puhdistin kyseisellä aineella piipun ja ensimmäinen laukaus 15cm yli 150 metriltä sen jälkeen osumat kohdallaan.onko muilla kokemuksia?
Rasva laukaushan menee yleensäkin eriin paikkaan. . Itellä jää kyllä yleensä alle..
Moi ap,
Itsellä on käynyt aivan samalla tavalla. Kun piipun kuraa kunnolla Forrestilla, näyttää sille kupariharjaa ja vielä päälle normi puhdistus vaikka jolla normi puhdistusaineella, niin johan piippu kiiltää ja nopeudet nousee. Eli lopputulos on se, että nopeudet nousi melkolailla ja osumispiste on tietysti ylhäällä. Myöhemmät kuulat kuraa piippua sen verran, että osumispiste voi muuttua normaaliksi, samoin nopeudet tulee hieman alas.
Jos vielä em. puhdistuksen lisäksi käyttää legotahnamenetelmää a'la Koheltaja, niin aivan varmasti nopudet nousee ja samoin osumis/iskemäpiste. JHa kuurasi legotahnalla ja nopudet nousi myös huimasti samoin iskemäpiste.
Koheltajalla on eniten kokemusta tuosta legotahnamenetelmästä, kun hän sen keksikin. Havaittu hyväksi menetelmäksi, mutta pitää varautua siihen nopeusnousuun. Samoin syytä lienee kysyä koti-commanderilta lupa legotahnan käyttöön kivääripuhdistuksessa, muutoin tullee sanomista...
Carpe Diem,
MJ
Varsinaisesti ei kyse ole rasvalaukausesta vaan ensimmäisestä laukauksesta, tämä kuulostaa ehkä saivartelulta mutta TA toiminnassa ei ammuta rasvalaukauksia ja siksi on hyvä tietää minne ensimmäinen laukaus puhtaasta piipusta menee.
Syy mihin ensimmäinen laukaus osuu on hyvin pitkälti taas siitä saamarin ase/ampujan dynamiikasta sekä piippukitkan aiheuttamasta luodin piippuajan vaihteluista. Hyvin usein puhtaasta piipusta ammuttu luoti osuu lyhyellä matkalla ylös vaikka lähtönopeus on alhaisempi mitä pitää. Jos lähdetään pohtimaan sitä miksi näin käy niin päästään siihen piippuaikaan. Myös likaisesta piipusta missä vaippametalli on päässyt hiukan hapettumaan tekee samaa ilmiötä mutta ei ihan niin radikaalisti.
Kun piippu on puhdistettu huolella niin piippukitka on yleensä suurempi kuin joitain laukauksia ammutusa piipussa. Tämä kitka hidastaa luodin kiihdytystä piipussa ja mitä kauemmin luoti on piipussa niin sitä suurempi mahdollisuus on siinä että eka osuma on eri pisteessä kuin muut. Miksikö?
Siksi että luodin kiihtyessä aseen piippu alkaa vääjäämättä nousemaan ja mitä kauemmin luoti on piipussa sitä korkeammalle piipun suu nousee ennen kuin luoti jättää piipun. Tästä seuraa se että alhaisemmalla lähtönopeudella osumat ovat alhaalla lähietäisyyksillä ja kun mennään jonnekkin 300-600m matkalle kaliiberista, luodista, piipusta riippuen niin eka laaki takoo samaan kasaan kuin muutkin luodit.
Tämä on todettu aikoinaan pariin otteeseen Syndalenissa kun 500m vallille ammuttiin 20cm pleittiä, lähes poikkeuksetta ensimmäinen laaki osui pleittiin, aivan kuten seuraavatkin. Kun matka pitenee niin ekan laukauksen alhaisempi lähtönopeus tekee taas tepposet ja luoti osuu muita luoteja alemmaksi, tämäkin tuli huomattua hyväksi koetulla ja nykyään kielletyllä pleitillä. Onneksi on osumanilmaisin keksitty :wink:
On myös mahdollista että eka laaki osuu muiden alapuolelle kuten Oravalla. Silloin on aseen/ampujan dynamiikka sellaisella tasolla että ase käy hyvin pitkälti aseen mekaanista käyntiä ja silloin piippu ei pääse piippuvaiheen aikana nousemaan juuri nimeksikään ja ekan osuman pudottaa alhaisempi lähtönopeus.
Aseen tuenta, käytettävä lataus, aseen paino, piipun kranttuus kitkavaihteluille, aseen painopiste, ampuma asento sekä itse ampuja on määräävässä asemassa siinä mihin ensimmäinen laukaus osuu muihin verrattuna eikä tätä pysty todentamaan muulla kuin ampumalla.
Itse öljyän piipun poikkeuksetta vaahtokäsittelyn jälkeen ja kuivaan piipun saman tien, tällä menetelmällä olen päässyt aika hyvin sinuiksi ensimmäisen laukauksen ongelmasta. Toki tähän vaikuttaa aika paljon edellämainitut asiat eikä molytyn luodin käyttö ainakaan pahenna tilannetta. Eräässä rosteripiipussa homma toimi parhaiten niin että aina kun piippu nuohottiin perusteellisesti niin ennen ampumista piippu kuivattiin asetonilla ja ekan laakin ongelma oli taas kurissa. Piiput on melkoisen yksilöllisiä siihen miten ne käyttäytyy ekalla laakilla ja jos jaksaa paneutua asiaan ja sitkeästi kokeilee eri variaatioita niin toimiva kompromissi löytyy.
Jaahas, MJ kerkesikin tuuppaamaan tekstiä väliin. Näinkin voi käydä että erittäin puhtaasta piipusta ekojen laakien nopeudet on hiukan suuremmat mutta kuten sanoin niin kaikki on yksilöllistä ja poikkeukset vahvistavat säännön. Tosin tämä ekan laakin suurempi nopeus on harvinaisempaa kuin hitaampi nopeus. Hmm, ettei vaan äijillä ala tulemaan tunnit täyteet piippujen kanssa, oireet hiukan viittaa siihen suuntaan että piipun alkupää alkaa olla hiukan karhea :wink:
Taitaa olla aika pitkälti piipusta kiinni toi eka laukaus.Omat kaikki rosteri töttöröt ampuu samaan kohtaan puhdistus menetelmistä välittämättä,oli piipussa öljyä tai ei.Mikä on mun mielestä aika kummallista,mutta näin vain omissa vehkeissä käy.Piippuöljynä nykyään käytän ainoastaan autom.vaiht öljyä(Dexron3).
Mäkisen kammotuksien kanssa ainoa keino millä sain käymään suurinpiirtein samaan nippuun ekan laakin oli puhdistuksen jälkeen pari lappua jarru cleaneria piipun läpi.Ei vaan kuulemma ole suositeltavaa ampua täysin kuivasta piipusta(ilman öljyä)?
Ja sitten vähän off topic:Esim.edellä mainituista syistä allekirjoittanut on siirtynyt käyttämään metsästys kivääreissä ainoastaan rosteri piippuja.Nk.ruostuvissa piipuissa myös otti ennen pattiin kun pari viikkoakin metsästeli vaihtelevissa olosuhteissa niin yleensä jossain vaiheessa vetäisi patruunapesän ruostehilseeseen ja alkoi pultti tökkimään ja armoton p-pesän hinkkaaminen ei oikein maasto olosuhteissa kiinnosta.Tämä on varmasti vain "target"pesien ongelma,mutta kun muita ei ole koskaan ollut eikä tule.Siispä nykyään rosteri ja voi keskittyä itse asiaan eikä asehuoltoon.
Lisäys edelliseen:Ensimmäistä laakia en ole kokeillut 200 metriä pidemmälle,joten kauempana varmasti eroa jo on vaikka 200 metriin ampuukin samaan?
Kannattaa kokeilla pitemmälle niin näkee mikä on vaikutus osumapisteeseen. Oletko mitannut nopeuseroja ekan ja muiden laakien välillä, se saattaa antaa jo hiukan suuntaa vaikka se ei piippuajan vaihteluista mitään kerrokkaan.
En ole tutkinut mittarin kanssa nopeuksia ekan/seuraavien välillä.Jos 200 metriin osumapiste kohdallaan se kyllä riittää normaali metsästykseen.
Täytyypä testata seuraavan kerran kun mittari on vireessä.
omassa aseessa päivän eka laaki menee, jos ammun 500m matkalta niin yleensä noin 10cm alle.
ekan laakin jälkeen kasa asettuu sitten normaaliin paikkaan jo,,
taas sitten vaikka päivän aikana olisi pitempiäkin taukoja, niin ekan laukauksen kaltaista kärpästä ei kuitenkaan tule,,
yllä mainittua en pidä oikeastaan ongelmana, kun sen tietää ja muistaa vain.
ta kursseilla painotettiin usein, että päivän eka laaki on se tärkein joka kuvastaa sitä mihin ase ekalla käy?
ja vastaa lähimain tosi tilannetta siltä osin.
jantteria ammuttaessa asialla ei paljoa ole merkitystä, mutta vaikkapa savikiekkoa ammuttaessa taas on,,
asia ei ole ongelma kun sen tietää ja muistaa,,
Moi,
JHa:lla alkoi .338 LM:n piipun alkupää olla mitä ilmeisimmin jo karhea, eli juuri niinkuin Koheltaja totesi. Ruutia joutui lisäämään, että nopeudet sai vakiotasolle. Tunnit piipulla taisi tulla täyteen.
Oma .338 LM:n piippu on vasta sisäänammuntavaiheessa, nopeudet kasvaa ja ruutimäärää voi vähentää eli täysin päinvastainen tilanne kuin piipuilla, joilla tunnit tulee täyteen :D Kaiken lisäksi piippu on alusta alkaen ollut erittäin nopea ja tarkka - erinomainen piippu - , eikä näin ollen ole koskaan ilmennyt tarvetta ladata likikään tappiin, vakiotehdaspatruunat ja erittäin miedot lataukset ovat riittäneet aivan mainiosti nopeuksiin, joista monet voivat vain unelmoida tappilatauksillakin :D
Aivan peruspuhdistuksella piippu on pysynyt hyvänä, ainoastaan kerran (viime vuoden Häyhän jälkeen) olen kuurannut piipun täysin peilikirkkaaksi käyttäen Forrestia, sillaa, kupariharjaa ja piippuöljyä, jolloin nopeudet nousi huimasti, peräti 30 m/s norminopeudesta (molyt ja kuparit yms. piipusta pois). Tällöin iskemät nousevat vastaavasti ylös. Ruutimäärää pitää taas laskea itseladatuissa patruunoissa; jo miedosta latauksesta vieläkin miedompaan lataukseen :)
Karkeasti laskettuna vielä on noin 500 laukausta ammuttavana, ennenkuin piippu on vasta ns. sisäänammuttu. Tämän jälkeen arvioisin piipulla olevan realistisesti elinikää vielä vähintään noin 6000 - 7000 laukausta, tarkkuuden huonontumatta laisinkaan. Miedot lataukset, rauhallinen ammuntatahti ja tietysti säkä siinä, että on nopea ja tarkka piippu (ei tarvitse ladata tappiin, eikä erityisesti hakea tarkkaa latausta käyntiin) kasvattanevat piipun käyttöikää merkittävästi.
Harva saanee latauksella 6,18 - 6,20 grammaa N170 ruutia, 905 - 920 m/s nopeuksia Vo 3m .338 LM:stä, tai vastaavasti 6,22 grammaa N170 ruutia 930 -940 m/s nopeuksia Vo 3m .338 LM:stä, siten vielä, että lataukset ovat tarkkojakin, eivätkä ole myöskään ylipaineisia :lol: OK, tiedän, että HJu ja TH kyllä saavat.
Nyt pitänee pudottaa latausta tuonne 6,14 - 6,18 gramman pintaan ja mitata nopeuksia ahkerasti.
Ideaali nopeus .338 LM:llä lienee karkeasti noin 890 - 910 m/s, sillä patruuna on tarkka tuolla nopeusvaihteluvälillä; samoin tarkkoja nopeusvaihteluvälejä ovat hitaammat karkeasti noin 860 - 880 m/s ja puolestaan nopeammat karkeasti noin 920 - 940 m/s nopeusvaihteluvälit. Nämä em. nopeusvaihteluvälit on testattu useamminkin ampujan toimesta tässä vuosien varrella.
Itse pidän noin 895 - 905 m/s nopeusvaihteluväliä (lämpötilariippuvainen) erinomaisena.
Carpe Diem,
MJ