Tuli tässä mieleen, että suurimman osan tositilanteessa tehtävästä tarkka-ammunnasta joutuu suorittamaan jossain muussa, kuin mukavassa makuuasennossa. Maasto on usein aluskasvillisuuden peittämää ja maaleja ei voi itse asetella helpoille holleille. Vaan miten ampumista treenataan? Tällä hetkellä tuntuu siltä, että makuuasentoa suositaan harjoittelussa jopa enemmän, kuin olisi tarpeen.
Löytyykö hyviä ideoita siihen miten ampumatekniikan saa kohdalleen niin, että osumat ovat tilanteenmukaisesta ampuma-asennosta riippumatta siellä missä pitääkin? Perusjuttuja jotka ovat kaikissa laukaisutapahtumissa aina vakioita, riippumatta asennosta (makuu-, polvi-, pysty-, istuma-asento jne.).
Ohessa on pari Niinisalossa vappuna ampumaani yksittäistä tuurikasaa. Eri asennoista ampumisen tarve tuli mieleeni, kun huomasin, että moni muu ampui tasaisesti parempia, kun nämä minun mielestäni tarkka-ampujatoimintaan varsin hyvin riittävät kasat, mutta kaikki ampuivat silti vain makuuasennosta. Miksi? Milloin perusampumatekniikka on riittävän hyvä, että perusharjoittelua kannattaa lähteä laajentamaan?
Vieressä kaveri takoi hyvää tulosta paljaalla maalla maaten, mutta nämä kuvien kasat on ammuttu asentoa kummemmin vakioimatta alustan päällä mukavasti maaten. Pitänee itsekin laajentaa treeniä ja ruveta ampumaan enemmän paljaalta maalta. Jokaisen laukauksen jälkeen liikuin kuitenkin enemmän, kuin vakioidun asennon kannattajat kehottavat. Yritin liikkumisen avulla saada jokaisesta laukauksesta erillisen, jotta kasa muodostuisi enemmän yksittäisistä laukauksista. "Turhaa" liikettä en silti tehnyt, patruunat syötin lippaasta kuten pitääkin.
Aseena on vakio .308 Tikka T3 Varmint. Optiikkana IOR 2,5-10x42 MP8. Patruunana ensimmäinen itse lataamani gurun ohjeiden ja laitteiden avulla valmistettu 10 g Scenar-kokeilu. Olen aikaisemmin ampunut pitkää matkaa vain Pv]-[/b] 3. sarja 600 metristä. 5 laukausta. Iltapäivän lämpöväreilyn johdosta odotin vähän enemmän hajontaa. Taulun keskikohta näytti väreilyn takia pomppivalta soikiolta. Puuskittainen tuuli oikealta vasemmalle.
- 800 metriä. Ensimmäinen sarja. Ammuin vain 3 laukausta, kun piti tarkistaa onko ase kunnossa. Olin juuri saanut jumitettua aseen hiekalla, joten lukko piti avata vasaralla reilusti takomalla. Tiukassa oli, lukon auettua patruunakin piti poistaa vasaralla ja puhdistuspuikolla piipun suun kautta hakkaamalla. Pitänee pitää jatkossa parempaa huolta siisteydestä. Jos väljä tehdasase jumittaa noin helposti, niin kuinka helposti tiukat aseet tekevät saman?
- 900 metriä. Ensimmäinen sarja. 5 laukausta. Pienetkin virheet kostautuvat. En huomannut nykäisseeni.
- 1000 metriä, toinen sarja. 5 laukausta. Ikävä juttu, ensimmäinen sarja meni valitettavasti tuulen takia naapurin tauluun. :oops: Kaveri paikkasi reiät ennen, kun pääsin mittailemaan siirtoja. Kaveri arvioi muistista iskemien keskeispisteen ja tein ristikon avulla maalia vilkaisemalla pikasäädöt. Toista sarjaa tarkastamaan mennessä näin naapuritaulun paikatut reiät ja huomasin, että arviointi oli mennyt saman verran ohi, kuin toisen sarjan iskemätkin. Eli mittaamalla "kasa" olisi ollut kohdallaan.

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img48.imageshack.us/img48/3624/6%20...%206ja.th.jpg%22%3Ehttp://img48.imageshack.us/img48/3624/600metria3086ja.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img208.imageshack.us/img208/5491%20...%204cc.th.jpg%22%3Ehttp://img208.imageshack.us/img208/5491/800metria3084cc.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img48.imageshack.us/img48/8093/9%20...%208en.th.jpg%22%3Ehttp://img48.imageshack.us/img48/8093/900metria3088en.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)

(//%3C/s%3E%3CLINK_TEXT%20text=%22http://img48.imageshack.us/img48/651/10%20...%200oz.th.jpg%22%3Ehttp://img48.imageshack.us/img48/651/1000metria3080oz.th.jpg%3C/LINK_TEXT%3E%3Ce%3E) (//http)
Moi,
Eri ampuma-asentoja olisi aina hyvä harjoitella.
Itse asiassa suosituin oma ampuma-asentoni on pystystä ja siinä vielä liikemaalin ampuminen; jostain syystä luonnistuu parhaiten.
Joka tapauksessa LSa toi hyvän pointin esille - ampuma-asentoja on useita ja niitä on syytä treenata.
Perinteiset asennot ovat juuri pysty-, polvi-, istuma- ja makuuasento. Luonnollisesti tarkka-ampuja pyrkii aina mahdollisimman matalaan asentoon, sillä tuolloin tuki on yleensä paras, ta:n silhuetti pienin (ei helposti havaittavissa) ja suoja-arvo paras.
Pysty- ja polviammuntaa useat ampujat harjoittelevat, mutta harvemmin istuma-asentoa; itsellenikin istuma-asento on juuri se ampuma-asento, jota pyrin välttämään ja siten vähiten treenaan valitettavasti.
Niinisalossa moni testaa pääosin eri latausten ballistiikkaa ja ohessa harjoittelee tulitoimintaa ja spottausta. Varsinaisesti ampumatekniikkaa kukaan tuskin erityisesti treenaa, vaan ampuu totutuilla tyyleillään. Lyhyemmän radat 150 & 300 m esim. Santiksessa tai hieman pidemmät matkat 500 & 600 m Syndalenissa tarjoavat mahdollisuuksia ampumatekniikan hiomiseen samoin kuin eri ampuma-asentojen harjoittelemiseen.
Toki on muistettava, että miltei kaikilla Niinisalon kävijöillä on ampumatekniikat jo vuosien ja vuosikymmenien saatossa haettu enemmän tai vähemmän kohdilleen; eli kukin taplaa tyylillään.
Joka tapauksessa kaikkia mahdollisia ampumatekniikoita ja -asentoja (ei kuitenkaan utopistisia tyyliin toinen käsi ja jalka sidottuna) on hyvä ja hauskaa harjoitella.
Carpe Diem,
MJ
LSa, ammuitko seisaalteen samalla kohdistuksella kuin makuulta ampuessasi ampuisit?
Tahtoisin nimittäin tietää, onko mahdollista ampua samalla tähtäimen kohdistuksella eri ampuma-asennoista.
T: mamannon
Lainaus käyttäjältä: mamannon
Tahtoisin nimittäin tietää, onko mahdollista ampua samalla tähtäimen kohdistuksella eri ampuma-asennoista.
On mahdollista ja pitääkin olla mahdollista. Asehan on mekaaninen laite, joka ampuu ruuvipenkistä aina samaan paikkaan. Ampuma-asennon tai ampujan vaihtaminen ei siis mitenkään vaikuta aseen kohdistukseen. Jos ampujan tai asennon vaihtaminen muuttaa osumapistettä, niin kohdistuksessa ei ole vikaa, vaan ampumatekniikassa. Jommankumman ampujan (tai molempien) täytyy harjoitella lisää ja opetella hyvä tekninen suoriutuminen :)
Lainaus käyttäjältä: mamannon
LSa, ammuitko seisaalteen samalla kohdistuksella kuin makuulta ampuessasi ampuisit?
Itselläni osuminen tekee vielä sen verran tiukkaa, että en ole pystynyt omassa ammunnassani todentamaan eri asennon aiheuttamaa osumapisteen siirtymistä. Lähinnä vaan kasat kasvaa tai pienenee saatavan tuen ja ampuma-asennon ergonomisuuden mukaan.
Osumapisteen siirtymättömyys johtuu omassa tapauksessani joko siitä, että osumapiste ei siirry tai havaitsen sen sitten, kun opin vain ampumaan paremmin. Voi olla myös niin, että virhe on, mutta olen luullut sitä esim. tuuliarvioinnin virheeksi. Virhettä todennäköisesti pienentää se, että en juuri käytä hihnatukea ja ammun aina niin, että aseen ja sen tuen välissä on jotain pehmentämässä kontaktia – lihasta, läskiä, reppu, hanska, pehmeää maata...
Ampuma-asentoni ovat lähes aina erilaisia, joten joudun laskemaan asentojen vaihdon mahdollisesti aiheuttaman hajonnan aseen ja ampujan yhteiseen kokonaishajontaan. Vielä tästä ei ole ollut liikoja vaikeuksia.
mamannon aloittikin uuden keskustelun eri asentojen vaikutuksesta aseen kohdistukseen. Toistankin alkueräisen kysymykseni, joka on hieman eri:
[size=150]Löytyykö hyviä ideoita siihen miten ampumatekniikan saa kohdalleen niin, että osumat ovat tilanteenmukaisesta ampuma-asennosta riippumatta siellä missä pitääkin?[/size] Perusjuttuja jotka ovat kaikissa laukaisutapahtumissa aina vakioita, riippumatta asennosta (makuu-, polvi-, pysty-, istuma-asento jne.).
Eli, jos ase ampuu eri asennoista eri kohtaan, niin silloinhan tämä korjataan joko tähtäämällä saman verran ohi tai säätämällä säätörummusta. Vaan miten eri asennoista saadaan ammuttua laadukkaita laukauksia?
Tuohon mainintaan
Lainaa
Virhettä todennäköisesti pienentää se, että en juuri käytä hihnatukea
Minäkään en käytä pystyasennossa hihnatukea, mutta siitä huolimatta osumat siirtyy 20-30cm vasemmalle makuuasentoon verrattuna, joten hihna ei ainakaan minun tapauksessani sotke ammuntaa. Mutta kun kysyit
Lainaa
Vaan miten eri asennoista saadaan ammuttua laadukkaita laukauksia?
niin minun mielestäni seisaalteen ammuttaessa hyvään tulokseen on mahdotonta päästä, jos joudut jännittämään vasenta kättäsi eli jos et lepuuta olkavartta kylkeä vasten. Mutta en tiedä, voiko järeäkalipeerista asetta laukaista minun tavallani olkavarsi kylkeä vasten, enkä ole koskaan opetellut käyttämään hihnaa pystyasennosta ammuttaessa.
Terve. Harjoittelin aikanaan ampumahiihtoa, siinä kilpaillenkin. Tuolloin valmennuksessa korostettiin PITOHARJOITTELUN merkitystä oikean ampumasennon hakemiseen ja siihen tottumiseen. Kuten yllä on todettu ase sinällään ampuu aina samaan paikkaan samalla latauksella, ilman lämpötilalla, ruudin lämpötilalla, ilmanpaineella, ilmankosteudella, maastokulmalla ja tuuliolosuhteilla jne, jos ase kohdistetaan penkiin kiinnitettynä. Ampujan pitäisi pyrkiä muodostamaan kehosta MAHDOLLISIMMAN VAKAA LAVETTI, joka ei muutu laukausten välillä. Jotta nämä ampuma asennot saadaan lihasmuistiin oikeina suorituksina niin pelkkä ampumaharjoittelu ei riittä.Tähän auttaa pitoharjoittelu.
Pitoharjoittelu on halpaa ja ehkä aikaa päälle hiukan tylsää, mutta erittäin tehokasta. Pitoharjoittelu myös vahvistaa niitä lihaksia joita kussakin ampuma-asennossa tarvitset. Apuna pitoharjoitteluun voi käyttää peiliä, josta tarkkaillaan oman ampuma-asennon oikeellisuutta. Apuna voi käyttää myös kaveria tai vaikka puolisoa joka katsoo ampuma-asentoasi erikulmista ja tarkkailee sen oikeellisuutta. Eli seuraavan kerran kun katsot televisiota, kiinnitä seinään taulua muistuttava täppä. Varmista että asessasi ei ole patruunaa. Ota haluamasi ampuasento ja pidä asento mahdollisimman vakaana samalla täppään tähdäten. Pidä asento aluksi noin 5min, myöhemmin kun lihaksesi tottuvat asentoon, niin sirry 10minuutin tai 15minuutin periodeihin per asento. Käy läpi kaikki haluamasi asennot, mutta muista rentouttaa lihakset asentojen välillä. Jos asennot ovat oikeaoppisia, niin harjoittelu on aluksi todella raskasta. Myöhemmin lihasten tottuessa asentoon treeni helpottuu. Täppää ei tarvitse koko ajan tuijottaa vaan tärkeää on että asento on täpän suhteen oikein. Voit siis samalla vikuilla vaikka elokuvan läpi. Harjoittelen itse säännöllisesti eri asentoja pitoharjoittelun avulla. Tämä säästää huomattavasti aikaa ja patruunoita, koska voin tehdä sen vaikka joka päivä saavuttuani töistä ja syötyäni. Näin ollen sulatellessani illallistani tähtäilen kiväärilläni täppää seinällä, eri asentoja kokeillen ja tv.tä samalla vilkuillen. Samalla voi tehdä myös kuivalaukauksia(klikkipatruunaan) ja mielikuvaharjoitteluna miettiä läpi täydellinen laukaus. Jos pelkkä pito väsyttää niin voi tehdä myös nostoja, joilla haetaan tähtäyspiste ja suoritetaan kuivalaukaus.
Muun muassa tsekkiläinen pistooliampuja TZAPETSK (kirjoitusasu voi olla väärä)voitti aikanaan maailmanmestaruuden ampuen noin kymmenen kertaa vähemmän kuin kilpailijansa. Hänellä oli pistooli mukanaan laukussaan ja aina töiden vapaa hetkinä hän suoritti nostoja toimistonsa seinään tähdäten.
Olen samaa mieltä että muita kuin makuuasento vierastetaan suotta. Pääsyynä on varmasti treenaamisen yleinen ongelma. Treenataan sitä mikä jo osataan koska se tuntuu helpolta ja antaa onnistumisen tunnetta. Eri asentoja tulisi mielestäni treenata tasapuolisesti ja niitä samalla soveltaen. Eli esim pystystä voi ampua tukea apuna käyttäen jne. Asentojen treenamiseen ei mielestäni välttämättä tarvita päälle 150-300m rataa. Tietysti olisi ihanteelista että, voisi viettää vaikka joka viikonlopun 1000m radalla, mutta kun se ei ole mahdollista niin kuten yllä on todettu ne harvat hetket, halutaan käyttää muuhun kuin eri asentojen harjoitteluun. Jotta saadaan riittävästi laukauksia per asento, niin mielestäni osan ammunnasta voi suorittaa piekkarilla kustannusyistä. Tällöin piekkarin tietysti pitää vastata mitoiltaan pääasetta. '
ASEEN PITÄÄ TULLA YHDEKSI KEHON KANSSA. Tähän ei riitä kerran tai kaksi kuussa radalla käyminen.
Lainaus käyttäjältä: mamannon
LSa, ammuitko seisaalteen samalla kohdistuksella kuin makuulta ampuessasi ampuisit?
Tahtoisin nimittäin tietää, onko mahdollista ampua samalla tähtäimen kohdistuksella eri ampuma-asennoista.
T: mamannon
Männäviikonloppuna oli KIV2000 kuitilla TA -kurssilla.
Oppilaat ampuivat jasteriin amet 1100m 5lks/mies, ja lopuksi ammuin itse 2lks/2kaatoa polvelta samoilla tähtäinsäädöillä kuin kaikki aikaisemmat olivat ampuneet bipodeilla makuulta.
Eli tuntuu ainakin mun ampumatyylillä käyvän lähelle samaa bipod/polvi.
Rekyylin takasivuilla on ampumakoulu-osasto jossa on silloin tällöin ollut jopa ihan käypiä vinkkejä eri ampuma-asennoista.. kannattaa tutustua!
Yllä mainittu pitää ainakin osin paikkaansa, mutta ei poista sitä tosiasiaa että muitakin ampuma-asentoja on hallittava, vaikkei niitä pääasiallisesti käyttäisikään. Tämä muiden asentojen hallinnan tarve lähtee jo irtautumis/suojaamisammunnan tarpeesta sekä mahdollisista tulituki ta-tehtävistä. Kukaan järkevä ta ei mielestäni ammu huonosta tukemattomasta asennosta varsinaisessa tehtävässä. Makuu asento on kiistämättä paras asento vaihtoehto, mutta jos joudutaan esim suojan saamisen takia käyttämään muuta asentoa, niin kyllä hyvin tuettuja muitakin asentoja tulisi osata rakentaa ja käyttää sekä soveltaa tukea apuna käyttäen(luonnon tuet, rakennukset jne). Huterasta tuettomasta asennosta ampuminen (jollei se ole omasuojan takia välttämätöntä) vaarantaa oman ja muiden turvallisuuden, jos kyseessä on perinteinen ta tehtävä.
Näistä TA-kursseista... Voiko niihin osallistua kuka hyvänsä, missä niitä pidetään, mitä ne maksavat, tarvitaanko niissä oma (järeäkalipeerinen) ase?
Minua tosiaan kiinnostaisi käydä kurssi, jossa opetettaisiin oikeaoppisia, tarkka-ammuntaan suunniteltuja ampuma-asentoja niin makuulta, polvelta kuin aivan erityisesti pystystä. En siksi, että olisin kiinnostunut cowboy-ammunnasta, vaan tällä hetkellä minulle olisi tärkeää tietää, mitä vaatimuksia pystyasento asettaa aseelle ja sitä kautta myös muihin asentoihin.
T: Mamannon
Terve,
Hakutoiminto on aika kiva keksintö, mutta käy katsomassa http://www.mpkry.fi sivuilta sieltä löytyy järjestettävät kurssit. Omia aseita ei ainakaan ensimmäisille kursseille saa ottaa mukaan, tulevat pv:n puolesta kalustona tak-85.
Lainaa
Minua tosiaan kiinnostaisi käydä kurssi, jossa opetettaisiin oikeaoppisia, tarkka-ammuntaan suunniteltuja ampuma-asentoja niin makuulta, polvelta kuin aivan erityisesti pystystä.
No TA-kurssit ei tähän oikeasti sovellu koska niissä enempi harvoin ammutaan laukaustakaan pystystä. TAK-85 on sen verran painava laite että ei siitä tule kuin sanomista jos sillä koittaa pystystä ampua esim. 300 metriin tai yli.
Lainaa
En siksi, että olisin kiinnostunut cowboy-ammunnasta, vaan tällä hetkellä minulle olisi tärkeää tietää, mitä vaatimuksia pystyasento asettaa aseelle ja sitä kautta myös muihin asentoihin.
Jos pystyammunta kiinnostaa niin kannattaa hakeutua lähimpään ampumaseuraan ampumaan ja harjoittelemaan 3-asentokisoja esim. pienoiskiväärillä tai ilmakiväärillä. Sisätiloissa ei sää haittaa joten 10m ilmakivääriammunta varmasti opettaa perusteet eri asennoista ampumiseen eikä paukut maksa käytännössä mitään.
OK, mutta te ette nyt ymmärtänyt tarkoitustani.
Lainaa
Jos pystyammunta kiinnostaa niin kannattaa hakeutua lähimpään ampumaseuraan ampumaan ja harjoittelemaan 3-asentokisoja esim. pienoiskiväärillä tai ilmakiväärillä.
Ei minulla ole tarkoitusta erikoistua ammuntaharrastuksessani ratakilpailuammuntaan, vaan nimenomaan metsästys-, sotilas- ja tarkka-ammuntaan. Kuten kirjoitin,
Lainaa
En siksi, että olisin kiinnostunut cowboy-ammunnasta, vaan tällä hetkellä minulle olisi tärkeää tietää, mitä vaatimuksia pystyasento asettaa aseelle ja sitä kautta myös muihin asentoihin.
haluan tietää, millaisia rajoitteita kiväärin kalipeeri aiheuttaa aseen monikäyttöisyydelle. Kyseessä ovat siis asiat, jotka jokainen kokenut metsästysampuja, tarkka-ampuja tai muu järeän kiväärin käyttäjä tuntee (tai ainakin luulisi tuntevan). Kun olen päässyt sinuiksi näiden asioiden kanssa, minun on helpompi päättää, millaista kivääriammuntaa haluan tulevaisuudessa harrastaa ja millaisella aseella.
T: mamannon
Lainaus käyttäjältä: JPu
Jos tämä kirjoittamasi kuvitelmasi on siitä mitä tarkka-ammunnan tulisi olla, tai on tositilanteessa, niin hiukan kannattaa pysähtyä miettimään, vieläpä aika vakavissaan...
Ollaanko tässä jostain seikasta eri koulukunnan väkeä? Siitäkö edellinen kommentti. :D
Laiton tosiaan omat tuurikasat referenssiksi, koska ihmettelin samanlaisia ja parempia kasoja tasaisen säännöllisesti ampuvien edelleen käyttävän treeninsä makuuasennon harjoittelemiseen. Osittaisena vastauksena ihmettelyyni oli ampujien Niinisalossa tekemä ballistiikan tarkistaminen. Vaan havaintojeni mukaan samat ampumatavat on äijillä käytössä myös lähes kaikessa muussa harjoittelussa. Vähän niin kuin nyrkkeilijä treenaisi pelkkää takakäden suoraa.
Nykyinen sodankäynti on sen verran liikkuvaa, että tarkka-ampujalla on todella vähän aikaa valmistella tuliasemiaan. Sieltä ammutaan, mistä pystytään vaikuttamaan käsketylle tuhoamisalueelle. Tulialan raivaamismahdollisuus on monessa tilanteessa todellista luksusta. Ja ainakin omien metsästyskokemusten mukaan Suomalainen maasto on melko lailla peitteistä.
Metsästyksessä saan myös kytätä valitsemissani paikoissa. Vaan eläimet liikkuvat silti miten haluavat. Hyvistäkin paikoista joutuu siis välillä siirtymään, kun eläin ei loppupelissä olekaan ammuttavissa siitä mistä sen haluaisi ampua. Välillä tilanteen muuttaa pelkkä ampuma-asennon muutos. Tarkka-ammunnassa tämä korostuu. Metsästyksessä olen ampunut eläimet hyvällä menestyksellä myös itseäni lähellä olevien risujen tms. esteiden läpi vaan ta-toiminnassa pitemmälle voi olla vaikea osua, jos lentoradan alkupäässä on risuja.
Jos tarkka-ampujapartiolla on tehtävänään metsästystehtävä ja kohteet on rajattu vain muutamiin mahdollisiin tapauksiin, niin silloin ammutaan aina, kun vaan kohde pystytään tuhoamaan ja toiminta on riittävän turvallista. Tämä tarkoittaa itsellekin yllätyksellisen tilaisuuden hyväksi käyttämistä. Kohteitahan ei kovin usein pääse havaitsemaan - nehän tietävät olevansa kohteita. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkka-ampuja voi joutua toimimaan myös esim. siirtymisen aikana. Ja ta:n tehokkuutta mitataan sillä saadaanko kohteita tuhottua ja säilytäänkö itse hengissä. Tehokkuuspisteitä ei saa lisää "oikeista" toimintatavoista. Perustoimintatavat (ennakkosuunnittelu, irtaantuminen, harhauttaminen, taisteleminen jne.) ja maaston tuntemus ovat tällöin avainasemassa. Taitava tarkka-ampuja kykenee toimimaan "lennosta". Vähemmän kokenut taas vaatii enemmän aikaa jokaisen tehtävän suunnitteluun.
Aina eivät hyvän tuliaseman vaatimukset todellakaan täyty. Mm. yllätysedun takia välillä toimitaan myös asemista, jotka "eivät sovellu" tarkka-ampujakäyttöön. Esim. vastatarkka-ampujatoimintaa silmälläpitäen omia toimintamenetelmiä kannattaa pitää monipuolisina. Uudenlaiset ja poikkeukselliset toimintatavat auttavat oman hengen säilyttämisessä. (Edellyttäen, että tekee vain sellaisia juttuja joita osaa.)
Varsinkin muun (liikkuvan) joukon yhteydessä toimiessa tarkka-ampujan on todella hankala löytää hyviä makuuasennon mahdollistavia tuliasemia. Parhaissa paikoissa on pst-porukkaa, kranaattikonekivääri, normaali konekivääri, tulenjohtaja tms. tärkeämpää.
Suomen maasto on mäkistä ja vastustaja on todella rankasti varustettu. Esim. takarinteestä toimiminen antaa tarkka-ampujalle todella hyvää suojaa irtaantumiseen. Tuliasemasta irtaantuminen saadaan toteutettua takarinteestä niin, että pääsee suoraan juoksuun ilman minkäänlaista ryömintää. Tämän takia vastapuolella on parin minuutin jälkeen huomattavasti heikommat mahdollisuudet saada ampujat kiinni. Jos tuliasemassa ollaan hetkenkin kauemmin niin tämä edellyttää toki tuliaseman muuta valmistelua. Suojaahan siellä takarinteessäkin tarvitaan niin tulelta kuin tähystykseltä. Vaan makuuasento voi olla jo hankalasti toteutettavissa.
Niin luonnossa kuin rakennetussa ympäristössä ampuma-asennot otetaan mm. tilanteen ja maaston mukaan. Tulitoiminta tehdään siis edullisemmasta asennosta. Jos se on joku muu, kuin makuuasento niin sitten se vain on. Jos osaa ampua tarkasti ja varmasti vain makuuasennosta niin antaa vastapuolelle turhaa etua.
Ta-parin liikkeestä vielä sen verran, että ainakaan oma optimismini jää vajaaksi, jos oletetaan, että vihollisen väistäminen onnistuu pitemmän päälle hyvällä prosentilla. Aina voi tulla tilanne eteen, jossa tulen avaaminen on sata kertaa järkevämpää, kuin piiloutuminen. Tarkoittaa sitä, että kiväärilläkin pitäisi todellakin osata ampua tehokkaasti myös liikkeessä.
Tarkka-ammunta on vain yksi tapa toimia. Ei sen kummempaa. Monessa tilanteessa joukon kannalta on tehokkaampaa pitää tarkka-ampuja paikassa ja tehtävässä joka ei mahdollista oppikirjamaista toimintaa.
Joskus tarkka-ampujien käyttäminen on tehokkaampaa erillään, kuin parina. Tähystäjän käyttö on toki monessa tilanteessa hyödyllistä ja suotavaa. Vaan taistelukentällä tulee paljon tilanteita eteen joissa tähystäjän käyttö suoranaisesti estää tehokkaan toiminnan. Esimerkkinä viime vuoden Häyhä-kisan voittajien suoritus yhdellä rastilla. Miehet totesivat, että nyt ei aika riitä oppikirjamaiseen toimintaa ja ampuivat kokemuksensa perusteella itsenäisesti toimien.
Lainaa
er
Pitänee treenata tuota pitoharjoittelua enemmän. Eiköhän siitä ole apua maastohommiinkin. Ainahan sitä voisi kotonakin laittaa erilaisia esineitä sivuille ja alle, jotta joutuisi "ampumaan" epätasaisessa paikassa. Oma tavoite on tosiaan pärjätä "vakioidulla" tavalla oloissa joissa asentoa ei voi vakioida.
Kirjoituksesi mukaan lihaskuntoharjoittelu olisi A ja O. Eli heikko tarkka-ampuja on tositilanteessa myös huono ampuja. Myös Puolustusvoimien tekemän reserviläisten ampumatuloksia ja lihaskuntoa vertailevat tutkimukset puoltavat tätä. Pitänee vahvistaa kroppaa. :D
Lainaa
Ei minulla ole tarkoitusta erikoistua ammuntaharrastuksessani ratakilpailuammuntaan, vaan nimenomaan metsästys-, sotilas- ja tarkka-ammuntaan. Kuten kirjoitin,
Parhaat opit pystyammuntaan saat kuitenkin niiltä jotka sitä eniten harrastaa. Eli kilpa-ampujilta. Toki hirvimaaliampujat ja kiväärisiluettiampujat ovat myös kilpa-ampujia. TA-hemmoilta aika vähän tuota tietoa tulet saamaan koska he vähemmän pystyammuntaa harrastaa vaikka toki pitäisi harrastaa enemmän.
Lainaa
haluan tietää, millaisia rajoitteita kiväärin kalipeeri aiheuttaa aseen monikäyttöisyydelle.
Raskas kaliperi (esim. 338LM) parantaa kantamaa mutta lisää painoa ja rekyyliä ja kustannuksia. Kevyempi kaliperi (esim. 308) keventää asetta, rekyyli pysyy kohtuullisessa kurissa raskaammalla aseella. Raskailla aseilla on yleensä pystysta vaikeampi ampua ja kovarekyylisellä vielä vaikeampi kuin miedompirekyylisellä. -> 338LM pystystä on vaikea ammuttava ja osumatarkkuuskin helposti on heikko.
Lainaa
Kyseessä ovat siis asiat, jotka jokainen kokenut metsästysampuja, tarkka-ampuja tai muu järeän kiväärin käyttäjä tuntee (tai ainakin luulisi tuntevan).
Itse tiedän ja tunnen 338LM:n sen verta hyvin että en pystystä ilman tukea lähtisi ampumaan kuin itsepuolustukseksi alle 300m matkoilta. 308:lla on vielä helpompi ampua mutta pitäisi ensin päättää aikooko osua vai riittääkö kova meteli. Ei ilman tukea yli 300m kovin moni hyvin osu ellei nyt sitten "osuma keskelle maalia" riitä. Maastoampujat toki treenaa jonnekin 500-600m saakka samoin kiväärisiluettiampujat. Heiltä saat paremmin tietoa kuin tarkka-ampujilta. TA kun ottaa ne edut mistä saavat, kisa-ampujilla voi säännöt vähän rajoittaa millaiselta kolmijalalta ammuntoja saa suorittaa.
Lainaa
Kun olen päässyt sinuiksi näiden asioiden kanssa, minun on helpompi päättää, millaista kivääriammuntaa haluan tulevaisuudessa harrastaa ja millaisella aseella.
TA-kurssille vaan. Sen jälkeen tiedät enemmän. Nettikeskustelulla ei kovin pitkälle päästä. Yläkropan lihaksistosta nimittäin riippuu aika suuresti onko pystyammunta ylipäätään kivaa ja rekyylinkestostakaan on paha sanoa jos ei ole noita kovarekyylisiä ensin kokeillut.
Pienoiskiväärin patruunat kun ovat halpoja niin olen omaksunut seuraavan sadan laukauksen ohjelman suoritettavaksi noin kerran viikossa:
50 lks maaten
15 lks istuen
15 lks polvelta
15 lks seisten
5 lks omaa bonusta miten haluaa (esimerkiksi tuolilla istuen pöytää tukena käyttäen)
Ainakin toistaiseksi on toiminut hyvin, joskaan en tiedä, miten hyvin se valmentaa niin sanotulla oikealla tarkkuuskiväärillä ampumiseen. Parhaat tulokset saan maaten ja istuen.
Kaikki ampuninen kehittää. Piekkarilla tai ilmakiväärillä voi aseen laukaisua ja heiluvan tähtäinkuvan kanssa toimeentulemista harjoitella paljon edullisesti. Isommissa peleissä tarvitsee sitten treenata vain rekyylinhallintaa ja isomman aseen mekanismin käyttöä (eroaa esim. ilmakivääristä).
Lainaus käyttäjältä: HJu
Isommissa peleissä tarvitsee sitten treenata vain rekyylinhallintaa ja isomman aseen mekanismin käyttöä
Ja myös pidempää ampumaetäisyyttä ja luodin lentorataan vaikuttavien asioiden huomioimista yksityiskohtaisemmin?
Lainaus käyttäjältä: FelisLeo
Lainaus käyttäjältä: HJu
Isommissa peleissä tarvitsee sitten treenata vain rekyylinhallintaa ja isomman aseen mekanismin käyttöä
Ja myös pidempää ampumaetäisyyttä ja luodin lentorataan vaikuttavien asioiden huomioimista yksityiskohtaisemmin?
Itsestäänselvää on että eri ballistiikalla varustettuja patruunoita/luoteja ammuttaessa erot tulee selvittää ja huomioida. Ilmakiväärin etu järkevillä matkoilla on erittäin hyvä tarkkuus ja halvat panokset. Jos osuma on pielessä niin syynä ei 10m matkalla ole tuuli eikä yleensä luoti vaan ampuja. 50m matkalla toki tuultakin saa lukea ihan tosissaan tehokkaammallakin ilmakiväärillä.
Selvää on että 1000m kisoja varten pitää harjoitella 1000m matkoille mutta ampumista ylipäätään voi harjoitella ilmakiväärillä aivan hyvin. Joka pelissä on omat niksinsä mutta mökillä voi joka päivä esim. tunnin verran ampua ilmakiväärillä tarkkuutta ilman että isompia perhekriisejä tai patruunakuluja pääsee syntymään. Ei korvaa Syndalenin reissuja mutta täydentää niitä.