Tuo patruuna on suuritilavuuksisempi kuin 6,5 x 55 SE ja tarjoaa siis jälleenlataajalle laajempia vaihtoehtoja suoralla lentoradalla niin pienriistalle kuin radallekin.
Norma esitteli patruunan CIP:ssä armon vuonna 2000.
Paanasen raamattu (Painos 6, sivu 157) toteaa, ettei patruunan hyviä ominaisuuksia siunaavia luodikoita ole juurikaan vielä kaupan.
Luoteja, hylsyjä ja nalleja on saatavissa mm. Lapualta, joten jos luodikkokin tai ao. vaihtopiippu löytyisi niin autuus avautuisi jälleenlataajalle - vai avautuisikos?
Onkos arvon Raadilla visiota/kokemusta tämän patruunan toimivuudesta radalla/metsän siimeksessä?
Hyvä kaliiperi, kannattaa varautua henkisesti piipun alkupään jynssäämiseen erilaisilla hiovilla aineilla jos haluaa pitää lähtönopeusheitot kurissa. Itse vaihdoin pois, ei kiinnostanut enää se puhdistusruljanssi. En ostaisi missään tapauksessa harjoitusaseeksi. Parit kisat vuodessa ja niihin valmistelut max jos ei halua olla kokojan piippua vaihtamassa.
Terveisin,
Ville
Ainakin yleensä metsästyksen ampumamatkat on sitä luokkaa ettei 6,5-284 tarjoa juurikaan etuja.
Tuulen merkityskin taitaa 6.5x55 ja 6.5-284 välillä olla aika pientä. Jos amet luokkaa ~300m.
0m-300m radalla taas turhaa ruudin ja piipun polttamista.
Kisailut erikseen, jos haetaan pientäkin etua kilpakumppaneihin. Siihenkin löytyy parempia kalipereita.
300m lajeihin 6mm br, 6ppc ja 6.5x47.
Pidemmälle .284, 7mm wsm, .338LM, .50bmg.
Omat valinnat kaliiperien suhteen olisi:
Jos tavoitteena on pienriista (linnut, supi, kettu yms), 6mm br olisi oma valinta.
Jos meinaa myös peuraa ja kaurista niin 6,5x47.
Jos mennään hirvi- tai karhujahtiin niin .284 tai .338lm.
Lämäriä saa kaupasta. 284 menis customiksi, jotta saadaan pitkää kuula ladattua niin ettei koko luoti ole hylsyn sisällä.
Kaikki nämä on erinomaisia kaliipereita myös radalla.
.284 ja .338 painotus toki pitkänmatkan ammuntaan.
Onko puhdistusruljanssi ja rihlojen alkupään kuluminen hektinen myös silloin kun tällä kaliiberilla pitäydytään alle 1000 m/s nopeuksilla?
Terveisin ja kiitos
Anttari
Lupaan, että on. En edes halua tietää mitä tapahtuisi tollaisilla lähdöillä (itsellä pysyi aina 900 ms tai vähän alle)
Ville
Ok, kiitos.
Luovun kallella kypärin 6,5 - 284 - haaveestani.
Kuljet valon tiellä.
Ville
Minä ostin JJ-90 6,5-.284 Norman vuonna 2004 kisapyssyksi. Aseessa on Mäkisen tekemä 660mm musta piippu , jonka läpi olen laskenut tuhansia kuulia. Ase on ollut minulla seitsämässä Häyhässä ja kahdessa Finnsniperissa ihan samassa kokoonpanossa. Puhdistuksen olen tehnyt pelkästään Forrestilla ja pumpulilla, enkä ole huomannut tarvetta piipun alkupään jynssäykseen. 9g Moly Scenarille olen antanut yleensä 900-920 m/s kyydit.
Käynti on huonontunut vuosien mittaan jonkun verran, mutta kun se alkujaan oli tolkuttoman hyvä niin se vieläkin on kohtuullinen.
Luulen että VilleV:n huonot kokemukset johtuvat piipusta.
Pakkohan tätä kaliiperia on jonkun puolustellakin; ei tämä nyt niin huono ole mitä annetaan ymmärtää....
Itselläni menossa jo toinen ase ko. kaliiperissa ja pakko sanoa että tykkään tuosta kaliiperista.
Jasterit kaatuu reippaasti yli kilometriin ja teeriäkin tiputeltu 300m:stä joten ei valittamista.
Totta on että vaatii vähän perusteellisemmat puhdistusrutiinit mutta so what, itselleni ainakin ihan se ja sama vaikka puhdistaminen ottaakin sen 15 min. extraa....
Tuo kuluminenkin on niin suhteellinen käsite; nykyisellä piipullani ammuttu lähes 3000 laukausta ja edelleen osunta on tosi hyvää. Ja tuota kulumisjuttua esiintyy ymmärtääkseni kaikissa kaliipereissa joissa yhdistyy pieni reikä ja suhteellisen suuri ruutimäärä joten ei se ole pelkästään 6,5-284:n "ominaisuus".
Ballistiikaltaan tuon saa ladattua hyvin lähelle 338LM:a tuonne jonkin matkaa yli kilometriin, mutta laukausmäärät pystyy pitämään luonnollisesti ihan toisena kuin mitä lämärillä. Tuulensiedossa ja ns. ylipitkissä etäisyyksissä tietty häviää lämärille.
Sama havainto kaverin 6.5-284 - kivääristä. Alkuperäinen Sakon rosterikanki oli käytössä kai jonkin verrankin yli 5000lks. 4600lks kohdalla katseltiin boroskoopilla eikä ylimeno ollut lainkaan palanut.
Lähtönopeudet käytetyssä latauksessa (9g Scenar) muistaakseni 930-940m/s, eli ainakaan niillä lähdöillä ei vielä piippu pala ennenaikaisesti.
284 Win suoraan. Jokainen voi halutessaan laskeskella onko Bergerin 180 VLD 890m/s vauhdeilla riittävän hyvä. Tai miedompi Sierra 175MK-lataus 880-885 m/s vauhdeilla. Ammun tuota Sierran latausta nykyään halvemman luodin ja sen paremman saatavuuden vuoksi.
Piippu menee tälläkin tukkoon eli magnumkaliperin puhdistusrutiinit vaan käyttöön. JP Borepaste on riittänyt itselle, timanttia ei ole tarvinut vielä.
Tämä ei ole Suomessa sen villikissampi kuin 6.5x284 Norma ja hylsykin on sama :-)
Samansuuntaisella latauksella minäkin ammun; 9g moly-Scenarilla n. 920 m/s.
JL, kaverisi taisi ampua nakuilla (ei moly) luodeilla?
Laukausmääriä tärkeämpi taitaa olla tulinopeus.
Saahan sen kvkk:kin piipun pilalle vaikka tuhnua 7.62x39 ampuu.
Hyvä että tulee erilaisia näkemyksiä, mukava kuulla että on vapauttavia tuomioita ko kaliiperille tosta puhdistustouhusta.
Ville
Lainaus käyttäjältä: Poikma
Samansuuntaisella latauksella minäkin ammun; 9g moly-Scenarilla n. 920 m/s.
JL, kaverisi taisi ampua nakuilla (ei moly) luodeilla?
En muista. Olisiko ollut kuitenkin moly?
Pyssy otettiin klinikalle tutkimuksiin koska 4000lks paikkeilla kasoihin alkoi ilmestyä säännönmukaisesti selittämättömiä kärpäsiä. Syyksi ei yllättäen paljastunutkaan palanut/karkea piipun alkupää, vaan 15-20cm pitkä karstakurouma jota ei silmällä nähnyt.
Lähti piikarbidilla ja valetulla slugilla. Piippua oli putsattu tunnollisesti eliniän läpi, mutta ei millään aseöljyä tömäkämmällä.
Käynti kärpästen osalta palautui, mutta alkuperäisen huipputarkkuuteen se ei elinkaarensa loppupuolella enää silti yltänyt.
Tuossa kuva +4000lks ja em putsauksen jäljiltä, ylimeno oikealla alhaalla muuttuen suoraksi piippuosaksi ylöspäin mentäessä. Ihan orastavaa krokotiilinnahkaa pohjalla. Yhdessä ylimenon palkissa oli pitkä skaapi selässä, ilmeisesti jokin partikkeli lähtenyt luodin mukana.

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://i63.tinypic.com/2hmf2vd.jpg%22%3Ehttp://i63.tinypic.com/2hmf2vd.jpg%3C/URL%3E%3Ce%3E)
Tuossa pahimmalta näyttänyt ylimenon kohta. Arvaan että moinen ei näy vielä mitenkään tarkkuudessa tai lähtönopeudessa. Mikrosäröä on ja palkkienkin nurkat jo pyöristyneet hieman- mutta ei silti huonokaan. Huononee toki tuosta nopeasti, eli järkevää käyttöikää jäljellä ehkä muutama sata, ehkä tuhat lks max.

(//%3C/s%3E%3CURL%20url=%22http://i65.tinypic.com/3343tqx.jpg%22%3Ehttp://i65.tinypic.com/3343tqx.jpg%3C/URL%3E%3Ce%3E)
Lainaus käyttäjältä: Perkeleen_Luoma
Laukausmääriä tärkeämpi taitaa olla tulinopeus.
Saahan sen kvkk:kin piipun pilalle vaikka tuhnua 7.62x39 ampuu.
Kyllä se piippu menee suhteessa poltetuihin ruutikiloihin.
En tiedä menikö pointti ohi, mutta se on lämpöeroosio joka nuo piiput pesän jälkeen haurastuttaa, joka kerta luoti höylää sen ohuen ohuen palaneen pinnan pois. Ainakin 6.5-284 tyyppisissä kaliipereissa. Jossain .30br luokan kaliiberissa taitaa ihan mekaanin rasitus olla se merkittävin.
Meinaatko että piippu ei lämpene yhtään enempää, jos 10lks vedetään perättäin kuin vaikka 2min tauotettuna?
Tottakai ruudilla on suora yhteys tuotetun lämmön määrään, mutta se miten piippu tälle lämmölle altistetaan vaihtelee.
Harvemmin pulttilukoilla mitään sarjatulta ammutaan joten ei se tulinopeus niissä nyt niin paljon vaikuta. Itselataavissa on toki eroa ammutaanko 1 lks/min vai 30lks/min jatkuvasti.
No kyllä maltillisella ampuma tahdilla saadaan helposti pidennettyä piipun elinikää. Hyvä nyrkki sääntö on että jos piippu on niin kuuma ettei kädellä voi pitää kiinni alkaa eroosio piipun sisäpinnalla olemaan jo aika rajua. Itsellä on ollut aika monta näitä "piipun poltto" kaliipereja ja aika hyvin on tullut toimeen. Toki kaikki loppuu aikanaan ja varmasti kuumat kaliiperit kuluu nopeampaa mutta ei se tilanne ihan niin raju ole kuin moni antaa ymmärtää. Toki jos oma ampuma rytmi on sitä että alle tunti radalla ja vähintään 100 paukkua pitää ampua ja nopeasti kotiin niin kannattaa miettiä minkä kaliiperin laittaa. Ja monen kaliiperin kohdalla puhutaan siitä tuhannen paukun rajasta jopa alle niin ei se käynti ihan niin yhtäkkiä katoa. Jos käynti on aluksi sitä kuuluisaa yhtä reikää niin kuumilla kaliipereilla millä käynti alkaa katoaan siinä kuuluisassa tonnissa kasan koko on kasvanut mahdollisesti 10mm luokkaan sadalta metriltä. Ja sitten on iso määrä aseita millä ei yksinkertaisesti pysty edes toteaan tuota käynnin heikkenemistä kun käynti ikinä ei ole ollut niin hyvää että se käynnin heikkeneminen katoaa muun kohinan alle.
Eli jos piipusta pitää huolta ja ei ammu sitä tarpeettoman kuumaksi niin kyllä elinikää voi jatkaa. Mutta aivan varmasti hyvänkin piipun maksimi käynnin pystyy tappamaan ihan yhdellä ratakäynnillä ensimmäisten sadan paukun aikana jos ne tulittaa yhtä soittoa tauluun ilman jäähdyttelyä. Joten kannattaa miettiä mikä kaliiperi on itselle se järkevin kun suhteuttaa kaliiperin ominaisuudet siihen omaan käyttö tarkoitukseen. Toinen pärjää hyvinkin näillä kuumilla kaliipreilla ja toisella sulaa muovinenkin etujyvä kivääristä... Oikeasti tämänkin olen nähnyt että muovinen etujyvä on saatu sulamaan kivääristä.
Ruudin palamisjätteet ovat hiovaa tavaraa.
Paineisen kaasun tiheys tekee kaasusta hiovan.
Lisäksi rajapinnassa kaasunvirtaus on turbulenttinen.
Tietenkin luodilla ja lämmöllä on oma osuutensa.
Piipun seinämän krakeloituminen johtuu yleensä siitä että paine takoo piipunseinämään lujemman ohuen pinnan.
Tämä pinta rikkoontuu paineen- lämpötilanmuutoksista, jonka jälkeen kaasu pääsee halkeamiin.
Eli korkea paine ja poltettu ruutimäärä ovat avainasemassa.
Lienee myös ruudilla olevan vaikutusta, mm palonopeudessa ja määrässä.
Tässä muuten edesmenneen Kekkosen mietteiteitä piipun palamisesta.
Piippu turmeltuu palamalla
Aseenpiippuja koskevia, oikaisua vaativia harhakäsityksiä on yhä vieläkin viljalti liikkeellä. Valitettavan yleinen on mm. se käsitys, että piippu KULUU käyttökelvottomaksi. Tosiasiassa se PALAA pilalle. Siksi siis tietyt teräslaadut mahdollistavat suurempien laukausmäärien ampumisen, muunlaisista teräksistä tehtyjen piippujen käyttöiän loppuessa aiemmassa vaiheessa. (Käyttöikää ei lasketa vuosina, vaan ammuttujen laukausten lukumääränä. P.T.K:n muistutus.) Tämä tosiasia on syynä lastuttavien ruostumattomien terästen suosion lisääntymiseen tarkkuusaseiden piippumateriaalina. Kromipitoinen ruostumaton teräs on vastustuskykyistä juuri palamista kohtaan. Mekaanista hankausta se saattaa kestää jopa huonommin kuin niukemmin kromia sisältävä normaali (= sinistettävissä oleva) piipputeräs.
Käyttökelpoinen elinikä riippuu myös tulinopeudesta, sekä kerralla ammuttavan ruutipanoksen määrästä ja laadustakin: Mitä tilavampi hylsy ja suurempi ruutimäärä, sitä pitkäkestoisempi on korkean paineen ja kuumuuden vaihe, joka kantaa veronsa piipun käyttöiästä tarkkuuspiippuna. Piipun ylimenokartioon ja rihlatun osan peräpäähän kohdistuva kuumuus aikaansaa piipputeräksen nitrautumisen: Teräksen pinta karaistuu syvemmällä olevia kerroksia kovemmaksi. Tämä kovuusasteiden ero saa aikaan vähäistä pinnan säröilyä, joka lisääntyy aseen käytön myötä.
Niin kauan kuin teräksen pinta (säröjen välissä) pysyy ehyenä, ei ampumatarkkuuteen kohdistuvia haittavaikutuksia voida havaita, mutta kun säröily jatkuessaan ohittaa lopulta vaiheen, jossa piipunreiän seinämä alkaa lohkeilla erityisesti rihlanpalkkien särmistä, alkaa laukausten hajonta kasvaa havaittavasti.Tässä vaiheessa voin luopua lausuntojeni varovaisesta ympäripyöreydestä, ja kertoa ainakin yhden vuorenvarman asian: Mitä suurempia ruutimääriä poltat kerralla, sitä lyhyempi on aseesi piipun ennakoitavissa oleva käyttöikä !
Toinen tavanomainen harhakäsitys on se, että tietyntyyppisestä teräksestä valmistettu piippu on toisenlaatuisesta teräksestä tehtyä piippua tarkkakäyntisempi myötäsyntyisesti. Tätä väittämää en suostu allekirjoittamaan! Jos kaikki tekijät ovat yhdenvertaisia, ei esimerkiksi ruostumattomasta teräksestä tehty piippu ole hiukkaakaan tarkempi kuin seostamaton hiiliteräspiippu, tai päinvastoin. Seosainepitoisemman teräksen käytöllä voidaan tietenkin jatkaa piipun käyttöikää, mutta osumatarkkuutta tavoiteltaessa on koneistus- ja viimeistelytyön laatu kaikki kaikessa.
Siis jos kummankinlaatuiset (rosteri vs musta) piiput OLISIVAT samanlaatuisia niin eroja ei olisi. Käytännössä rosteripiipuista on kuitenkin helpompi tehdä parempia kuin mustasta teräksestä. Siksi kasa-ampujien voittajat-aseet (ja muutkin kasa-ampujien aseet) on yleensä rosteripiipulla. Osa kisapiippuvalmistajista ei taida mustasta piippuja edes tehdä.
Miksi mustasta teräksestä on vaikeampaa tehdä tasaisen hyviä piippuja ei ole tiedossani.
Äärioloissa kuten kovilla pakkasilla ja/tai suurilla tulinopeuksilla rosteri taas ei kestä lämpökuormaa ja muita rasituksia yhtä hyvin kuin musta teräs. Siksi konekivääreissä ei nähdä rosteripippuja vaikka niihin muita stelliittisisuksia yms. on isollakin rahalla asenneltu.
Eli9 käyttötarkoituskin vähän vaikuttaa siihen mistä kamasta piippu kannattaa tehdä eikä maksimaalinen tarkkuus ole aina esim. rynnäkkökivääreissä mikään pääasiallinen valintakriteeri. Kasa-ammuntakiväärissä taas ei tarkkuuden lisäksi juuri mikään muu kiinnostakaan.
Tuota palamista tarkoitin, en puhunut piippujen tarkkuuslaadusta.