http://www.thefirearmblog.com/blog/2016/09/07/breaking-kalashnikov-concern-introduces-new-svk-semiautomatic-designated-marksmans-rifle/
Uutisen mukaan Kalashnikov -konserni alkaa valmistamaan SVK-nimistä itselataavaa tarkkuuskivääriä. 7.62X54R kaliperin versio syö SVD:n lippaita mutta myös 7.62X51 -versiota tulee tehtaalta.
Siitä, ottaako Venäjän armeija kyseistä kivääriä mihinkään käyttöön, ei sanota uutisessa ja Kalashnikov -konsernin on julistanut AK-12:sta ja monta muutakin asetta suurilla fanfaareilla mutta niitä ei silti ole otettu ainakaan toistaiseksi Venäjän armeijan käyttöön.
Tsekeissä ovat ottaneet kaiken irti dragusta http://www.thefirearmblog.com/blog/2015/12/31/keymod-chassis-svd-dragunov-sniper-rifle/
Mielestäni tyypit ovat paneutuneet hienosti dragun heikkouksiin. Piippu on tehty vapaasti värähteleväksi ja ase säätökaasuiseksi. Bipod on saatu myös sijoitettua eteenpäin. Länsioptiikan käyttökin on mahdollista.
SVK on todennäköisesti sama asia mutta vain rumempi
Mielenkiintoisempi olisi jos kalashnikov konserni olisi lähtenyt tekemään vastaavan näköistä ja vastaavilla ominaisuuksilla olevaa versiota dragunovista kuin tsekit, mutta luoneet lisäksi uuden 6,5x54R kaliberin.
Yevgeni itse olisi varmasti ihan tyytyväinen kaikista SVD:n tarkemmista jatkokehitelmistä. Hänhän on kertonut muistelmissaan että olisi voinut ja halunnutkin suunnitella aikoinaan tarkemman aseen, mutta asetetut painorajat tulivat vastaan. Nämähän eivät enään uusia suunnittelijoita samalla tavalla koske, etenkään yksityisellä puolella.
Mitä SVD:n korvaamiseen uusilla malleilla tulee, niin siihen suhtaudun itse toistaiseksi hieman skeptisesti ainakin suuressa mittakaavassa. Alkuperäisestä mallista on jo olemassa käytetyt ja pidetyt S ja M mallit, jotka tukeutuvat alkuperäisen mallin huoltologistiikkaan.
Alkuperäistä SVD:tä on niin mielipuoliset määrät varastoissa että niiden korvaaminen edes osittain tulee kalliiksi. Epäilen myös, tuovatko uudet mallit myöskään suuressa mittakaavassa mitään niin merkittävää parannusta tai tehonlisäystä taistelukentälle, joka oikeuttaisi siitä koituvat kustannukset. Erikoisjoukkojen hat-hat opscore operaattorit, venäjän vastineet "Osamantappajille" on sitten asia erikseen, mutta eipä tuo Krimin haltuunotto huonosti mennyt vaikka vanhempaa kalustoa sielläkin käytettiin. AKMS ja SSH-40 näytti edelleen olevan kovaa valuuttaa.
miks helkkaris tota 53r laippakantasta vielä nykyäänki jotku tekee, eikö tuo ole jo aika homehtunu kaliberi?
Lainaus käyttäjältä: foxman
Itänaapuri taitaa käyttää 7,62x54r:ää kun tuo 7,62x53r on taas suomalainen patruuna. Tuo 7,62x54r patruuna taitaa olla keksitty joskus 1890-luvulla ja 7,62x53r taas 1918 sotilaskivääriin. Venäjällä on kalustoa todella paljon mikä syö tuota patruunaa ja uusilla luodeilla sekä ruudeilla noista on saatu ihan fiksuja patruunoita käyttötarkoitukseensa. Suomessa ja maailmalla on puolestaan aika paljon metsästysaseita jotka käyttää ko. patruunaa. Ilmeisesti kysyntää on sen verran että kannattaa tehdä. :)
Jos ajattelee että .308 win on keksitty joskus 1950-luvulla niin eihän tuo ole ihan uusinta uutta, mutta kun kerran laitteet on olemassa ja kalustoa niin ei niitä hetkessä vaihdeta johonkin toiseen.
Koska sitä on varastot pullollaan ja lmg:t syö samaa kuulaa.
Venäjän armeijan ei ole kovin edukasta vaihtaa kaliiperia muodin mukana.
7.62x51NATO on vähän out of the question.
Tosi tilanteessa se osuminen kuitenkin enemmän yksittäisen taistelijan kyvyistä kiinni kuin aseen kaliiperista.
Onhan tuo x54r ihan toimiva paukku. Kartiokas hylsy ja laippakanta toimii taistelukentällä, niissä on luotettavuuden kannalta ihan hyviä piirteitä. Tokihan se tekee pitkistä lippaista hankalia, mutta jos kympin lipas on nykypäivänä suurin joka sitä ottaa sitä sisäänsä niin tämäkin inhottavuus poistuu. Ja tekeehän se vyösyötöstä vähän urakantaa hankalampaa, mutta eipä se ole ollut esteenä sille että PKM on yksi maailman arvostetuimmista ja luotetuimmista 7.62 konekivääreistä.
Patruunan ikä ei varsinaisesti ole merkitsevä tekijä. Kaikki 6.5-8mm täyspitkät kiväärinpatruunat urakantaisina edustavat hylsynsä puolesta vähintään 1890-luvun suunnitelua / teknologiapakettia. Lähinnä ruudit ja luodit ovat tästä kehittyneet. Jos vaikka ottaa ja katsoo tuota tälläkin foorumilla suosittua 6.5x55mm ruotsinmaukkaa.
Lainaus käyttäjältä: foxman
Miksikäs ei? Siis onhan käytössä vielä ties kuinka paljon 30-06 tai 6,5x55 kaliberin patruunoita käyttäviä aseita ja nämä ovat suunnilleen samaa ikäluokkaa kaikki. Eikä ne ole menossa mihinkään.
Itänaapurissa muutoinkin ajatteluna on että jos homma toimii niin ei pidä mennä korjaamaan. 54R on toiminut hyvin jo yli 100vuotta.
Korkea ikä ei tosiaankaan tee kaliberia huonoksi. Kaliberi soveltuu erittäin hyvin alle kilometrin matkoille. Yli kilsan matkoille on luotu parempia kalibereita iso liuta, mutta osuminen taas edellyttää sitä että ampujakin osaa ja tietää jo jotakin. Velivenäläisen rivisotilaat tuskin saavat niin hyvää koulutusta että kannattaisi kalusto ja kaliberit pistää uusiksi.
Veikkaan että 7.62x53R tulee valitettavasti kuolemaan. Aseita ei enää pesitetä juurikaan ko kaliberille. Vanhemmat kiväärit puolestaan väljistyvät pikkuhiljaa käytön myötä 54R kaliberille. Harvassa ovat enää ne mihin ei 7.62x54R patruuna käy.
Nimimerkillä 28-30 sotilaskiväärin omistava jonka 54R patruunat lähettävät radalta kotiin lukon ja hylsyn irroittamiseen lekaa apuna käyttäen.
Lainaus käyttäjältä: ks47237
Nimimerkillä 28-30 sotilaskiväärin omistava jonka 54R patruunat lähettävät radalta kotiin lukon ja hylsyn irroittamiseen lekaa apuna käyttäen.
Mikä patruuna jumittaa noinkin pahasti?
Villi veikkaus, että rakas ystävämme Barnaul.
Taisi olla ensimmäisellä ratareissulla sellier. Toista reissua varten kävin lähimmästä asekaupasta valikoiman erilaisia testattavaksi kun luulin itsekin että vika oli patruunassa. Kauppiaskin väitti että kyseessä on sama patruuna, merkintätapa on vain erilainen :roll:
Toisella ratareissulla oli muistaakseni wolffia, Sakoa ja jotakin ylijäämää. Toisella ratareissulla oli myös leka mukana jolla hakkasin lukkoa testilaukausten jälkeen. Sakon Range toimi moitteetta. Wolf ja ylijäämä pistivät lukon jumiin.
Toisella ratareissulla sattui olemaan samalla radalla myös henkilö jolla oli enemmälti tietoa ja kokemusta sotilaskivääreistä. Kehoitti lopettamaan ennenkuin sattuu mitään vakavaa. En tuolloin osannut tulkita hylsyjä kun olin vasta aloittelemassa aseharrastusta. Tyyppi totesi että ase ottaa sen verran ylipaineita että kannattaa myydä ase hänelle tai pysytellä 53R patruunoissa. Kehoitti myös tutkimaan aseen historiaa ja etsimään tietoa molemmista kalibereista. Lukkoa suljettaessa eroa 54R ja 53R patruunoiden välillä ei ollut. Eron huomasi vasta kun lukkoa yritti avata.
Toivon vain että väärää tietoa ei levitettäisi väittämällä 7.62x53R ja 7.62x54R samaksi kaliberiksi. Väärä tieto voi olla vaarallista niiden harvojen tiukkojen 53R kiväärien kohdalla mihin ei voi käyttää 54R patruunoita turvallisesti.
Lainaus käyttäjältä: ks47237
Toivon vain että väärää tietoa ei levitettäisi väittämällä 7.62x53R ja 7.62x54R samaksi kaliberiksi. Väärä tieto voi olla vaarallista niiden harvojen tiukkojen 53R kiväärien kohdalla mihin ei voi käyttää 54R patruunoita turvallisesti.
Sellaiset aseet tosiaan ovat nykyään erittäin harvassa.
Jutun juonihan tässä tapauksessa on mitä ilmeisemmin se, että .308 piippuinen ja tiukan ylimenokartion omaava m/28-30 otti paineita ylisuuren luodin (S&B .312 ja ylijäämä noin .311-.312) takia. Ylijäämän isompi ongelma on vielä se, että rautakeerna ei anna periksi, jolloin paineet voi nousta liikaa. Lyijysydän S&B antaa kyllä periksi.
Erikoista tässä on se, että jos patruuna kuitenkin pesittyi normaalisti. Onko ase D-leimattu?
Muistithan pestä piipun, pesän, sulkukappaleen ja nallipiikin pään saippuvedellä,kun olit ampunut ylijäämää? Kaliumkloraatti-nallit ruostuttavat todella tehokkaasti.
Jep. Luoti on nimenomaan ratkaiseva tekijä. Ei ole D merkintää kiväärissä. En puhdistanut saippuavedellä. Ei ole kuitenkaan ruostuttanut. Ehdin ampua sitä ylijäämää vain 2-3kpl. Loput jäivät varastoon ja tuhosin myöhemmin Tigrillä. Episodi sai aloittamaan itselataamisen.
Nyt aletaan kuitenkin olemaan jo melko kaukana alkuperisestä topicista. Palataanpa aiheeseen
Säädettävä laukaisukoneisto olisi hieno juttu SVK kiväärissä. SVD on siitä hyvä laite että sen laukaisukoneisto tippuu varmistinvivun irroittamisella mutta valitettavasti sitä ei voi säätää.
Säätökoneiston ominaisuuksiin kuuluu se että sen voi säätää myös pieleen. Siksi mm. Ak:ssa ei ole säädettävää kaasuporttia. Ei säätöjä - ei ongelmia. Lisäksi ei-säädettävä koneisto on halvempi valmistaa.
Eipä noissa länsimaisissakaan itselataavissa sotilastarkkuuskivääreissä juuri säätökoneistoja ole vakiona. Niihin toki voi asentaa monesti Uhlin tai Geisselen vakion tilalle jälkikäteen.
Kevyessä itselataavassa kuten SVD kevyt laukaisu helposti aiheuttaa bumpfireä joka tarkkuuskiväärissä on yleensä huono juttu.
sakot tai tikat ei ainakaan pesitä noita kalibereja, taida tehä ku ryssät tota 7.62x53/4r pesää
kyllähän tolla vielä hirvet ampuu, faijalla on tollanen ase ja toimii kuin junan huusi
Lainaus käyttäjältä: ks47237
Säädettävä laukaisukoneisto olisi hieno juttu SVK kiväärissä. SVD on siitä hyvä laite että sen laukaisukoneisto tippuu varmistinvivun irroittamisella mutta valitettavasti sitä ei voi säätää.
SVD:n vakiolaukaisu on suoraansanottuna yllättävän hyvä. Huomattavasti parempi kun monessa länsikiväärissä. Samoin ainakin eurooppalaisten AK:iden vakiolaukaisut ovat yllättävän hyviä moneen läntiseen ryntöpyssyyn verrattuna, vaikka tarkkuus ei muuten mitään "match-gradea" olekkaan. Tokihan nämä ovat minun subjektiivisia mielipiteitä.
SVD:n drop-in laukaisukoneiston etuna on myös se että laukaisukoneiston rikkoutuessa ei tarvitse koko asetta lähettää huoltoon tai erikoismiehen käsittelyyn. Riittää että loppukäyttäjälle toimitetaan uusi koneisto niin rokki soi taas sen jälkeen.
Drop-in koneisto 50-60 -luvun taitteessa suunnitellussa joukkuetason pyssyssä on omasta mielestäni hieno ja aikaansa edellä oleva ominaisuus.
Lainaus käyttäjältä: wee
Drop-in koneisto 50-60 -luvun taitteessa suunnitellussa joukkuetason pyssyssä on omasta mielestäni hieno ja aikaansa edellä oleva ominaisuus.
Kyllä !
Samoin se, että avotähtäimiä voi käyttää kiikaria irroittamatta.
Ase oli käyttöönottoaikoinaan selkeästi vuosikymmeniä edellä aikaansa.
Eikä se vieläkään ole kyydistä jäänyt, varsinkaan kenttäolosuhteissa minne se on tarkoitettukin.
Lainaus käyttäjältä: frank
Kyllä !
Samoin se, että avotähtäimiä voi käyttää kiikaria irroittamatta.
Ase oli käyttöönottoaikoinaan selkeästi vuosikymmeniä edellä aikaansa.
Eikä se vieläkään ole kyydistä jäänyt, varsinkaan kenttäolosuhteissa minne se on tarkoitettukin.
SVD:ssä on paljon edistyksellisiä ominaisuuksia joita ei juuri lännessä oltu vielä nähty. Erityisesti PSO-1 "räjäytti pankin" ja sai käytännössä kaikki länsitötteröt näyttämään kerta rysäyksellä vanhentuneilta tullessaan käyttöön 60-luvun alussa. Valaisua, etäisyysmittaria, milliradiaaniasteikkoa, BDC tornia, pikajalkaa joka pitää kohdistuksensa ja IR-suodattimia.
Nykypäivänä SVD on ominaisuuksiltaan tavanomainen tai ehkä hivenen vanhanaikainenkin DMR ase, mutta toisaalta sen track record on todella vaikuttava ja edelleenkin käyttäjien sotatoimialueilla kovasti pitämä ja arvostama peli. 8)
Täytyy vielä lyödä löylyä ja todeta, että PSO-1 oli aikanaan kuin avaruudesta tullutta teknologiaa verrattuna lännen kalustoon. Esim. amerikkalaiset tarkka-ampujat saivat taistella ta-käyttöön tai ylipäätään mihinkään sotilaalliseen toimintaan sopimattomilla putkilla vaikka kuinka kauan. Vähän kärjistettynä, niin länsi sai PSO-1:n kiinni vasta joskus 1990-luvulla. Muistelen, että Leopoldin mil-dot-ristikolliset kiikarit tulivat amerikkalaisilla käyttöön m24-kivääreissä joskus 1980-luvun lopulla. Ja niissäkään ei ollut esim. stadiametri-asteikkoa tai valaistua ristikkoa. Merijalkaväen m40a1-kivääreiden kiikareissa ei tainnut olla tuolloin vielä edes mil-dottia. Lasin laatu niissä oli varmaan hyvä ja muistaakseni merijalkaväella taisi olla variaabeli käytössä. Mutta sotahommiin noin yleisesti eivät kyllä olleet PSO-1:n veroisia.
Nykyään tilanne on tietysti toinen, kun jenkeillä on S&B:n huippuputket ym. käytössä.
Lainaus käyttäjältä: Sapööri
Nykyään tilanne on tietysti toinen, kun jenkeillä on S&B:n huippuputket ym. käytössä.
Voi olla tai sitten ei.
Miettikääpä jakomääriä ja valmistusmääriä.
SVD/PSO komboa riitti joka tasolle.
Löytyykö S&B & Co kalustoa yhtä kattavasti ihan normi joukoille ?
Komppaan edellisiä kirjoittajia PSO1:n erinomaisuudesta.
Itselläkin se aito metaskoopilla varustettu armymalli....
Hyvin muuten PSO:n ristikko kelvannut Hollywoodillekin.
Tuota noin, määrittele normijoukko.
USAssa USMC Scout Sniperit eivät ole normijoukkoa vaan eliittiä joka saa parhaan koulutuksen sekä kaluston mitä varastosta löytyy vakioromeptta. Eli S&B-tähtäimiä, valonvahvistimia, lämpökameroita jne. jne. Tok iheitäkin paremmin koulutettua ja varustettua väkeä löytyy erikoisjoukoista mutta erot eivät ole radikaaleja.
Jos katsotaan normi mosia USAn merijalkaväessä tai maavoimissa niin aseen päällä on aina vähintään Aimpoint mutta yleensä ACOG 4X. Yökäyttöön valonvahvistinlaseja, laserpointtereita jne. Tämä siiis ihan rivijanttereille. DMR-käyttöön löytyy sitten kaikenlaista laatuoptiikkaa.
Nykyään USAlla ei ole puutetta ta-kalustosta, sitä jaellaan jopa väelle jolla ei ole koulutusta sen käyttöön mutta parempi näin kuin että koulutettukin väki jäisi ilman. Tietenkin isossa armeijassa on aina jossain päin maailmaa pulaa milloin mistäkin tarvikkeesta mutta se johtuu yleensä logistiikan pettämisestä paikallistasolla eikä siitä etteikö kampetta olisi varastossa olemassa.
Mielenkiintoisempi olisi jos kalashnikov konserni olisi lähtenyt tekemään vastaavan näköistä ja vastaavilla ominaisuuksilla olevaa versiota dragunovista kuin tsekit, mutta luoneet lisäksi uuden 6,5x54R kaliberin.
Ei tarvi luoda "uutta" kun tuollainen on jo. Vostok nimellä tehtiin tuolle ampumahiihtokivääreja. Mutta sitten menivät muuttamaan ko. lajin aseet 22lr niin jäi unholaan. Muistaakseni Lähdeniemeltä saa patruunoitakin. Eikä kannata sekottaa kaliberia vanhoihin Styer / Dutch Mannlicher jotka on eri juttuja.