Omia kokemuksia on paristakin rosteripiippuisesta kivääristä ja tuntuu olevan tarkempia käynniltä kuin tuo mustarauta.
Miten sitten laukaustenmäärissä mitattuna, onko musta kuitenkin tuossa mittapuussa pitempi ikäinen kuin rosteri?
Aika paljon kyllä pitää rosteripiipullakin ampua että sen horoksi saa, huolellisti kun muistaa aina ammunan jälkeen puhdistaa, niin rosterilla ampuu kyllä sen 4000-5000 laukausta helposti, toki otettava huomioon kaliperi ja millaisilla latauksilla ampuu.
Tappilataukset ja joku kiukkuinen kaliperi, niin voihan sen piipun pariin tuhanteen jo laskea matkanpäässä olevaksi.
Mitä sanoo kiltalaiset, onko kokemuksia esim kahdesta samanlaisesta kivääristä ja sama kaliperi, missä toisessa ollut mustaarautaa oleva piippu ja toisessa rosteri?
Kokemukset on ohkaiset, mutta teoriassa materiaali ei tarkkuuten vaikuta vaan valmistusmenetelmä. Rosteri on pehmeämpää, joten veikkaisin nappirihlauksen jättävän nätimmän jäljen. Lastuamalla saadaan molemmista erinomaisia piippuja. Vimotteen päälle olevat piiput kolvataan, sen jälkeen on sama kumpaa löytyy tarkkuuden kannalta.
Kestävyyteen taas täytyy erotella mikä piippua kuluttaa.
Eli alkupäästä piippu menee pilalle palamalla. Materiaali haurastuu ja kuluu muuta piippua nopeammin.
Rosteri kestää lämpöä paremmin vrt. musta ennen kuin materiaalin rakenne muuttuu ja haurastuu.
Toki rosteri johtaa lämpöä huomattavasti huonommin kuin musta, joten se täytyy huomioda. Rosteri vie silti palonkestossa.
Sitten tietenki se kuluminen. Musta on kovempaa kuin rosteri joten se vie edun tässä suhteessa.
Kulumalla väljäksi piippuja taidetaan ampua harvoin.
Palaminen, putsauksen laiminlyönti tai väärä tekniikka siihen pilaa piiput.
Taitaa olla monasti sarjatuotanto aseissa nämä rosterit tuon takia hieman tarkempia, saadaan edullisemmalla keinoilla tarkkuus irti.
Sitten kun ruetaan oikeasti piipua tekemään, saadaan kummastakin se huippu irti?
Mites tuo piipun kolvaus, onko se sisäänajo piipulle ilman ampumista?
Tuntuu olevan aika vaativa homma tuo kolvaaminen, jota ei kannata "tiistain timotein" tehdä, jottei pilaa piippua.
Ite ne kyllä rupeis tekemään mihinkään "oikeaan" piippuun ekaa läppäystä, harjoittelisin jollain jo aikansa ammutulla piipulla, tai aseella jossa olisi jo piippu siinä kunnossa, että olisi sama mitä sille tekisi, joskushan tuolla läppäämällä sellaisenkin piipun on voinut saada vielä soimaan, mutta ei sillä enää suuria määriä ammuta, mutta esim metsästysaseessa tuollainen menisi täysillä.
Nimenomaan.
Tämä on ainakin minun käsitys aiheesta.
Tosin kasa-ammunnassa taitaa rosteri olla vahvasti edustettuna, mutta "tehdaspiippuja" nekin yleensä on.
Lainaus käyttäjältä: FINZKI
700lks riittää 300LM:lle ja sen jälkeen piippu roskiin kun moan käynti ylittyy.
Sillä ei paljoa ammuta :D
Ei ole koskaan ollut kunnia saada käsitellä tämän kaliperin aseita, tai patruunoita.
Ei taida olla kovin yleinen erikoisuus tämä malli.
Höökiä kyllä riittää :DD
Ballistic performance
Bullet weight/type Velocity Energy
10.0 g (154 gr) Lapua Scenar BTHP 1,096 m/s (3,600 ft/s) 6,027 J (4,445 ft·lbf)
11.0 g (170 gr) Lapua LockBase BTSP 1,040 m/s (3,400 ft/s) 5,986 J (4,415 ft·lbf)
12.0 g (185 gr) Lapua Scenar BTHP 1,010 m/s (3,300 ft/s) 6,135 J (4,525 ft·lbf)
13.0 g (201 gr) Sierra BTHP 980 m/s (3,200 ft/s) 6,216 J (4,585 ft·lbf)
14.0 g (216 gr) Sierra BTHP 950 m/s (3,100 ft/s) 6,406 J (4,725 ft·lbf)
Test barrel length: 690 mm (27.2 in)
https://en.wikipedia.org/wiki/.300_Lapua_Magnum
Rosteria en siinä testannut mutta yksi Mäkinen, yksi LW ja yksi Krieger. Kaikilla sama kohtalo samoilla kilsoilla, ja lataukset ei olleet sieltä miedoimmasta päästä.
Vaikea kyllä teräksen ominaisuuksista löytää sellaista, mikä tukisi ruostumattoman paremmuutta.
- Jäykkyydeltään ruostumaton on hieman mustaa huonompaa. Pikemminkin heikentäisi kuin parantaisi tarkkuutta
- Lämpölaajenemiskerroin on suurempi kuin mustalla (pl martensiittiset rst:t, joilla jotakuinkin sama). Siis putki vääntelisi enemmän lämmetessään, eli sekin heikentäisi tarkkuutta.
- Lämmönjohtavuudeltaan kaikki ruostumattomat ovat selvästi mustaa rautaa huonompia. Tästä onkin paha sanoa varmasti, onko hyvä vai huono. Ehkä enemmän huono, koska tuo nostaa piipun (sisä)lämpötiloja. Hyötyä tuosta voisi olla silloin, jos piipusta muihin osiin johtuva lämpö onkin syynä ongelmiin ja sitä ei sitten rosterilla ehtisi tapahtua normaalien suoritusten yhteydessä. Myös väreilyyn tuolla on jonkin verran vaikutusta.
Mustan raudan ja rosterin kiderakenne poikkeaa toisistaan merkittävästi. Mustassa raudassa kiderakenne on täynnä teräviä särmiä kun rosterissa kiderakenne on pyöreää, tällä lienee jotain merkitystä piipun värähtelytaajuuteen joka näkyy aseen käynnissä kun niitä viimeisiä millejä/kymmenyksiä hierotaan pois käynnistä. Lähes poikkeuksetta maailman tarkimmissa kivääreissä on rosteripiiput ja harvemmin näkee mustia piippuja, ja piippujen valmistajat on jenkeistä. Myös Sako Target oli aikoinaan rosteripiipulla, ja jos en ihan väärin muista niin TRG21:stä olisi myös ollut rosteripiipulla.
Molempia on ollut vuosien aikana ja mä en näe mitään syytä olla valitsematta rosteripiippua jos valinnanvaraa on. Rosterissa on monia etuja mustaan piippuun verrattuna, rosteri on materiaalina liukkaampaa ja kuparoi vähemmän, myös vauhdit on monesti olleet kovempia rosteripiipusta. Jos väri ei miellytä niin lähettää sen Cerametiin ja laittaa siihen halutun värisen keraamisen pinnoitteen, sen jälkeen on paremmin huonoja olosuhteita kestävä piippu joka ei kovin herkästi naarmuunnu. Ennen tuli hyljeksittyä rosteria sen värin takia, tykkään enemmän mustista raudoista. Mutta kun näin kiväärin keramisella pinnoitteella niin jatkossa ostan mielummin rosterin kuin mustan aseen.
Koheltajalta tuli kyllä sen verta syväluotaava analyysi tuosta, että kyllä taidan valita rosterin piipuksi kun asetta olen ostamassa, jos ei sitten saa parempaan hintaan vastaavaa mustilla raudoilla olevaa yksilöä.
Tosiaan tuon rosterin ceracoatilla saa mustaksi, tulee melkein kuin fosfatoitu siitä pinnasta kun ei aseöljyjä siihen hiero.
Värähtelytaajuus samalla geometrialla riippuu ainoastaan materiaalin massasta ja jäykkyydestä eli kimmokertoimesta. Taajuus pienenee massan neliöjuureen verrannollisena ja kasvaa kimmokertoimen neliöjuureen verrannollisena.
Se, miten ja minkälaisella heilahduksen suuruudella putki vastaa iskuun/impulssiin riippuu edellisten lisäksi myös vaimennuksesta. Tämä korostuisi silloin, jos putken alimmat ominaistaajuudet olisivat hyvin korkeita ja luoti hidas, jolloin putki ehtisi tehdä monta heilahdusta ennen luodin poistumista piipusta. Tuota se yleensä ei ehdi tehdä.
Koska siis värähtelyyn vaikuttavat vain massa ja kimmokerroin, toisen on muututtava, jotta muutosta tapahtuisi. Massan muuttumiseen ei usko kukaan, mutta kimmokerroin voi muuttuakin - se nimittäin pienenee lämpötilan kasvaessa.
Toisaalta putken taipumisen suuruuteen tietyllä kuormalla vaikuttaa lähes yksinomaan sen ulkokuori (jäykkyys on D^4-verrannollinen). Jos umpijööti akselista poistaa puolet halkaisijasta poraamalla 30 mm akseliin 15 mm reiän, pienenee jäykkyys vain 1/16. Siis sillä mitä tapahtuu putken sisällä on hyvin vähän merkitystä verrattuna ulkopintaan.
Kun musta putki kuumenee kauttaaltaan, sen ominaistaajuus laskee jonkin verran kun ulkopinta kuumenee. Kun taas rosteripiippu kuumenee huonon lämmönjohtavuuden vuoksi enemmän sisältä, sillä ei ole mitään vaikutusta taajuuteen koska ulkopinta ei kuumene.
Asian selvittämiseksi pitäisi mitata pintalämpötiloja samanlaisista musta vs rst piipuista erilaisilla ampumasuorituksilla. Helpoiten tuo onnistuisi lämpökameralla ainakin, jos putken pinta on maalattu eikä kiiltävä. Jos pintalämpötiloissa on selvä ero, pitäisi sen vaikuttaa myös tarkkuuteen. Vielä hienostuneempi tapa olisi mitata, tai kuvata suurnopeuskameralla värähtelyjä suoraan ja katsoa, muuttuvatko ne ampumasuorituksen edetessä. Varmasti näin on tehtykin, mutta koska homma maksaa rahaa, ei tuloksia luovuteta ilmaiseksi eikä varsinkaan kilpailijoille.
Lainaus käyttäjältä: jli
En nyt jaksa kaivaa tietolähdettä joten mennään muistikuvan mukaan enkä esitä tarkkoja lukemia. Piipussa teräksen värähtelytaajuus on tuhansia hertsejä eikä piippuaikaista värähtelyä saa näkyviin suurnopeuskameralla, vaatii äärimmäisen hyvät mittalaitteet. Oliko vielä niin että rosterissa ja mustassa teräksessä oli eri värähtelytaajuus, en muista kummassa oli suurempi mutta oltiin jollain 3000-5000 herzin alueella. Näistä on juttua ja mittaustuloksia eri jenkkifoorumeilla, myös joiltain suomalaisilta foorumeilta löytyy juttua.
Luodin piippuvaiheen jälkeiset piipun liikeet ja notkahdukset näkyy suurnopeuskameralla, mutta sillä ei enään ole merkitystä koska luoti on jo poistunut piipusta. Tässä vaiheessa astuu mukaan petaukset ja se että piippu ei ole kiinni kourussa eli ns. vapaasti värähtelevä piippu. Jos petaus ei ole kunnossa tai piippu nojaa jostain kohtaa tukkiin, rekyylivaiheen vispaamisen jälkeen piippu ei asemoidu enään samaan linjaan kuin ennen laukaisua, ja tällä saadaan hajontaa milleistä sentteihin/kymmeniin sentteihin.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Rosterin kitkakerroin on kyllä huomattavasti terästä korkeampi. Kuparointiin vaikuttaa pinnanlaatu ja siinä sen rosterin etu on.
Jos olisi kaksi täydellistä piippua. Suoria, tasainen reikä ja pinnanlaadulta identtiset. Niin musta on "liukkaampi".
Jos rosteri yleisesti antaa parremmat kyydit epäilisin kitkan aiheuttavan korkeammat paineet.
Aahaa, rosteripiipun pienempi kitka perustuu niihin havaintoihin että saman valmistajan piippuista rosteriin on saanut laittaa enemmän ruutia saadakseen samat vauhdit, ja painemerkit on tulleet rosterilla vastaan myöhemmin kuin mustalla piipulla. Eli vastaava tilanne kuin moly luoti vs pinnoittamaton.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Lainaus käyttäjältä: jli
En nyt jaksa kaivaa tietolähdettä joten mennään muistikuvan mukaan enkä esitä tarkkoja lukemia. Piipussa teräksen värähtelytaajuus on tuhansia hertsejä eikä piippuaikaista värähtelyä saa näkyviin suurnopeuskameralla, vaatii äärimmäisen hyvät mittalaitteet. Oliko vielä niin että rosterissa ja mustassa teräksessä oli eri värähtelytaajuus, en muista kummassa oli suurempi mutta oltiin jollain 3000-5000 herzin alueella. Näistä on juttua ja mittaustuloksia eri jenkkifoorumeilla, myös joiltain suomalaisilta foorumeilta löytyy juttua.
Jos tuollaista juttua on, niin ne ovat selvässä ristiriidassa voimassa olevien fysiikan lakien kanssa. Piipun alin ominaistaajuus ei missään tapauksessa voi olla tuhansia hertsejä. Luonteva taso olisi luokkaa 50-100 Hz. Luodin kannalta tietysti vaikutusta on vain sillä, mitä tapahtuu ennen kuin luoti on poistunut piipusta.
Ero taajuuksissa rosterin ja mustan raudan välillä on sama kuin ero niiden kimmokertoimien neliöjuuressa, jos tiheys oletetaan täysin samaksi. Tarkka kimmokerroin on materiaalikohtainen, mutta jos oletetaan huoneenlämpötilassa mustalle 206 GPa ja rosterille 198 GPa, olisi rosterin värähtelytaajuus noin 98% mustan vastaavasta.
Kuten sanoin, en muista sitä taajuutta ja tuo lukema tuli heitettyä hatusta. Jenkeissä alan harrastaja ja aseseppä joka on loihtinut useita hyvin käyviä kivääreitä, Bill Calfee, on näitä juttuja tutkinut. En nyt äkkiseltään löytänyt linkkiä missä hän näitä asioita availi mutta jos löytyy niin laitan linkkiä. Siitä kun on useita vuosi kun hänen juttuja tuli luettua ja etsittyä vastauksia kysymyksiin.
Eipä tuota värähtelyä kannata liikaa tuijottaa muutenkaan. Olkoonkin matalampi tajuus niin allonpituus on pidempi ( heilahdus kasvaa taajuuden laskiessa). Luoti poistuu niin nopeasti piipusta, ettei heiluntaa juurikaan kerkeä tapahtumaan. Myös amplitudi tietysti vaikuttaa.
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Mustan piipun pinta on usein kovin karkea ellei sitä ole kolvattu.
Rosteri on jo lähtökohtana sileämpi ja myös silottuu ampumalla nopeammin, koska on pehmeämpää ja ei tukkeudu kuparista.
Eli lopputuloksena voi ollakin liukkaampi, kuin santapaperia muistuttava cromi-moly, joka on täynnä kuparia.
Ei siinä kitkakertoimet lohduta jos toisen pinta on sileä kuin lasi, ja toinen lähinnä santapaperia.
Tosiasioita ovat:
- Kasa-ammunnassa rosteripiiput ns. määrää tahdin. Syitä voi spekuloida jos haluaa. Stainlees steel rules.
- Konetuliaseissa rosteri ei kestä joten suurta tulivolyymiä tarvitseva ei valitse rosteria. LW50 rosteri kestää kuitenkin puolimoottorikivääreissä hyvin kuten vaikka IPSC/SRA-kivääreissä.
- Mustasta teråksestä tehdyt piiput ovat sotilastarkkuuskivääreissä pääsääntö. Amerikkalaisilla joukoilla on rosteripiippuja mutta myös omat aseseppäosasto sorveineen lähimmässä tukikohdassa jos piippu kulahtaa. Jatkossa ehkä MSR ja PSR -hankintojen jäljiltä piiputkin vaihtuu ampukan toimesta kentällä.
- Kummastakin materiaalista voi tehdä tarkan piipun
Kannattaa tuijottaa enemmän valmistuslaatua kuin materiaalia ellei asetta erityisesti ole tarkoitus uittaa merivedessä tms.
Kolvaus on pois suljettu, kaksi piippua oli Sakon valmistamissa aseissa, toinen rosteri ja toinen musta ja kaliberina 308. Piiput täysin tehdaskunnossa ja rosterista saatiin suuremmat vauhdit ja vastaavilla paineilla mitä mustastaa piipusta. Sama tilanne aikoinaan Shilenin (6mmPPC) kanssa, molemmat läpättyjä piippuja ja sama lopputulos. LW:tä ei ole ollut samassa kaliberissa eri piipuilla joten siitä en lähde spekuloimaan.
Voihan se olla että ne kokemukset mitä mulla on ollut, on jäävuoren huippuja, mutta niihin kokemuksiin perustelen näkemykseni, oli se sitten yleisen linjan mukaista tai ei.
Lainaus käyttäjältä: HJu
- Kasa-ammunnassa rosteripiiput ns. määrää tahdin. Syitä voi spekuloida jos haluaa. Stainlees steel rules.
- Konetuliaseissa rosteri ei kestä joten suurta tulivolyymiä tarvitseva ei valitse rosteria. LW50 rosteri kestää kuitenkin puolimoottorikivääreissä hyvin kuten vaikka IPSC/SRA-kivääreissä.
- Mustasta teråksestä tehdyt piiput ovat sotilastarkkuuskivääreissä pääsäntö. Amerikkalaisilla joukoilla on rosteripiippuja mutta myös omat aseseppäosasto sorveineen lähimmässä tukikohdassa jos piippu kulahtaa.
- Kummastakin materiaalista voi tehdä tarkan piipun
Kannattaa tuijottaa enemmän valmistuslaatua kuin materiaalia ellei asetta erityisesti ole tarkoitus uittaa merivedessä tms.
Kiireisemmän hirvestäjän kannattaisi ottaa käyttöön vanha kunnon vesijäähdytys. Yksi 308 patruuna luovuttanee muutaman kilojoulen aseeseen. Toisaalta höyrystämällä yksi desilitra vettä, voidaan aseesta helposti poistaa 226 kJ, eli melkein sadan patruunan lämmöt ilman, että laitteen lämpötila nousee huomattavasti yli sadan asteen.
Se on tietysti makuasia, haluaako höyrypilven ympärilleen, mutta tuossa vaiheessa tuliasema on todennäköisesti muutenkin paljastunut ja sumuverhosta on pelkkää hyötyä vetäytymisessä. (korjaan "uudelleen ryhmittäytymisessä").
Jos käyttää mm Maximeista tuttua suljetun kierron järjestelmää niin höyryä ei pääse ulos ja vettä ei tarvitse muuleilla tuotattaa lisää paikalle :-)
Voiko tuohon yhdistää lämmöntalteenoton jonka voi tarvittaessa liittää asusteiden lämmitysjärjestelmään? 8)
Rosterisesta piipusta saa helpommin tarkemman kuin hiiliteräksisestä piipusta, mutta hiiliteräksisestä piipusta saa yhtä tarkan, jos halutaan, vaatii vaan enemmän työtä sen piipun eteen.
What is Better, Stainless or Chrome-Moly Steel?
Over 90% of high-grade match barrels are made from Stainless Steel. Stainless is easier to machine because it is slightly softer. It is also easier to apply a fine, hand-lapped finish to a stainless bore. That said, chrome-moly barrels can be just as accurate, when made correctly, and there is evidence a chrome-moly barrel will hold its accuracy longer than a stainless barrel.
Kryogeenisellä käsittelyllä saisi kestävyyttä lisää. Pinnat paranee ja kitka tietysti pienenee sen mukana.
Liekkö tuollainen hiilaripiippu mitenkään eroavainen normaaliin piippuun, tarkkuudessa tai piipun iän kestossa?
Sisältähän tuollainenkin piippu on jokatapauksessa terästä, joko Chromoly tai SS.
Brownellsilla ois pienessä alessa nuo Proof Researchin piippuaihiot pulttilukkoiseen.
https://www.brownells.fi/epages/Suomi.sf/fi_FI/?ObjectID=12314&ViewAction=FacetedSearchProducts&SearchString=PROOF+RESEARCH&ICShowAllFacets=1
Jenkeissä tuollainen kanki kustantaa noin 900$, joten ei tuo suomihinta ole kauhea, vaikka 1500€ piipusta on
Jotakin speksejä valmistajan sivulta.
https://proofresearch.com/the-products/barrels/bolt-action-cf-barrels/
Lainaus käyttäjältä: Toho
Millainen on piipun kryokäsittely?
Lainaus käyttäjältä: Toho
Millainen on piipun kryokäsittely?
Teräs jäähdytetään yleensä nestemäisellä typellä -190c.
Kasvattaa martensiittisen kiderakenteen osuutta, tekee teräksestä kovempaa ja kulutus kestävempää.
Ok. Pitää tutkia prosessia ja sen vaikutuksia tarkemmin. Lähinnä mietin siksi, koska töissä on jatkuvasti tekemisissä näiden kylmien nesteiden kanssa.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Nestemäistä typpeä ja 24h piippu uimaan typpeen, ainakin niin tämä jenkki firma kertoo cryopiippujen uivan, ja saavan sen vaikutuksen sitten.
http://nitrofreeze.com/services/conventional-cryogenic-treatment/firearms-gun-barrels/
Mulla intissä tuolla aineella syyliä jäädyttivät, oli aika stanan kivulias jalkapohja sen jälkeen pari päivää.
Lainaus käyttäjältä: Homer
Mulla ne kylmät nesteet sijoittuu enemmän vapaa ajalle... :mrgreen:
Kerro kokemuksia jos meinaat laittaa piipun typpikylpyyn. Joskus tuosta on ollut puhetta kavereiden kanssa mutta ei ole koskaan kokeiltu jäädyttämisen vaikutuksia, piekkarin piippu piti jäädyttää mutta jäi tekemättä.
Viiden minuutin surffailu toi jo eteen erilaisia juttuja, kuten piipun pitämisen kaasutilassa (ei uimassa), jäähdytyskertojen toiston yms. Voisi sitä silti joskus kokeilla jollain sellaisella piipulla minkä sudeksi meneminen ei itkettäisi liikaa. Tietty pitäisi dokumentoida ennen-jälkeen tilanne mahdollisimman hyvin. Laitetaan siihen samaan to-do-listaan kuin se RVS-käsittelykin :)
Pitää etsiä myös ne epäonnistuneet kokemukset. Ilmeisesti terästä ei saa kryokäsittelyllä heikommaksi, mutta pitänee surffata vielä ainakin toiset viisi minuuttia, ennen kuin nielen mitään totuutta. Jos kryokäsittely olisi pelkkää hyvää, niin miksi ei kaikki tee sitä.
Lainaus käyttäjältä: Homer
...Jos kryokäsittely olisi pelkkää hyvää, niin miksi ei kaikki tee sitä.
Samaa voi kysyä RVS käsittelystä... :)
Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Lainaus käyttäjältä: Homer
...Jos kryokäsittely olisi pelkkää hyvää, niin miksi ei kaikki tee sitä.
Samaa voi kysyä RVS käsittelystä... :)
Damn right!
Eilen tuosta RVS aineesta lukasin itekkin juttua kun motonetin sivuilla kävin, snakeoililta kuulostaa :D
Vanha kunnon Norinco oli testattavana RVS ihmenaineen kera.
http://www.rvs.fi/pdf/Piippu_paremmaksi_geelilla.pdf
Jenkkisivuilta taas cryojuttua selasin, tälläsen linkin löysin.
http://www.ar15.com/forums/t_3_118/521832_cryo_treating_barrels_.html
Siellä oli Liljan ja Shilenin piipuntekijöiltä joku kysynyt cryosta, ja kommentit oli, ettei ole apua, muttei haittaakaan :D
From Shilen: http://www.shilen.com/faq.html#question1
Should I "cryo" my barrel?
If you have heard that the cryogenic treatment stress relieves steel, this is false. We have measured the residual stress in 4140 and 416 steel with a process called x-ray diffraction. After much R&D, we have not been able to measure any changes in molecular stress after cryo treatment. For this reason we do not endorse the cryogenic process, but we can safely say that it is not detrimental to the barrel either.
From Lilja: http://www.riflebarrels.com/faq_lilja_rifle_barrels.htm#deepcryogenic
Q. What is your opinion of the deep cryogenic processing of barrels?
A. The cryogenic treating of barrels at a temperature of -300 degrees below zero has been a hot topic of discussion lately. Our short answer is that it will not harm your barrel but we are not completely convinced of all of the benefits claimed by some. The only benefits that we feel are likely to result from the treatment are possibly a longer barrel life and a slight increase in machinability.
Claims for increased accuracy through stress relief are not founded in our opinion. When barrels are button rifled no material is removed, it is just displaced. This causes stresses to be formed in the steel. If these stresses are not removed problems will result. These negative conditions include warping of the barrel during other machining operations, an increase in the bore diameter towards the muzzle end of the barrel during the contouring phase, and in the extreme, lengthwise splitting of the barrel. Also, if there are stresses remaining in the barrel they can be slowly released as a barrel warms up during firing. This causes the barrel to actually move during the course of shooting, causing inaccuracy.
In our testing we have found that the only effective means to completely remove the types of stresses introduced during rifling are with conventional heat treating using elevated temperatures. The -300 degree treatment alone will not remove these stresses. We have been told by a knowledgeable metallurgist that the deep cold treatment will, at best, remove up to 6% of the remaining stresses in the type of steel used for rifle barrels. The key words here are remaining stresses. In other words if the barrel was not stress relieved conventionally, then only 6% of the original stress will be removed. If the barrel has been treated conventionally with heat and then brought through the -300 degree cycle, up to 6% of any remaining stresses could be removed by the cold treatment. We do know through our testing that the cold treatment alone will not remove any significant amount of stress and that the problems outlined above concerning stress will remain in the barrel.
So, because of the very limited amount of stress that could be removed with the cold treatment (if the barrel has been properly stress relieved with heat as our barrels are) we do not believe that there can be much if any accuracy benefit to the -300 degree treatment of our barrels. It is for these reasons that we feel the cold process has very little potential for increasing the accuracy of our barrels. In our opinion, other than the removal of these stresses, there are no other mechanical factors involved that could benefit accuracy in a rifle barrel, resulting from a heat treating operation, either hot or cold.
For reasons not completely understood however there may be an increase in the wear resistance of the steel. This type of wear however does not contribute greatly to barrel erosion. We invite you to read our comments on this type of barrel wear in the question regarding the use of moly coated bullets.
Another possible side benefit to the freezing process is a slight increase in its machinability.
Post Script: Since I originally wrote this an excellent article by Kevin Thomas of Sierra Bullets was printed in the September, 1998 issue of Precision Shooting magazine. Mr. Thomas found, in a controlled test, that there was little benefit to deep freezing match grade barrels. He could see no difference in accuracy but probably a slight increase in useful life. I would encourage anyone interested in this subject to take a look at this article
Lainaus käyttäjältä: FINZKI
Vanha kunnon Norinco oli testattavana RVS ihmenaineen kera.
http://www.rvs.fi/pdf/Piippu_paremmaksi_geelilla.pdf
Pakko tuon olla toimivaa ainetta :D
Se on testattukkin autossa. LOL
https://www.youtube.com/watch?v=-NymF_vEst0
Jenkkisivuilta taas cryojuttua selasin, tälläsen linkin löysin.
http://www.ar15.com/forums/t_3_118/521832_cryo_treating_barrels_.html
Siellä oli Liljan ja Shilenin piipuntekijöiltä joku kysynyt cryosta, ja kommentit oli, ettei ole apua, muttei haittaakaan :D
From Shilen: http://www.shilen.com/faq.html#question1
Should I "cryo" my barrel?
If you have heard that the cryogenic treatment stress relieves steel, this is false. We have measured the residual stress in 4140 and 416 steel with a process called x-ray diffraction. After much R&D, we have not been able to measure any changes in molecular stress after cryo treatment. For this reason we do not endorse the cryogenic process, but we can safely say that it is not detrimental to the barrel either.
From Lilja: http://www.riflebarrels.com/faq_lilja_rifle_barrels.htm#deepcryogenic
Q. What is your opinion of the deep cryogenic processing of barrels?
A. The cryogenic treating of barrels at a temperature of -300 degrees below zero has been a hot topic of discussion lately. Our short answer is that it will not harm your barrel but we are not completely convinced of all of the benefits claimed by some. The only benefits that we feel are likely to result from the treatment are possibly a longer barrel life and a slight increase in machinability.
Claims for increased accuracy through stress relief are not founded in our opinion. When barrels are button rifled no material is removed, it is just displaced. This causes stresses to be formed in the steel. If these stresses are not removed problems will result. These negative conditions include warping of the barrel during other machining operations, an increase in the bore diameter towards the muzzle end of the barrel during the contouring phase, and in the extreme, lengthwise splitting of the barrel. Also, if there are stresses remaining in the barrel they can be slowly released as a barrel warms up during firing. This causes the barrel to actually move during the course of shooting, causing inaccuracy.
In our testing we have found that the only effective means to completely remove the types of stresses introduced during rifling are with conventional heat treating using elevated temperatures. The -300 degree treatment alone will not remove these stresses. We have been told by a knowledgeable metallurgist that the deep cold treatment will, at best, remove up to 6% of the remaining stresses in the type of steel used for rifle barrels. The key words here are remaining stresses. In other words if the barrel was not stress relieved conventionally, then only 6% of the original stress will be removed. If the barrel has been treated conventionally with heat and then brought through the -300 degree cycle, up to 6% of any remaining stresses could be removed by the cold treatment. We do know through our testing that the cold treatment alone will not remove any significant amount of stress and that the problems outlined above concerning stress will remain in the barrel.
So, because of the very limited amount of stress that could be removed with the cold treatment (if the barrel has been properly stress relieved with heat as our barrels are) we do not believe that there can be much if any accuracy benefit to the -300 degree treatment of our barrels. It is for these reasons that we feel the cold process has very little potential for increasing the accuracy of our barrels. In our opinion, other than the removal of these stresses, there are no other mechanical factors involved that could benefit accuracy in a rifle barrel, resulting from a heat treating operation, either hot or cold.
For reasons not completely understood however there may be an increase in the wear resistance of the steel. This type of wear however does not contribute greatly to barrel erosion. We invite you to read our comments on this type of barrel wear in the question regarding the use of moly coated bullets.
Another possible side benefit to the freezing process is a slight increase in its machinability.
Post Script: Since I originally wrote this an excellent article by Kevin Thomas of Sierra Bullets was printed in the September, 1998 issue of Precision Shooting magazine. Mr. Thomas found, in a controlled test, that there was little benefit to deep freezing match grade barrels. He could see no difference in accuracy but probably a slight increase in useful life. I would encourage anyone interested in this subject to take a look at this article
RVS on testattu aikaa sitten piekkarissa ja 308:ssa, vaikutukset oli odotetun kaltaisia. Käynti ja nopeudet oli tiedossa ennen testiä ja mitään eroja ei saatu käyntiin eikä lähtönopeuksiin, täyttä humpuukia koko RVS käsittely. Ei jatkoon.
Liekkö etes autonmoottorissakaan mitään apua noista aineista.
Moottoripyörän moottorissa testattu, ei vaikutusta ääniin tai moottorin ja vaihteiston toimintaan. Suurin vaikutus on korvien välissä jos uskoo tuon tuotteen toimivuuteen.
Eli rahat pois tyhmiltä tuote, yhtä paska kuin se motorup, joka taisi vain rikkoa moottorin vielä pahemmin kuin se jo oli.
Teflon tukki öljykanavat jne, ainakin tutun carina kestänyt pitkään kun tuosta luuli hoidon saavan :D