Morns
Lapualla on kaksi 11,0 gramman tarkuus luotia. Ja niistä toinen mahdollistaa kovilla painetasoilla/korkeilla lähtönopeuksilla olevan lähdön luodille niin,että
luodin perä ei vaurioidu ja sitä myöten ei menetä tarkuutta.
Sitten on Lapuan D-46 11,0 g FMJ luoti. Missä lähtö nopeuksissa luodin perään alkaa tekeen kipeää.. eli Missä nopeus alueessa tätä alkaa tapahtumaan, että tarkkuus kärsii..(norm.lähtö nopeus alue; 308 Win. cal. on 760-780 m/s luokkaa).
Lapuan 12,0 g D-46 FMJ luodilla ladattuna 308 Win.patruunaan ei saa sellaisia nopeuksia aikaan, että luodin perä muuttaa muotoaan..Muutoin kuin,että tekniikka alkaa pettää..
30-06 tai 300 win.Mag cal. aseissa tuleeko niissä edellä mainittuja ongelmia.. 11.0 ja 12,0 g Lauan FMJ luodin kanssa..
Moi,
noin yleisesti sanottuna Lapuan luodit ovat erittäin hyvälaatuisia.
D46 luotia (kumpaakaan 11,0 g ja 12,0 g) en lähtisi lataamaan paljoakaan yli 800 m/s. Luultavasti juuri tuo 800 m/s lienee turvallinen rajapyykki.
Puolestaan 11,0 g ja 12,0 g FMJ:tä voinee ladata tuonne 850 m/s saakka turvallisesti.
LB:t (9,72 g ja 11,0 g) sitten puolestaan kestävät jopa yli 900 m/s turvallisesti.
Joka tapauksessa kannattaa kysyä asiaa suoraan Nammo Lapua Oy:stä, niin ei jää mitään epäselvyyttä.
Yhteystiedot:
Nammo Lapua Oy
Lapuan tehtaat
PL 5
62101 LAPUA
Puh.: (vaihde) 06 - 431 0111
Fax: 06 - 431 0317
Internet: http://www.lapua.com
tai
http://www.nammo.fi
Todella parasta kysyä suoraan valmistajalta, niin saa myös parhaan vastauksen.
Toivottavasti auttoi.
Carpe Diem,
MJ
Lainaus käyttäjältä: MJ
Puolestaan 11,0 g ja 12,0 g FMJ:tä voinee ladata tuonne 850 m/s saakka turvallisesti.
LB:t (9,72 g ja 11,0 g) sitten puolestaan kestävät jopa yli 900 m/s turvallisesti.
Kaikkia kyseisiä luoteja on ammuttu 300LM:llä ja ne taapersi yli 1000m/s piipusta ulos. Luoti kestää mutta kovilla paineilla alkaa käynti hiukan kärsimään. Lapuan luodit yleensäkin kestää melkoisia kyytejä rikkoontumatta, vai mitä sanotte .30cal 6,5g "ratahirvi leikkurista" joka antaa melko hyvää käyntiä 300 metrille vielä 1350m/s nopeuksilla :shock:
Mutta eikö tuo leikkuri olekin ns. flat base, eli perä on umpinainen.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Lainaus käyttäjältä: MJ
Puolestaan 11,0 g ja 12,0 g FMJ:tä voinee ladata tuonne 850 m/s saakka turvallisesti.
LB:t (9,72 g ja 11,0 g) sitten puolestaan kestävät jopa yli 900 m/s turvallisesti.
Kaikkia kyseisiä luoteja on ammuttu 300LM:llä ja ne taapersi yli 1000m/s piipusta ulos. Luoti kestää mutta kovilla paineilla alkaa käynti hiukan kärsimään. Lapuan luodit yleensäkin kestää melkoisia kyytejä rikkoontumatta, vai mitä sanotte .30cal 6,5g "ratahirvi leikkurista" joka antaa melko hyvää käyntiä 300 metrille vielä 1350m/s nopeuksilla :shock:
Muutama kysymys:
1) Kestääkö ase hyvinkin tuollaisia laukauksia?
2) Mitä tuollainen ammus tekisi lihaan osuessaan? (eläin tai ihminen)
Lainaa
1) Kestääkö ase hyvinkin tuollaisia laukauksia?
Taisi se kestää jotain vajaan 1000 lks ennen kuin tarkkuus katosi tosin luulisin että kevyitä luoteja piippu kestäisi vähän pidempään kuin samoilla paineilla raskaampia esim. 12 gramman luoteja. Löytyy muuten haku-funktiolla koko tarina Koheltajan 300LM-projektista tältä palstalta jos asia kiinnostaa enemmän niin ei tarvitse testaajan samoja juttuja uudelleen kirjoitella.
Lainaa
Luoti menee luultavasti aivan päreiksi, läpäisy kudoksessa kohtuullisen huonoa todennäköisesti eli esim. hirvenmetsästykseen ei sopisi mutta pienten vahinkoeläinten ampumiseen soveltuu jos riistan kunnolla ei ole väliä.
Moi,
asiaa sivuten ja Niinisalon testaustuloksiin viitaten, keskinopeudella 800 m/s Lapuan 10,85 g Scenar (kuparivaippatehdaspatruuna) ei lennä/kanna optimaalisesti enää 1000 metriin ammuttaessa lyhytpiippuisella kiväärillä - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa (kuten esim. itselataava AR-10). Luoti ei enää vakavoidu kunnolla eikä ole ylisoninen 1000 metrissä - iskemät jo poikittain taulussa; toki maaliin osuu.
Puolestaan keskinopeudella 820 (ilta) - 830 (aamupäivä) - 840 (iltapäivä) m/s Lapuan 10,0 g Scenar (kuparivaippatehdaspatruuna) lentää/kantaa vielä optimaalisesti 1000 metriin ammuttaessa lyhytpiippuisella kiväärillä - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa, rihlannousu 1:10 (kuten esim. itselataava AR-10). Luoti vakavoituu kunnolla ja on vielä ylisoninen 1000 metrissä - iskemät nätisti maalissa ja tarkkuus noin 1,0 MOA tai vähän alta.
Yllätyksellisesti itseladattu moly 10,0 g Scenar keskinopeudella 840 - 850 m/s ei lennä/kanna optimaalisesti enää 1000 metriin ammuttaessa lyhytpiippuisella kiväärillä - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa, rihlannousu 1:12 (kuten esim. itselataava AR-10). Luoti ei enää vakavoidu kunnolla eikä ole ylisoninen 1000 metrissä - iskemät jo poikittain taulussa; toki maaliin voi hyvällä onnella osua.
Syy lienee rihlannousussa - 1:10 nousulla luoti pysyy vielä pienemmällä keskinopeudella ylisonisena ja vakaana, mutta 1:12 nousulla ja vielä kaiken lisäksi suuremmalla keskinopeudella luoti ei pysy enää ylisonisena ja vakaana.
1:12 rihlannousu tarvinnee huomattavasti nopeamman keskinopeuden karkeasti noin 860 - 870 m/s lentääkseen/kantaakseen vielä optimaalisesti 1000 metriin ammuttaessa lyhytpiippuisella kiväärillä - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa (kuten esim. itselataava AR-10).
1:10 rihlannousulle riittää jo huomattavasti pienempi keskinopeus, jopa 820 m/s aivan hyvin, mutta tietysti lisänopeudesta ei ole haittaa (karkeasti noin 850 m/s nopeus lienee turvallisesti saavutettavissa itseladatuilla patruunoilla) lentääkseen/kantaakseen vielä optimaalisesti 1000 metriin ammuttaessa lyhytpiippuisella kiväärillä - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa (kuten esim. itselataava AR-10).
Mikäli nyt todetut ja ammutut testaukset Niinisalosta vähääkään pitävät paikkainsa (ei ole mitää syytä epäillä etteivät pitäisi, kun usealla ampujalla kävi näin), niin optimaalinen rihlannousu itselataaviin lyhytpiippuisiin kivääreihin - piipunpituus 508 mm eli 20 tuumaa - on 1:10 tuumaa, mikäli haluaa ampua ja osua 1000 metriin saakka. Mahdollisesti 1:11 tai jopa 1:11,5 rihlannousu toimii myös - tämä pitänee vielä testata.
24" eli 610 mm piipun omaavilla itselataavilla kivääreillä keskinopeus on karkeasti vähintään noin 8 - 10 m/s nopeampaa (yleensä vieläkin enemmän), joten em. havainnot eivät välttämättä päde niihin.
Joka tapauksessa piipunpituus 508 mm eli 20 tuuma itselataavassa kiväärissä kaliiperissa 7,62 NATO (.308) riittää ja yltää aivan varmasti ampumiseen ja osumiseen 1000 metriin saakka - eli amerikkalaiset olivat täysin oikeassa SASS (semiauto sniper rifle) spesifikaatioissaan, testeissään ja lopputuloksissaan.
HYVÄÄ ja RAUHALLISTA VAPPUA !
Carpe Diem,
MJ
Pieni tarkennus tuohon aiempaan mailiin koskien 10 g scenarin lähtönopeuden, rihlannousun ja vakaana lentämisen suhdetta: 10 g moly scenar, lähtöjä noin 845 m/s, ilmanpaine jotain 1020 mbar tienoilla ja ilman lämpötila jotain 5 ja 15 asteen välillä, kosteudella ei tässä varmaan mitään merkitystä, mutta ilmeisen kuivaa ilmaa. Näissä oloissa em. nousu ja lähtönopeus tuottivat useita alle MOA:n 4 tai 5 ls kasoja 700-900 metrin etäisyydelle, jos tuuli ei kiusannut sivusuunnassa liikaa.
1000 metrissä luodit eivät olleet poikittain, mutta selvästikin ne olivat tulleet hiukan vinossa tauluun, soikeutta ei ollut reijissä paljoa, mutta vinon reijän jo havaitsi. Kasan koko oli hajonnut tuplaksi siitä mitä 900 metrissä, eli noin vajaa 2 MOA:aan. En viitsinyt ampua kuin kaksi 5 ls kasaa em. tapaan kilsaan, koska muun em. luodista kertyneen datan valossa asia vaikutti selvältä. Jos em. luotia ammutaan lujempaa, se on vakaa kilometrissä jopa 13 tuuman nousuisesta piipusta ammuttaessa.
Sakon 11 tuuman nousuisesta Hunter-mallin vakiopiipusta ammuttiin noin MOA kasoja (30 cm) kilsaan em. luodilla em. olosuhteissa kun lähtöjä oli noin 860 m/s. Tuolla Sakon 11 tuuman nousuisella piipulla 875 m/s lähdöillä kasan koko alkaa kasvaa voimakkaasti eli heiketä vasta 1100 metrissä em. olosuhteissa. Tuolloin 5 ls kasat ovat luokkaa 1,5-2 MOA ja luodinreijät ihan soikeita, mutta eivät vielä poikittaisia.
Se leikkuriluoti on umpiperäinen joten se kestää löylyä hiukan paremmin kuin "persaukinen" mutta kyllä se perinteinen "kasirammanenkin" kestää aika huimia kyytejä :wink:
300LM:än piippuja tuli ammuttua loppuun peräti kolme kappaletta, ensimmäisestä versiosta onkin täällä kerrottu yhtä sun toista totuutta ja legendaa. Ne kaksi muuta piippua ammuttiin viime kesänä kolmen viikon aikana karrelle pelkästään testimielessä. 2: piippu loppui jo 600 laukauksen jälkeen ja 3: piippu kesti liekkieroosiota erinomaisesti mutta 700 laukauksen jälkeen irtosi pätkä rihlapalkkia piipun alkupäästä ja leikki loppui siihen. Periaatteessa löydettiin keino piipun eliniän pidentämiseen mutta testit lopetettiin kolmanteen piippuun koska mielenkiinto siirtyi toisaalle. Ehkä jossain vaiheessa jatkan piipputestejä toisen kaliiberin kanssa, 300LM on omalta osalta kuollut ja kuopattu vaikka se hieno kaliiberi onkin.
Tiedossa on yksi 300LM joka on käytössä hirven metsästyksessä ja omistaja vannoo jatkossakin 300LM:än nimeen. Tosin puskajahdissa on isompi reikänen torrakko käytössä mutta peltohirvi saa kokea julman lähdön 300LM:än toimesta. Taitaa pisimmät pudotukset olleet 400-450 metrin huitteilla ja aina on laakista jäänyt niille sijoilleen. Luotina entinen Raaka-Arska, nykyinen Lapua Natural, myös Norma Oryx toimii mallikkaasti tässä kaliiberissa. Tosiasiahan on se että 300LM:ssä on potenttiaalia kaikkiin tarpeisiin, sen voi ladata lähes .308 tasoiseksi lyhyen matkan metsästys kaliiberiksi tai hampaan paikkoja vavisuttavaksi pitkän matkan mahtisonni magnumiksi.
Niinisalon kokemuksena viime vuodelta oli että 1. päivän lopulla ase likaisella piipulla ampui 853 m/s keskinopeudella 12" piipusta ei-molyttyjä 170 LB:tä 900m saakka erinomaisesti alle 1 MOAn kasoja ja 1000m matkalle osumat oli lievästi soikeita ja kasat levisi helposti 2 MOAn kokoisiksi etenkin sivusuunnassa.
Puhdistin aseen piipun illalla Forrestillas ja seuraavana aamuna ammuin sillä 1100m samoilla patruunoilla tyynessä kelissä pari hieman yli 1 MOAn kasaa viidellä laukauksella tyynessä kelissä. Silti 1200m ei tauluun tullut enää mitään osumia ja ilmeisesti luodit menetti stabiliteettinsä siinä matkalla.