Moi!
Onko foorumilaisilla käsitystä millaiseen tarkkuuteen tuollaisen kiväärin pitäisi kyetä. Ase on 80-luvun alkupuolelta sarjanumeron perusteella. Historiasta ei tietoa, ase on käynyt parhaimmillaan 150 m pari kertaa alle 0,4-0,5 MOA:n (kolmella laukauksella) mutta kaikki muut paukut isolla hajonnalla.
Eilen kävin kokeilemassa; kaksi ekaa laukausta aivan vieritysten (ne sai paikkalapulla piiloon), seuraavat kolme 10 cm hajonnalla ja tämän jälkeen 3x5 sarjat n. 1,3 MOA. Käytössä Sako ranger 3,2 g, Steiner Range 3-12x56 putkena, vähätuulinen keli, ammuttu bipodin päältä, hiekkapussi perän alla. Olen nyt ampunut tuolla kiväärillä n. 100-110 laukausta, laukaisu kiväärillä herkässä 650 g.
Aseen tarkastin paikallisella sepällä ennen eilistä; kruunu ok, petaus ok, rihlat näyttää silmämääräisesti hyvältä, tähtäimen ruuvit oli tiukassa, piippua lyhennetty aikaisemmin. Ainut huomautettava seikka oli se, että Optilockin ensimmäinen jalka oli liian edessä ja jalka ilmeisesti kantoi etureunaltaan. Kuparit poistettu viime syksynä kun ostin sen. Eilen ammunnan jälkeen huomasin että yksi Optilockin ruuvi oli löystynyt, voiko tällä olla merkitystä?
Olen nyt alkanut epäilemään myös sitä, että onko kiikari ole kunnossa (otettu käyttöön uutena viime syksynä), tarkoitus testata kivääriä Nightforcen kanssa jotta näen miten sillä pelittää....
Hei Tietäjät!
Apua tarvittaisiin tässä tapauksessa, vaikka nyt puhutaankin pelkästään metsästyskivääristä. Pitäisi päättää, että laitanko aseen kiertoon vai en. Mielestäni linnustamiseen sen tarkkuus ei nyt riitä.
Kiinnitä tähtäin kunnolla ja kokeile vielä Lapuan tehdaslatauksilla ennen kuin teet mitään johtopäätöksiä mistään.
Sinänsä alle 0,5 Moan kasaa ampuvat tehdasaseet ovat harvassa joten vaihto ei välttämättä tilannetta parantaisi muutenkaan.
Metsästyskiväärille riittää 3 lks kasat aivan mainiosti. Kysehän ei ole mistään kasa-ammuntakivääristä.
Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla
Oma -80 luvun puolenvälin tuotos, ohutpiippunen 55 Deluxe nakuttaa esim. Bergerin 52 gr Targetilla tasaiseen 10-15 mm kasaa, usein tuurilla parempiakin. Ase on tosin kevyesti pedattu. Sakon 3,2 grammaisella en ole saanut vastaavia kasoja, Lapuan 3,6 g Fmj käy omaladattuna 15 mm kasaa ja pienempääkin. Erittäin helppo ase ollut saada eri luodeilla käymään, ei ole vaatinut minkäänlaista hieromista latausten suhteen.
Jos ei tällä paukulla käy paremmin, niin jotain on pielessä.
https://www.ahtihuvila.fi/cgi-bin/webio2kauppa?Sako/Sako_222Rem_3,4_g_Racehead_Sierra_111G&naytasivu=4742&id=4538&saitti=ahtihuvila
Ekaksi tietenkin petaukset kuntoon ja ruuvit sopivan tiukalle yms. perusasiat kuntoon.
Kiitokset noista kommenteista, varsinkin tuosta saman ikäluokan kivääristä. Oliko kaliiberisi myös 222:n? Muistaakseni viime syksynä minulla oli jotain 3,6 grammaisia myös kokeiltavana, eivät toimineet silloin. Jostakin luin että näissä tämän ikäisissä Tikoissa on rihlannousu 1:14, jolloin eikö se suosi silloin kevyempää luotia?
Pitää kokeilla tuota Sakon Raceheadia kunhan jostain löydän niitä. Onko tieto miten ne käyttäytyy linnussa? Itse metsästän 308:lla Lapuan scenarilla (10,85 grammaisilla muistaakseni) ja eikä ole kuin pari kertaa lintu räjähtänyt (molemmilla kerroilla ammuttu lintua takaa päin).
No pitää kokeilla vielä tuota Nightforcea jota eliminoituu tuo kiikarin rooli tästä hommasta.
Mulla on ollut sportteri mikä ei ollut kovin hyvä käymään ( boforssin piippuaihio ), tosin pienimmän viiden laukauksen kasani 2,7mm /100m onnistuin sillä kyllä vahingossa ampumaan. Onko sinulla piippu vapaastivärähtelevä ja putsattu vaippametallit kunnolla pois? Kannattaa muistaa myös että voi putsauksen jälkeen vaatia muutaman laukauksen että käynti alkaa tasoittumaan.
222:n sekin on. Mitä nyt olen itse kolmeen omaan 222:seen M55 Tikan piippuun ja yhteen kaverin piippuun latausta etsinyt, niin ei ole ollut isompia vaikeuksia minkään kanssa. Varmimmin se on onnistunut esim. just tuolla Sakonkin käyttämällä Sierran 52 g BTHP:llä. Raceheadilla olen jokusen linnun ampunut ja hieman rivoa jälkeä tekee jos osuu muualle kuin keuhkoile. Tuo Berger on siinä hommassa parempi ja sitä onkin käytetty kaverin kanssa monta vuotta. Lyhyet 3,6 g luodit, kuten Lapuan 3,6 g FMJ vakautuu 14" nousussa oikein hyvin. Pidemmät esim. Noslerin Ballistic Tip vakautuu omassa aseessa lämpimillä keleillä, mutta jo pikkupakkasessa kasat leviää kämmenen kokoiseksi satasella.
Nuo tehdaskokovaipat eivät ole olleet käynniltään sitä, mihin tuollainen ase pystyy esim. kunnon reikäpääkuulalla itseladattuna.
Piippu on pedattu ja se on irti tukista. Kuparit otin vaahdolla pois viime syksynä pariin kertaan ja nyt viime viikolla aseseppä ruiskutti sisään jotain ja putsasi tulpalla. Ei muistaakseni kommentoinut kuparoinnista ainakaan mitään suurempia.
Eli todellisuudessa ei ole tietoa onko sitä kuparia vai ei.
Noi vaahdot tuppaa olemaan tehottomia ja sepän tekosista ei ole tarkempaa tietoa.
Myös ylimenon karstoittuminen eli ns. carbon ring on mahdollinen ilonpilaaja
Jatkoa LSA-55:een....
Toissa päivänä tuli taas käytä radalla, nyt putkena aseen päällä oli Nightforcen NXS 5,5-22x56. Ammuin 20 laukausta joista 6x3 laukauksen sarjat. Viisi ensimmäistä ammuin 150 metriltä, kasojen kokojen ollessa kulmaminuutteina (1.35, 0.83, 0.93, 0.90 ja 1.40). Viimeisen sarjan ammuin 100 metriltä (0.47 MOA). Eli noiden kaikkien keskiarvo 0.98 MOA. Panoksena edelleen tuo Sakon Range 3,2 g. Tämän reissun jälkeen olen laittanut vaahdot piippuun pariin otteeseen ja antanut vaikuttaa yön yli (homma vielä kesken).
Kun vertasin Steinerin (3-12x56) putkella aikaisemmin ampumiani kasoja niin hieman ne pieneni tuon suuremman suurennoksen kautta, mutta eivät hirveästi eli vika ei ole putkessa. Haenko nyt ihan liian suurta tarkkuutta tuosta kivääristä kun tähän mennessä olen käyttänyt vain tehdaspaukkuja. Nyt kasat pyörii kulmaminuutin molemmin puolin. Tuota Lapuan 3,6 grammaista pitää kokeilla kun menee seuraavan kerran radalle.
Sellainen huomio aseen petauksesta että eturuuvin kohdalta massa menee ehkä hieman liian pitkälle eteenpäin (kantaako hieman patruunapesän etuosasta, en ole varma) ja että kun lippaan ottaa pois ja paperikaistaleella yrittää kokeilla metalliosien ja tukin väliä tästä lippaan kohdalta niin toinen puoli tuntuu tiukemmalta. Voiko tällä olla mitään vaikutusta?
Sellainen ihmeellinen asia tuli myös esille radalla. Kun olin asentanut NXS:n aseeseen niin huomasin karkea kohdistuksen jälkeen että koron säätövara loppui kesken kiikarista (ase ampui yli). Tähän en ollut törmännyt TRG:n kanssa missä putki normaalisti lepää. Mistä tämä koron säätövaran loppuminen voi johtua?
Petauksen tarkistus. Kun ruuvit on kireällä, laita sormi tukin nokkaan niin että se lepää samalla piippuun. Avaa/kiristä vuorotellen molempia ruuveja, jos piippu liikkuu ruuvien kiristyksen aikana niin petauksessa on parantamisen varaa. Lukkokehyksen etupuolella saa ja pitääkin olla petausmassaa piipun juuressa tukemassa petausta mutta massa ei saa olla piipussa kiinni, kartongin suikale pitää mennä kevyesti kehykseen asti.
Piipun puuhtaus on äärimmäisen tärkeää käynnin kannalta, kupari sekä piipun alkupään karstoittuminen on yleisimmät syyt käynnin katoamiselle. Vielä jos sulla on siinä mikrorihlapiippu niin se on tunnetun herkkä likaantumisesta sekä käynnin katoamisesta kun piippu alkaa kulahtamaan, ja käynti katoaa melko laakista. Silmämääräisesti ei piipun kuntoa saa katsottua vaan siihen tarvitaan boreskooppi.
Kun olet saanut kuparit pois piipusta niin työnnä piipun suusta pienoiskiväärin luoti piippuun ja työnnä puhdistuspuikolla, jos luoti ahdistaa patruunapesän etupuolelta niin alkupää on karstoittunut tai huonolla tuurilla palanut karheaksi. Piipun alkupään kartojen poistossa voi käyttää hienoa hiomatahnaa kuten POL-kiillotustahnaa, valkaisevaa hammastahnaa, kromin kiillotustahnaa tai 5 micronin timanttitahnaa tai siihen tarkoitettuja aineita. Tahnaa laitetaan sipaisu VFH puhdistustulppaan (kaksi peräkkäin) ja tämään kanssa hinkataan piipun alkupäätä niin moneen kertaan että luoti kulkee ahdistamatta piipun suusta pesään asti.
Jos petaus on kunnossa, piippu koko matkalta irti tukista ja piippu kunnolla puhdistettu, eikä vieläkään käy niin piippu on vaihtokunnossa. Tyypillinen 3-5lks käynti Sako/Lapua kokovaipalla on siellä 0.5-1.0 moan välimaastossa, oikein hyvällä piipulla 5x5lks keskiarvo keikkuu 0.5moan molemmin puolin.
Kaupan patruunalla ei voi odottaa suuria, ilman hyvää tuuria, sillä piiput ovat yksilöllisiä.
Minusta nuo kasat ovat lähellä sitä mitä tehdaskin lupaa
Jos haluaa "tarkkuuspatruunan" on se tehtävä itse. Löydettävä luoti, ruuti sekä siihen sopiva lataus.
Vasta sen jälkeen kannattaa harkita piiputtamista, sillä se maksaa vanhan aseen hinnan.
Juuri näin, ja kannattaa unohtaa ne netti ja essonbaari jutut missä ase ampuu yhtä reikää 100m. Varmaan tuurilla välillä on ampunut mutta kukaan ei juurikaan kerro mikä on se todellinen käynti joka on sitten ihan jotain muuta kun ne satunnaiset 3-5lks sattumat. Toisaalta, kun 222:ssa on kanki kunnossa niin Lapua/Sako kokovaipalla pitäisi 1moa alittua helposti 5lks sarjoilla, nämä kokemukset parilla kotimaisella -60-80 luvun tehdaskiväärillä.
Millaselta tuelta ammut?
Jos käytät esim reppua, niin elä laita sitä ihan tukin keulaan, piippu voi ottaa helposti kiinni tukkiin, kun kivääriin itse kropalla tuedut, sama homma bipodeilla.
Ja ammutko nuo sarjat miten tiuhaan tahtiin?
Mehtuupyssystä kun kyse, niin 3-laukasta ja 5-min tauko jos meinaa kokeilla kasoja, alkaa lämpövaikutukset tulla sitten muuten sotkemaan kuviota, piipun toimesta.
Tässäkin tuo haave on saada se yhtä reikää ampumaan? ei taida olla sellaista kivääriä joka out of the box ja tonnin hinnalla sellaista tekisi vielä tänä päivänäkään, 0,5MOA käynninkin saa jos vaihdattaa Tikkaasi jonkun custom piipun.
Nyt vielä kyse 70-80 luvun aseesta, jolla luoja ties miten paljon ammuttu.
MOA käynti kyllä ihan piisaa metsästysaseelle, jos tarkempaa haluaa niin pitää ostaa joku joka ampuu pienempää nippua.
Ja se eka laukaushan se on joka ratkaisee, jos se on keskellä pistettä jota tähtäsit, niin silloinhan se ase on kunnossa, et siellä metsässä
yhtä kohdetta välttämättä ammu kuin max 2-krt, jos se lintu on kauempana kuin 200-metriä.
Säätövarat loppuvat yleensä seuraavista syistä:
- Zerostop on väärin asetettu, manuaalista lisäohjeita
- jalusta on joten pieleen asennettu/mitoitettu, tarkista tämä
-Aseen piippu on väännetty banaaniksi, hanki uusi piippu
Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla
Lainaus käyttäjältä: HJu post_id=82748 time=1495804781 user_id=42
Säätövarat loppuvat yleensä seuraavista syistä:
- Zerostop on väärin asetettu, manuaalista lisäohjeita
- jalusta on joten pieleen asennettu/mitoitettu, tarkista tämä
-Aseen piippu on väännetty banaaniksi, hanki uusi piippu
Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla
Joo, tuo lukkorunko/piippu ei taida olla ihan optimi jos perusase kyseessä ja säätövarat loppuu kesken.
Tulee mieleen yksi Sako, mutta siinä oli lukkorunko ja piippu vituillaan, Tikassa en ole kuullut näitä tapauksia, joten oletan että piippu on linko.
Tossa muuten hyvää tarinaa ammunnasta makuulta ja otteista yleensä.
http://www.ballisticstudies.com/Knowledgebase/Hold+that+Forend.html
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja post_id=82739 time=1495781488 user_id=27
Petauksen tarkistus. Kun ruuvit on kireällä, laita sormi tukin nokkaan niin että se lepää samalla piippuun. Avaa/kiristä vuorotellen molempia ruuveja, jos piippu liikkuu ruuvien kiristyksen aikana niin petauksessa on parantamisen varaa. Lukkokehyksen etupuolella saa ja pitääkin olla petausmassaa piipun juuressa tukemassa petausta mutta massa ei saa olla piipussa kiinni, kartongin suikale pitää mennä kevyesti kehykseen asti.
Piipun puuhtaus on äärimmäisen tärkeää käynnin kannalta, kupari sekä piipun alkupään karstoittuminen on yleisimmät syyt käynnin katoamiselle. Vielä jos sulla on siinä mikrorihlapiippu niin se on tunnetun herkkä likaantumisesta sekä käynnin katoamisesta kun piippu alkaa kulahtamaan, ja käynti katoaa melko laakista. Silmämääräisesti ei piipun kuntoa saa katsottua vaan siihen tarvitaan boreskooppi.
Kun olet saanut kuparit pois piipusta niin työnnä piipun suusta pienoiskiväärin luoti piippuun ja työnnä puhdistuspuikolla, jos luoti ahdistaa patruunapesän etupuolelta niin alkupää on karstoittunut tai huonolla tuurilla palanut karheaksi. Piipun alkupään kartojen poistossa voi käyttää hienoa hiomatahnaa kuten POL-kiillotustahnaa, valkaisevaa hammastahnaa, kromin kiillotustahnaa tai 5 micronin timanttitahnaa tai siihen tarkoitettuja aineita. Tahnaa laitetaan sipaisu VFH puhdistustulppaan (kaksi peräkkäin) ja tämään kanssa hinkataan piipun alkupäätä niin moneen kertaan että luoti kulkee ahdistamatta piipun suusta pesään asti.
Jos petaus on kunnossa, piippu koko matkalta irti tukista ja piippu kunnolla puhdistettu, eikä vieläkään käy niin piippu on vaihtokunnossa. Tyypillinen 3-5lks käynti Sako/Lapua kokovaipalla on siellä 0.5-1.0 moan välimaastossa, oikein hyvällä piipulla 5x5lks keskiarvo keikkuu 0.5moan molemmin puolin.
Moi!
Nyt en täysin ymmärtänyt tuota petauksen laadun tarkistamista? Kun löysäsin eturuuvia tukin alta niin tukki ja kiväärin väli laajeni välittömästi. Kun taas eturuuvi oli kiristetty ja takaruuvia löysäsin niin em. väliin ei tullut muutoksia. Kun paperisuikaleella kokeili piipun ja tukin väliä niin hieman se oli tiukka aivan piipun loppuvaiheessa ennen kehystä. Tästä on otettu nyt hieman petausta pois hiomalla. Lisäksi toinen puoli kehystä lukon kohdalla oli hieman tiukan oloinen verrattuna toiseen laitaan. Tätäkin hiottiin vähän.
Kuparit olen yrittänyt ottaa pois viime viikonloppuna pitämällä Forrester-vaahdot pariin otteeseen yön yli ja sitten putsaamalla. Sellainen huomio että toisella puhdistuskerralla tulppa likaantui selvästi eka kertaa vähemmän joten ei se tainnut ainakaan turhaa työtä olla. Valitettavasti tuota pienoiskiväärin luotijuttua en ole vielä pystynyt tekemään. Ensi viikolla tarkoitus käydä radalla, mielenkiintoista nähdä että onko hommassa menty eteenpäin.
No jos Sako Rangea ampuu niin kannattaako kovin paljoa kummoisempaa käyntiä odottaa? Joissakin kalibereissa niistä saa ihan ok hylsyjä ja vielä poksauksen kaupan päälle.
Mitä tehdaspatruunoita ehdotatte kokeiltavaksi noiden Lapuan 3,6 grammaisten lisäksi, ilmeisesti tuo sakon raceheadit olisi hyvä vaihtoehto kokeilla. Pitäisikö ottaa kokeiluun joitain varmint panoksia? Tällä hetkellä itselataaminen ei onnistu, pitäisi ensin saada selville että kannattaako jatkaa tämän kiväärin kanssa....
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja post_id=82744 time=1495794439 user_id=27
Kannattaa unohtaa ne netti ja essonbaari jutut missä ase ampuu yhtä reikää 100m. Varmaan tuurilla välillä on ampunut mutta kukaan ei juurikaan kerro mikä on se todellinen käynti joka on sitten ihan jotain muuta kun ne satunnaiset 3-5lks sattumat.
+1
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja post_id=82744 time=1495794439 user_id=27
+1
Hieman päivitystä tähän 222:n projektiin; raudat otettiin irti ja eturuuvin luona olevaa petausta hieman hiottiin, samoin kuin kehyksen sivua toiselta reunalta, molemmat oli hieman tiukan oloisia kohtia.
Radalla ammuin aluksi edelleen noita Sako Rangen 3,2 grammaisia, kasojen kokoon ei tullut parannusta. Onneksi kaverilla oli mukana Lapuan 3,6 grammaisia joilla jatkettiin ja homma muuttui oleellisesti eli kasat pieneni. Seuraavat kasat ampui 3 eri henkilöä 150 metriltä;
- 5 laukauksien kasat; 0,56 MOA ja 1,01 MOA (omat kasat)
- 3 laukauksen kasat; 0,91 MOA ja 0,42 MOA (kavereiden kasat)
Keli ei ollut aivan paras mahdollinen, jonkun verran tuulta + vesisadetta. Selvästi Lapualainen tehdaspatruuna pelittää paremmin kuin Sakon Range. Mielenkiintoista nähdä jatkossa miten itselataamalla kasat pienenee. Olen kuitenkin aika tyytyväinen nyt tuohon käyntiin joten taitaa kivääri jäädä omaksi....
Mielenkiintoista oli se että radalla nähtiin kaveri joka oli tosi harrastaja. Hän tarkasti kiväärin ja kommentoi että rautojen takaruuvin seutuvilta pitäisi avartaa tukkia, pitää tätäkin ehkä vielä kokeilla....
Kiitokset vastauksista ja neuvoista 8)
Moi!
Onko kellään mitään hyvää latausreseptiä tällaiseen 14" rihlannousulla olevaan 222:een? Ilmeisesti luotina kannattaa käyttää esim. tuota Bergerin 52 g Targettia.
Minä olen käyttänyt tämmösiä yhdistelmiä:
Lapua S538 3,6g FMJ ja Hornady 3,6g SP
VV N130 20 grainia
Pitkiä target-luoteja olen välttänyt. Kokeilin kerran 52grainin Matchkingejä ja ne eivät vakautuneet, voi olla että vakautuvat kun vauhteja on tarpeeksi.
Tarkkuus noilla luodeilla on ns. riittävä, eli alle kulmaminuutin viidellä laukauksella.
Mullakin siis aseena paksupiippuinen Tikka LSA-55...
Sierran Match Kingiä, Hornadyn 52 gr ja 53 gr Noslerin Custom Competitionia ja Bergeriä tullut ammuttua joku tuhat 222:lla useammalla 14" nousun aseella. Vakautuu siinä oikein kivasti. Vasta 55 gr Noslerin Ballistic Tip alkaa olla niin pitkä, että se ei enää pakkaskelissa vakaudu. Bergerit ja muuta vastaavat 52 gr HPBT kuulat on noin 18,1 mm pitkiä, ja esim. hyvin pelaava Lapuan 3,6 g FMJ 18 mm pitkä. Noslerin 55 gr B-Tippi on 20,6 mm ja se alkaa olla vasta vakautumisen rajoilla.
Tuo mainitsemasi Hornadyn 3,6 g SP on aivan saman pituinen kuin nuo 52 gr reikäpäät. Yhdessäkään Tikassa, mihin noita 52 gr reikäpäitä ollaan kokeiltu, ei ole ollut mitään ongelmaa käynnin löytymisen kanssa. Laittaa N120 ruutia 1,21-1,23 g ja luoti lähes rihlakosketukseen, niin se on käynyt joka aseessa erittäin hyvin. Monasti niin hyvin, ettei latausta ole tarvinnut hieroa ollenkaan.
Nuo reikäpäät toimii aivan hyvin alle 900 m/s vauhdeillakin, jos sellaista jostain syystä tarvitsee.
Itse asiassa esim. Bergerin mukaan 52 gr HP:lle optimaalinen rihlannousu on juuri tuo 14".
http://www.bergerbullets.com/products/target-bullets/
//http://www.bergerbullets.com/twist-rate-calculator/
Mikäpähän lie kun en saanut Matchkingiä toimimaan Tikassa enkä Sakon L46:ssa enkä L461:ssä...
Veikkaanpa että lähtönopeus oli liian pieni, metsästyskäyttöön kun niitäkin latailin...
Hieman päivitystä tähän LSA-55 tarkkuuteen...
Nyt olen päässyt muutamia ammuskokeiluja lataamaan ja eilen kävin radalla, nyt kokeilut tehty 100 m.
Ennen tätä kertaa kokeilin muutamia ruutimäärä vaihtoehtoja; N135 1,38 g, 1,42 g ja 1,44 g ja parhaalta näytti 1,38 g.
Tällä ruutimäärällä latasin kaksi eri sarjaa suurin piirtein samalla luodin pituudella 53,8 - 53,9 mm.
1. lataus:
Hornady FMJ-BT 3,6 g
N135 1,38 g
latauspit. 53,9 mm
3 x 3 laukauksen sarjat; 0,79 MOA, 1,25 MOA ja 0,85 MOA
2. lataus:
Lapua FMJ 3,6 g
N135 1,38 g
latauspit. 53,8 mm
3 x 3 laukauksen sarjat; 0,93 MOA, 0,96 MOA ja 0,93 MOA.
Huomioitavaa on se, että yhtä lukuun ottamatta kaikissa muissa sarjoissa kaksi laukausta ihan vieri vieressä kolmannen ollessa kauempana. Joskus tuo kolmas oli toinen laukaus muistaaksenikin eli ei mielestäni tuo kärpänen johdu piipun lämpeämisestä. Yritin pitää taukoja ampumisien välillä välttääkseni liian suuria lämpötilaeroja. Mistäköhän tuo voisi johtua muusta kuin ampujavirheestä?
Löysin eilen tältä foorumilta ohjeen rihlakosketuksen mittaamiseksi; luoti pesään, pieni napautus puikolla, puikko piipun suusta sisään ja kun pysähtyy luotiin, merkki. Luoti pois pesästä, lukko kiinni, puikko sisään ja kohdan merkkaus kun tavoittaa lukon. Tällä tavalla sain pituudeksi noin 57 mm eli nyt etäisyys ennen rihloja luodin kärjestä n. 3 mm, voiko ero olla näin suuri? Latausohjeet ilmoittaa panoksen pituudeksi 54 mm!?
Anyway, seuraavaksi oli tarkoituksena kokeilla edelleen ladata noilla molemmilla luodeilla mutta lisätä panoksen pituutta vaiheittain (kuinka pitkälle uskaltaa?) sekä vähentää supistusholkilla supistusta, nyt hylsyn kaula supistui n. 4/5 osaa pituudestaan.
Mitä mieltä olette?
Puhdistuspuikolla mittaamalla saa suuntaa antavan latauspituuden. Tarkemman saa kun ruttaat ammutun hylsyn kaulaa niin että luoti istuu hylsyyn napakasti, sen jälkeen käytät mittapatruunan pesässä ja mittaat pituuden. Tämä kannattaa tehdä 2-3x niin saa varmuuden oikeasta pituudesta, joskus luoti saattaa tarrata kiinni rihloihin lukkoa avatessa ja silloin tulee liian pitkä mittaustulos. Kun latauspituus on mitattu niin siitä pituudesta -0.5mm on hyvä lähtökohta alkaa etsimään huippukäyntiä.
Suosittelen tekemään tuolla tekniikalla ns. tulkkipatruunan. Eli teet kyseisen operaation, mittaat pituuden, poistat luodin, supistat hylsyn, asetat saman luodin samaan pituuteen. Ja kas sinulla on tulkki, jolla saat luoditusholkin säädettyä aina rihlakosketus pituuteen. Luotien pituudet voi scenar tyylisillä bthp-luodeilla vaihdella useamman kymmenyksen, joten kärjestä mitatut tulokset päätee aina vain sillä samalla luodilla. Eli useamman patruunan latauspituutta ei kannata vakioida kärjestä mitattuna, jos tarkkuus on tavoitteena.
Moi!
Hieman päivitystä tähän projektiin....en saanut tätä lsa-55:sta käymään tasaisesti. Nyt kokeilussa ollut loppukesän CZ527 222:na ja kokemukseni on että tällä kasat on pienempiä ja eikä tarkkuudessa ole niin suurta hajontaa. En tiedä missä vika oli tuossa Tikassa.
CZ:ssa hankaluutena on tuo sian selkätukki, mikä ei todellakaan ole suunniteltu makuulta ammuntaan, kasat olleet välilllä 0,7 - 1,1 MOA. Piippu ei ole irti tukista ja se saattaa aiheuttaa sen että yleensä kaksi laukausta vierekkäin ja kolmas aina erillään. Nyt haen hieman kokemuksia tästä aseesta.....
Sain vihdoin ja viimein ladattua patruunoita tuohon cetikkaan (Lapua FMJ 3,6 g). Kohdistuslaukausten jälkeen minä ja kaverini ammuimme 6 x 3 laukauksen kasat. Kasojen koot olivat välillä 0,52 - 0,85 MOA. Koska aseessa ohut piippu ja tukki on kiinni raudoissa, odotimme aina tovin ennen seuraavaa laukausta.
Mitä mieltä olette aseen käynnistä, itse olen aika tyytyväinen. Kuinka paljon luulette aseen käynnin parantuvan tukin avartamisella ja aseen petaamisella?
Ei tuo tuosta hirveästi parane mutta säänkestoa kasan sijainnin osalta petaus ja piippukanavan avarrus tuovat. Joten kannattaa ne tehdä vaikka kasat luultavasti eivät tuosta hirveästi pienene, jos yhtään. Kasa ei vaan vaella jatkossa ilmankosteuden muuttuessa.
CZ 527:n innostuin hommaamaan äänenvaimentimen (AseUtran sl5i:n), jolloin seppä lyhensi kiväärin piippua n. 10 cm. Ase tuntui tosi hyvältä ampua, mutta aseen tarkkuus otti takapakkia, kasat suurenivat 1/3 osasta jopa puoleen (ladattu lapuan 3,6 g Lapuan FMJ:llä). Aikaisemmalla ammuntakerralla tuolla kiväärillä samojen patruunoiden kanssa saatiin 6 x 3 sarjoilla hajonnat 0,52 - 0,85 MOA!? Onko muille koskaan käynyt samaa, eli tarkkuus hävinnyt piipun lyhentämisen myötä?
Aseseppä antoi muutamia 3,2 g Sakolaisia kokeiltavaksi, näillä käynti oli hieman parempi, mutta ei kuitenkaan niin hyvää kuin aikaisemmin. Taitaa lähteä tämä kivääri vaihtoon. Nyt mieleeni juolahti että vaihtaisiko aikaisempaan Tikka LSA-55:n Peuralalta piipun. Onko järkeä lähteä käyttämään tuon tikan muita rautoja ja vaihtaa vain uusi piippu, jonka rihlannousu tulisi olemaan jyrkempi 1/8 - 1/9? Tämä LSA on 80-luvun alun ikäluokkaa.
Tikka 55 on laatuaktio joten kyllähän sen uudelleenpiiputus on ihan järkevä toimenpide.
Onko 0,5moa tarkkuus edelleen toiveissa? Jos on, niin suosittelisin piipuksi krieger tai shilen rst select match.
Toisaalta kannattaa rihlannousukin säilyttää 14", jos aiot käyttää 3.4g ja 3.6g luoteja.
Voisko kruunaus olla myös viturallaan?
Seppä teki tuohon CZ:aan uuden kruunauksen kun piippua oli lyhennetty ja käynti huononi. Myös LSA-55 kruunun pitäisi olla kunnossa sepän mielestä.
Lainaus käyttäjältä: jarppe66 post_id=86581 time=1509541325 user_id=7032
Seppä teki tuohon CZ:aan uuden kruunauksen kun piippua oli lyhennetty ja käynti huononi. Myös LSA-55 kruunun pitäisi olla kunnossa sepän mielestä.
Saatko kuvaa kruunauksesta, jotta muutkin voivat arvostella?
Tässä kruujen kuvat sekä CZ 527 että Tikka LSA-55:sta....
CZ 527:
http://i4.aijaa.com/b/00713/14477868.jpg
Tikka LSA-55:
http://i9.aijaa.com/b/00880/14477886.jpg
http://i6.aijaa.com/b/00420/14477888.jpg
tuollaisiako kuvia tarkoitit