee ip-valoa lisäksi. Nämä siis ovat tähtäimen etupuolelle tulevia laitteita, kuten pitkässä pyssyssä pitääkin olla.
Toinen toimiva ratkaisu lyhkäseen kivääriin on aimpoint ja sen taakse vv monokulaari. Samaa voi käyttää kypärässä jos kepissä on IP-valmius, tai sitten passiivisena niin että tähtäimenä on aimpoint. Tälläisellä yhdistelmällä pystyy helposti ampumaan 100m minkä aimpointilla nyt muutenkaan.
Lainaus käyttäjältä: K.Helin post_id=95377 time=1544126495 user_id=4279
Tuli hommattua GSCI CNVD-22 FOM 1000 kun halvalla sain.
Millaisia kokemuksia teillä muilla on clip-on valovahvareista tai varsinaisista yötähtäimistä?
Kuva sen sinulle jo kertoikin, paukku ei riitä. Kuvauksesi perustella suoristuskyky on samaa tasoa tai jopa huonompi -80 luvun Zeiss Orion II -valonvahvistimen kanssa, siinä FOM n. 620.
Yleensä noissa pikkuvalmistajien (valmistuttajien) "hinnat alkaen" malleissa käytetään venäläisiä tai kiinalaisia valonvahvistintuubeja. Joiden specsheetteihin piirretään numeroita paksulla markkinointitussilla. Sekä Gen2 että Gen3 tuubeja tehdään venäjällä, kolmosia kai nykään myös kiinassa.
Kurkkasin myös valmistajan sivut. Länsimaista "Photonis" -logoa ja tuotemerkkiä viljellään runsaasti, mutta samalla mainitaan pienemmällä präntillä tarkennuksessa vain 4G ja XR5 tuubit jotka ovat erittäin kalliita milspec- tason tuotteita. Ja joita ei käytännössä voi exportata USAsta ulos.
Toinen juttu mikä puuttuminen speksi-PDF:ssä "pisti silmään" oli se että valmistaja ei määrittele laitteelle minkäänlaista isku- tai rekyylikestoa.
Tämä on monien laitteiden akilleen kantapää, jopa jenkkiläisessä "oikeassa" militaryvalonvahvistimissa. Sekä tuubi että myös itse optomekaniikka voi olla herkkää. Isot painavat optiset elementit on vaikea (=kallis) tehdä kestäviksi. Kannattaa siis suhtautua siihen varman päälle niin että se ei ole erityisen hyvä, eli on n. lintukiväärin rekyylin luokkaa.
Tuolla yleistä lukemista jos haluat perehtyä laitteiden toimintaan.
Tosin kirjoitettu muutama vuosi sitten ja tekniikan uusimpia käänteitä ei mainittu.
https://finnaccuracy.com/pages/pimeanakolaitteet-yleista-hankinnasta
https://finnaccuracy.com/pages/pimeanakolaitteet-osat-ja-terminologia
https://finnaccuracy.com/pages/pimeanakolaitteet-sukupolvet