Terve
Kysäsenpä täältä, kun alkoi askarruttamaan (taas).
Kyseessä kiväärikaliiperit, lähinnä .243, .308 ja 30-06.
Olen ladannut enimmäkseen kaulasupistettuja ja trimmattuja hylsyjä ilman niippausta. Latauspituudet siten, ettei luoti ota rihloihin kiinni.
Samanlaisille latauksille olen kokeillut myös lievää kartioniippausta (taper) ja tuloksena on ollut pieni (20mm/100m) osumapisteen nousu, eli paine on kasvanut.
Onko niippauksesta sen enempää hyötyä tai haittaa?
Timo
Kalibereista johtuen uskallan epäillä ettei noita puoliautomaatissa höykytetä, joten itse en niippaisi.
Sent from my Lenovo TB3-730X using Tapatalk
Pulttilukossa ei tarvii niippausta, joissain itselataavissa kyllä mutta ei kaikissa.
Kuinkas kovempi rekyyliset paukut joissa on raskaampi luoti? Onko rekyylin myötä patruunoiden latauspituuden muutoksia tullut kenelläkään?
338LM:ssä lippaassa olevien patruunoiden luoti ei mennyt syvemmälle hylsyyn. Joissain raskaan luodin mettäkalibereissa on tätä esiintynyt, varsinkin jos samat paukut on useita kertoja lippaassa laukauksen aikana.
Joten korjataan edellistä, yleensä pulttilukoissa ei tarvitse niippausta joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
No Joo, ei pultti mutta aikanaan 45-70 tuli niipattua koska yhdistelmä ohutseinämäinen hylsy, raskas luoti ja vielä putkilipas.
Sent from my Lenovo TB3-730X using Tapatalk
Tarkkuuspatruunoita harvemmin niipataan, mutta periaatteessa niippaus ajaa saman asian kuin lataaminen rihlakosketukseen eli sen pitäisi vakioida lähtökitka ja paine. Tuo niippaus on kyllä enemmän sotilaspatruunoiden juttu sekä ns. vaarallisisen riistan metsästyksessä käytettyjen suuri kaliberisten patruunoiden latauksessa huomioitava asia. Näissä kahdessa kun toimintavarmuus on tärkeää ja se että luoti ei jää vahingossakaan piippuun kun ampumaton patruuna otetaan pois.
Se onko niippauksesta hyötyä vai haittaa pitää kokeilla, eli kummalla saa parempia tuloksia ja on käyttötarkoitukseen soveltuva patruuna.
Hei!
Itse olen niipannut/kripannut 243win. Patruunat. Etuna tosiaan, että saa tasaisemmat pesäpaineet irti ilman rihlakosketukseen lataamista. Tästä tietysti hyötynä, että tarkkuus paranee hieman verrattuna, jos ei lataa rihlakosketukseen. Ainut miinus puoli että hylsy kuluu hieman nopeammin.
Kiitos hyvistä vastauksista
Tuo ampumattoman patruunan poistaminen olikin se tärkein.
Olen vuosien saatossa tehnyt myös näitä 'pitkiä' latauksia radalle. Sitten tuli tilanne, että pitikin ottaa patruuna ampumatta pois ja voi sitä noloutta, kun luoti on rihloissa ja siinä sen enempää ajattelematta osa ruudista ympäri pyssyn sisuksia.
Onhan nuo luodit tiukasti kiinni kaulassa ilman niippaustakin, ei lähe ilman työkaluja irti. No, niippauksella voi varmistella, jos käynti ei kärsi ja sehän selviää radalla.
Tuo ~0.3 mm välys ennen rihlakosketusta lienee riittävä/passeli.
Timo
Yleisin lienee 0.5mm irti rihloista, siitä asekohtaisesti suuntaan tai toiseen kympin pari. Hyvin harvoin parasta käyntiä saa reilulla rihlakosketuksella, sellaisella missä luoti jää patruunaa poistaessa piippuun jumiin.
Jopa parhaimmissa luodeissa, poisluettuna sorvatut, ogivessa on heittoja joten 0,5 on ihan hyvä tavoite.
Kannattaa miettiä mitä ampuu, millä ampuu, mihin ampuu, kuinka kauas ampuu ja mikä on tavoite.
Tyhjää työtä voi tehdä muutakin.....
Vrt. sama, jos pyrkii 2m/s nopeusvaihteluun.....noh onhan sekin tavoite...realiteetit peliin.
Toiminnallisuuden kannalta komppaa krimppaamista pehmeisiin ja ohuisiin hylsyihin, muuta puolimoottoriin en ole koskaan krimpannu.