TARKKA-AMPUJAKILTA

Lainaus käyttäjältä: LSaTarkka-ammunta ei ole tyylilaji. Osuman saamiseksi on kusetettava olosuhteita niin paljon, kun osuman aikaansaanti sitä edellyttää.

Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
En suoraan laittaisi betonin tms kovuutta hajonnan syyksi vaikka se osasyynä onkin, vaan se, että kovalla pohjalla tassut ei saa tartuntaa ja ase pääse liikkumaan piippuvaiheen aikana jos aseen pito ei ole täysin optimaalinen. Silloin rekyylivaiheessa ase nakkelee pidosta johtuvan vedon suuntaan ja tässä vaiheessa on aika helppo arvata mihin suuntaan osumia arvottiin tällä kertaa.



Tätä testattiin aikoinaan vanerin kanssa bipodin jalkojen alla. Maahan laitettiin palanen liukasta filmivaneria mistä tassut ei saa otetta, kasat oli suurempia kuin normaalisti ja osumat aina siellä mihin suuntaan pito kuljetti asetta rekyylin aikana. Seuraavaksi laitettiin vaneriin tassujen sivuille vaneripalat parilla ruuvilla kiinni niin että bipodi ei pääse liikkumaan sivusuunnassa ollenkaan, kasojen koko parani merkittävästi ja rekyylin aikana ase ei hyppinyt sivuille. Tassut oli koko ajan kovalla pinnalla ilman pehmustetta mutta tukeminen auttoi aika isosti. Tämä testi tehtiin joskus 20 vuotta sitten kun haluttiin selvittää bipodin tuennan ja alustan kovuuden merkitystä, ei kovin iteteellinen testi mutta suuntaa antava.

Lainaus käyttäjältä: Koheltaja
Repputuki on mun mielestä yksi parhaita tukia aseen alla makuulta ammuttaessa. Se on vaan erittäin harvoin mukana ammunnoissa ja bipodi kulkee aina mukana niin sitä tulee käyttyä. Hihnasta tai paracordista tehty taskuun mahtuva bipodin lisätuki menee testaukseen seuraavalla ratakäynnillä. Ajatuksena ja olkkarin lattialla demottuna se tuntuu toimivalta mutta nähtäväksi jää onko se käytännössä toimiva viritelmä.

Lainaus käyttäjältä: MMäEi kovuus ole ainoa syy...en kai niin väittänytkään?

Lainaus käyttäjältä: MMäMutta tuossa sun toteamuksessa repputuesta kiteytyy rata-ammunnan ja tarkka-ammunnan HARJOITTELUN ero. "Train as you fight" Ymmärtääkseni nimeomaan tätä nimim. LSa on täällä viimeaikoina peräänkuuluttanut.

Lainaus käyttäjältä: SOLatauskokeilut kannattaa kyllä aina ampua "penkkiammunta"-tyylillä jolloin edessä on kunnon benhrest etutuki ja perän alla hiekkapussi jolloin ei tarvitse muuta kuin painaa nappia ja tarkastella taulusta käyntiä.



TA-ammunnoissa monet käyttää nykyisin bipodin sijasta etupussia joka on aika nopea ja muuntautumiskykyinen eri ympäristöihin. Bipodilta ammuttaessa joutuu joskus pitämään asetta erilailla rekyylin takia kuin hiekkapussilta, varsinkin isommissa pyssyissä joissa on jo vähän rekyyliä (338->). Tällöin auttaa mm. bipodin kuormittaminen jolloin pyssyä työnnetään eteenpäin että saa aikaiseksi tiukan paketin ja hallittua rekyylin. Toinen vaihtoehto on vapaalla kädellä vetää kivääriä olkapäätä vasten, mutta tämä vaatii hyvän takatuen toimiakseen. Vähän makuasioita, mutta kokeilemalla löytyy se asento että ristikko pysyy taulussa laukauksen jälkeen. Se mikä on oleellista, on että asento tuntuu luonnolliselta ja tässä tullaan aseen geometriaan ja miten se sopii ampujalle. Nykyiset kiväärit, joissa on täyspitkä M1913 kisko nostavat tähtäin-piippulinjaa ja eivät yleensä ole niin helppoja ammuttavia kuin vanhanliiton ta-kiväärit.



http://www.snigeldesign.com/index.php?id=124&frompage=(92)#10

Lainaus käyttäjältä: MMäPostaahan testituloksi...kiinnostaa kyllä.

Lainaus käyttäjältä: MMäEi betonilta ampumisen ongelman käsittely vie väärään suuntaan TA:n kannaltakaan. Tukien käyttö on tärkeä osa TA:n taisteluteknistä osaamista ja TRA tuo eteen väkisinkin tilanteita jossa tuki on betonilla. Ilmiö pitää ymmärtää ja pystyä ratkaisemaan kenttäoloissa. Itse jos olen radalla jossa betonilattia a) jos treenaan bipodin käyttöä ammun siten että jalat on katoksen edessä maalla tai b) jos treenaan muuten ammuntaa en käytä jalkoja vaan hiekkasäkkiä, reppua tms tukea jota käyttäisin muutenkin taktisessa tilanteessa. Painavilla, kömpelöillä ja huonoilla TRG:n orggis jaloilla on tehty sellaisiakin ratkaisuja, että ne on repussa ja otetaan käyttöön vain jos muita tukimenetelmiä ei voi käyttää. En oikein ymmärrä miksi pitää ampua kovalta betonilta bipodilla ilman pehmukkeitä alla ja sitten hämmästellä kun kasat ei pysy kasassa - se on päivän selvää että ei pysy.

Lainaus käyttäjältä: MVe

Lainaus käyttäjältä: MMäEi betonilta ampumisen ongelman käsittely vie väärään suuntaan TA:n kannaltakaan. Tukien käyttö on tärkeä osa TA:n taisteluteknistä osaamista ja TRA tuo eteen väkisinkin tilanteita jossa tuki on betonilla. Ilmiö pitää ymmärtää ja pystyä ratkaisemaan kenttäoloissa. Itse jos olen radalla jossa betonilattia a) jos treenaan bipodin käyttöä ammun siten että jalat on katoksen edessä maalla tai b) jos treenaan muuten ammuntaa en käytä jalkoja vaan hiekkasäkkiä, reppua tms tukea jota käyttäisin muutenkin taktisessa tilanteessa. Painavilla, kömpelöillä ja huonoilla TRG:n orggis jaloilla on tehty sellaisiakin ratkaisuja, että ne on repussa ja otetaan käyttöön vain jos muita tukimenetelmiä ei voi käyttää. En oikein ymmärrä miksi pitää ampua kovalta betonilta bipodilla ilman pehmukkeitä alla ja sitten hämmästellä kun kasat ei pysy kasassa - se on päivän selvää että ei pysy.

Tulee enää harvakseltaan vierailtua foorumilla, mutta pisti silmään tuo TRG:n orggisjalkojen huonous.

Ihan vaan tuon jalkamallin isänä kiinnostaa, että mistä saa kevyttä, siroa, vakaampaa varsinkin valonvahvistin päällä ja muutenkin parempaa jalkaa, joka kestää .338 L-M kaliperilla. :) Hankinta ajankohtana ei ollut ainakaan markkinoilla, eikä ainakaan kotimaisena valmisteena. :)

Lainaus käyttäjältä: MVeEi muuten kannata naureskella KVKK jaloilla. Niitähän muokattuna nimittäin tarjottiin sekä matalana, että korkeana versiona varikon toimesta. :)



Näköjään kannattaa hieman avata sitä, miksi nykyiseen jalkamalliin päädyttiin, koska tieto on jo näköjään hävinnyt.

Kokeileppa Harrista, tai muuta vastaavaa niin, että Simrad on kiikarin päällä. Jos päästät otteen aseesta, paketti todennäköisesti kaatuu ja vaurioittaa huonossa tapauksessa  kiikaria ja valonvahvistinta.

Jalkakulmaa nähtiin tarpeeliseksi kasvattaa, jotta riittävä tukevuus saavutetaan. Sitä kautta jalkojen pituuden piti olla riittävä ja edelleen sen vuoksi kiinnitys muutettiin piippulinjan tasolle. Ensimmäinen proto syntyi yhdistelemällä Barret 82A1 jalat erikseen valmistettuun kiinnikkeeseen.

Ajatuksia malliin tuli FN FAL paratroopperista ja FAMAksen eri versioista.

Jalustahan on kompromissi ja alihankkija on epäonnistunut monessa asiassa, joita en tässä käy avaamaan ja jonka seurauksena niitä on rikkoutunut. Kuriositeettina voi mainia, että ongelmat alkoivat vasta sarjatuotannon myötä.

Monia sirompia ja kevyempiä toki löytyy ja ne toimivat tietyissä tilanteissa.

Lopuksi on todettava, että kokeiltuja jalkamalleja oli aika monta, eikä Harriskaan ollut tuntematon. :)



Vielä noin yleisellä tasolla totean, että itse pääsääntöisesti en käytä tukijalkoja niiden tuoman lisäpainon ja joka paikkaan takertumisen vuoksi. Tämä koskee kaikkia malleja. Hyvä tukijalkamalli olisi esim. Steyer Scout mallinen, mutta korkeudeltaan säädettävä ja sisääntaitettuna täysin tukkia mukaileva.

Siinäpä kehittelyä.

Lainaus käyttäjältä: MMäPainavilla, kömpelöillä ja huonoilla TRG:n orggis jaloilla on tehty sellaisiakin ratkaisuja, että ne on repussa ja otetaan käyttöön vain jos muita tukimenetelmiä ei voi käyttää.