Hello
Viimeisin Paanasen kirja sanoo latauspituudeksi 93,50mm. Nyt kun laitan ammutun supistamattoman hylsyn jatkeeksi luodin. Se pysyy paikoillaan hyvin, mutta liikkuu sormin.
Jätän reilusti pitkäksi ja laitan virityksen pesään ja suljen lukon. Kun avaan lukon on panos 92,60mm pitkä. Kerta toisensa jälkeen toistuu.
Eikös tämä ole toimiva tapa pituuden selvittämiseksi? En ole tähän aseeseen lockbasea ladannut. Jos nyt teen koe erän, niin kuuluu luoti asettaa pari kymppiä tuon 92,60mm alle?
Ase on Savage 110ba.
Kiitos avusta
Ville
Ihan toimiva tapa. Kokeile 0,6mm, 0,4mm ja 0,2mm irti rihloista. Aseesta riippuen joku noista on slvästi tarkempi kuin muut.
338LMssä en lataa koskaan rihloihin koska paineita on valmiiksi paljon jo muutenkin.
Maksimi latauspituus kasvaa hiljalleen kun ylimenokartio palaa väljäemmäksi mutta siihen menee helposti +1000 lks.
Ekassa viestissä sotkin hieman max pituutta. LB(250gr) luodilla se on toki 91.50 eikä 93.50. Ja ilmoittamani mitta rihloihin on päin honkia. Ilmeisesti luoti oli liian löysällä. Tarkka mitta on vielä mysteeri.
Mut tän päivän testeissä latailin eri panoksilla, käyttäen N170 ruutia.
Vihtavuoren opas sanoo että max 91.0gr. Silläpä ei tämä pyssy käynyt mitenkään, eikä antanut minkäänlaisia painemerkkejä. Muista olosuhteista johtuen testi jäi kesken, mutta paras käynti löytyi 94,0gr kohdalta. Lukko aukesi hyvin, ei kraateria ja vain hieman litistynyt nalli. QL ohjelman mukaan viellä on reilusti matkaa max paineisiin.
Paras käynti tarkoitti tänään. Matka 200m 2x4 kasa noin 40mm.
Olisin udellut onko itä-helsingin suunnalla jotakuta joka voisi jeesata tuon rihlakosketuksen löytämisessä? Mä saan nyt niin erillaisia tuloksia ettei oo tosikaan :( Tän päivän lockbaset latasin mittaan 94,24mm ja hienosti meni lukko kiinni ja panos pesään. Ei tuntunut mitään vastusta. Eikös rihlat jotain tuntemuksia aiheuta asetta ladatessa?
EDIT: ehkäpä lainaan piippukameraa niin saan varmuuden kun seuraavan kerran etsin rihloja :)
Kannattaa unohtaa kaikki löysälle jätetyt justpysyykiinni luodinasetukset...ota valmis patruuna :think: jos olosuhteet sen sallii :o ,ei siis kerrostaloasunnossa keskellä kaupunkia..tai turvallisempi versio..tyhjä hylsy.Supistat kaulan juurta myöten niin että luoti istuu hylsyssä kuin paska Junttilantuvan seinässä..lataa luodin niin pitkälle ulos kuin vain olettaa saattaa että osuu rihloihin varmasti.Patruunan lykkäät pesään ja kun lakkaa lukko sovinnolla menemästä kiinni,tiedät että on kiinni rihloissa.Siitä hiljallee hivuttelet lukon joko voimaa käyttäen kiinni tai sitten otat aina välillä ulos pesästä ja lyhennät istutusta prässissä vaik 1/4 kierrosta kiinnipäin kunnes olet siinä kohdassa jossa vain pieni voima tarvitaan lukon kiinni painamiseen.Varovaisesti hivuttelet lukon auki ja nyppäät pesässä käyneen paukun ulos.Siinä sulle tiukassa rihlakosketuksessa olleen luodinistutuksen mitta ....mikäli luoti ei ole ollut niin tiukassa että on lukkoa avatessa vetäytynyt ulospäin hylsystä.Ulosotettu hylsy luoditusholkkiin takaisin ja ennen sitä kierretään luodinasetussyvyyden säätö riittävän ulos.Kun porkkana on pesässä..siis holkissa..kierrät asetusruuvia kiinnipäi kunnes osuu luotiin ja siitä 1/4 kierrosta kiinnipäin niin että luoti painuu sisään hylsyyn vastaavan matkan..siinä paukun mitta.
Mitta talteen tönärillä joko tavallisella tai vartavasten luodin mittaamiseen tarkoitetulla..jälkimmäisellä saa tarkan mitan ja ensimmäisellä saa tarkkaammuntaan riittävän mitan.
JK..170 polttoaine on liian hidasta 250gr kuulalle..oikea annos löytyy paikkeilta 82-84.5gr VV N165 öyhettä...tavalliselle Scenarille ja LockBaselle löytyy vihtahousun taulukosta arvoja sieltä maximipäästä...sieltä löytyy tarkkoja käyntejä.
BT1
Lainaus käyttäjältä: torrehaa
Kolmas tapa on tehdä jokaiselle luotityypille mittapatruuna. Sen jälkeen on ladatessa helppo laittaa mittapatruuna luodinasetinholkkiin ja ruuvata luodinasetin luotiin kiinni. Tälläkin tavalla saa ta-käyttöön riittävän tarkkaa patruunaa. Tönärillä mittaamalla luodin kärjestä saa likiarvoja koska luodit on yleensä eri pituisia.
Tai jos on mikrometri asteikolla oleva luodinasetinholkki niin kirjaa mikrometrin lukemat ylös jokaiselle luotityypille, takuuvarmasti tulee tasalaatuista luodinasetusta kerta toisensa jälkeen vaikka välillä lataisi toisia luoteja tai kokeilisi eri latauspituuksia.
Juu..hyvä konsti kans varmaan..niihin tarkkuuskalibereihin voi jokaiseen tehdä mallisapluunapatruunan vaik holkkien kans samaan laatikkoon malliks.Ja erilaisille luodinpainoille omansa esmes 30kalib 10 1085 12 ja 13g luodeille.
Havainnut että tönärimitta riittää jopa karwahattukasa-ammunnassa koska tarkkuus yleensä löytyy hiemanirtimitasta kuin paskajunttilantuvan seinässä kiinni pituudesta...kasa-ammuntafoorumilla saattaa olla toisenlainenkin näkemys asiasta.. :shock:
Latausmanuaalin mitta ei ole mikään sellaisen kaikkivaltiaan sana joka yleisesti toimisi jokaiseen saman kaliberin aseeseen vaan kertoo siitä pituudesta jota on käytetty painepiipun pesässä.Ylimenokartioiden pituudet vaihtelevat ase/tapaus/valmistaja/jälleenpiiputtaja kohtaisesti + ylleiset kulumavaivat joita pakkaa tulemaan laukausmäärien mukana...valmiiden patruunoiden sekä manuaalien mitat ja ohjeet on mitoitettu sellaiselle turvalliselle alueelle jolla toimivat kaikki yleiset sen kaliberin aseet valmistajasta riippumatta.
BT1 :violin:
Lainaus käyttäjältä: torrehaa
Siellä ei ole kuin yksi oikea keino tehdä asioita, ja kaikilla on omat keinonsa ja keskustelut käy monesti omilla leveleillä. Ja jos et ole kasa-ampuja niin älä vaivaudu keskustelemaan asioista mistä et tiedä A: yhtään, B: mitään :doh:
Parempi pysytellä näissä tavallisten ja mistään mitään tietämättömien ampujien foorumeilla :lol:
338lm ja 250scenar. VV latausopas antaa latauspituudeksi 93,50. Tuolla pituudella ei mene edes lukko kiinni. Tai no, varmaan se vasaralla menee, mutta noin niinku järkevästi. Normaalia?
Luikku trg42.
Aseet ovat yksilöitä, joten maksimilatauspituus on aina asekohtainen ja jos lukko ei mene kiinni, se on suomeksi ÄLÄ SURVO VÄKISIN, ÄLÄKÄ AINAKAAN AMMU! Mikään latausopas ei voi ottaa kantaa kuin kahteen latauspituuteen: CIP/SAAMI-maksimiin ja testissä käytettyyn, loppu jää lataajan oman järjen varaan.
En survo, eikä tulisi mieleenkään ampua tuollaisessa rihlakosketuksessa olevaa patruunaa. Kokeilut tehty siis ilman ruutia/nallia olevalla hylsyllä johon asetettu luoti. Näyttää siltä että 91,5mm col on vielä kevyessä rihlakosketuksessa.
edit: Lähinnä siksi tuota ihmettelin kun oppaat antaa yleensä sangen maltillisia latauspituuksia. Mutta ehkä niitä patruunapesiä on sitten aika moneen lähtöön.
Minä mittaan maksimi latauspituuden niin että mulla on metrin mittainen 6mm:n alumiinitanko (lämärissä voinee käyttää 8mm), jossa on kaksi kappaletta poranterissä käytettävää poraussyvyyden rajoitinta. Referenssin teen niin että lukko kiinni ilman patruunaa (iskuri pitää olla vireessä, muuten mittaa nallipiikkiin) ja sitten työnnän piipun päästä sen alumiinitangon piippuun ja lukon pohjaan asti. Sitten siirrän sen poraussyvyyden rajoittimen piipun suulle ja lukitsen. Nyt on kepissä mitta lukon pohjaan. Tämän jälkeen lukko kokonaan pois, haluttu luoti piippuun, siis tosiaankin pelkkä luoti, ja jollain toisella kepillä kevyesti painaa rihloihin kiinni, emäntä vaikka avuksi. Nyt lisätään siihen alumiinitankoon se toinen syvyysrajoitin ja työnnetään tanko uudelleen piippuun ja luodin kärkeen asti kevyesti kiinni. Nyt lukitset sen toisen rajoittimen piipun suun kohdalla kiinni ja näin sinulla on maksimi latauspituus. Tämän kun toistaa muutaman kerran niin saa varmuuden latauspituudesta. Heitot on mulla ollut 0,1mm sisällä...
Onko "FMJ-miehillä" faktatietoa aiheesta luodin pituusheitto yksilöiden välillä luodeissa? OTM luodeissa tyypillisesti yli 0,20mm pituuseroja joten ainakin OTM luodeissa on patruunoiden pituus/latauspituus syytä mitata kärjen sijaan ogivesta jotta sen saa toistettua haluttaessa myös eri luotiyksilöllä.
Ehkä kannattas siltikin hiukan katsoa maailmaa kasa-ampujien lasien läpi niin selviää kaikkein helpoimmalla monessa asiassa. Ei tarvitse muijaa tai naapuria kaveriksi ja homma hoituu nätisti ihan perus vehkeillä.
Torrehaa oli ehkä kaikkein lähimpänä tässä rihlakosketuksen järkevimmässä selvityksessä mutta siltikin kaikkein tärkein eli musta tussi puuttuu. Eli mitta paukkujen tekoa juuri torrehaan ohjeiden mukaan mutta joka välissä luoti mustaksi tussilla. Eli aloitetaan varmasti rihloissa kiinni olevalla lataus pituudella ja siitä koko ajan lyhentäen ja tutkien milloin rihlan jäljet puuttuu mustaksi värjätyssä luodissa. Ja kaikki siis kannattaa tehdä nallittamattomalla ja ruudittamattomalla hylsyllä. Silloin pääsee helposti näkemään jo hiuksen ohuen kosketuksen mikä helposti jää muuten huomaamatta. Ja varsinkin jos luoti on jo muutaman kerran runnottu väkisin rihloihin kiinni. Eli lopullinen varmistus sitten neitsyellä luodilla mitä ei ole tuhottu jo rihloihin tökkimällä. Tällä menetelmällä näkee jopa sen jos pesä on vinossa tai keskitetty väärin (tai luoti vinossa hylsyssä...) ja luoti ottaa vain toiselta puolen rihloihin. Joka on kyllä kohtuu yleistä tehdas aseissa ikävä kyllä.
Se sitten onko rihlakosketuksen tarkalla määrityksellä merkitystä onkin eri asia. Jos ase on jo alkujaan tehty idealla että minulle riittää "vähempikin käynti" kuin kasa aseissa ja piiput, pesitykset ja muuta komponentit on valittu B-luokan komponenteista niin sillä onko luoti kympin ja neljä irti rihloista tuskin on mitään eroa taulussa. Moan käyntiin riittää kunhan luoti on edes jotenkin järkevästi rihloihin nähden. Monet aseet käyvät ihan tehdas paukuilla jo tuota käyntiä ja silloin luodin etäisyys rihloihin saattaa olla jopa useita millejä minkä luoti joutuu hyppäämään. Joten ei tuo rihlakosketus ole mikään sateen tekijä jos kokonaisuus ei ole kunnossa.
Ja vielä tuosta mitta paukun teosta niin se on kyllä ehdottoman suositeltavaa. Itsellä on jokaisesta luodista mitä ammun mitta paukku rasiassa valmiina. Tämä siis vain tilanteissa jossa maksimi tarkkuus on pääasia. Eli ei esimerkiksi hirvi paukut millä nyt ei ole mitään merkitystä rihlakosketuksen kanssa koska niissä riittää se reilun 20mm käyntikin tai jopa enemmän ilman murheita. Niissä luodintoiminta, syöttövarmuus ja muuta asiat menee edelle ja turha hipistely vain tekee elämän turhan vaikeaksi.
Mitta paukulla voitetaan siinä että holkkien säätö on nopeaa eri luotien latauksen välillä ja etenkin se että samalla pituus tulee määriteltyä oikeasta kohtaa luotia eli ogivesta. Omasta kokemuksesta ainakaan itse en ole koskaan nähnyt luoteja mistä kärjestä voisi määrittää lataus pituuden täysin oikein. Ja varsinkin jos rihlakosketus on määritelty edellä mainitsemallani tavalla eli se on oikeasti tarkasti tiedossa niin mikäli sitä lataus pituutta kontrolloidaan vain kärjestä katoaa idea koko hommasta. Periaatteessa jos on mittapaukut käytössä lataus pituuden kirjaamisella ei ole mitään merkitystä koska pituus tulee aina säädettyä mitta paukulla. Mutta kannattaa muistaa että ylimeno kuluu ja pituutta joutuu välillä pidentään mikäli samaa etäisyyttä rihloihin haluaa pitää koko piipun eliniän.
Minä aikani yritin tehdä juuri tuolla Ukon tavalla, mustaksi tussatuilla luodeilla, mutta mulla jäi kyllä niin epävarma olo sen tarkkuudesta ja tulkinnanvaraisuudesta että siirryin tuohon mittatikkuun. Minusta se oli lisäksi hidas ja työläs tapa. (Ehkä) minä en vaan osannut sitä tehdä oikein. Toi Ukon tapa on varmasti hyvä ja toimiva kun tietää mitä tekee. Ja antanee muutakin infoa kuin pelkkä max pituus. Minun tapauksessa minä vaan sain niin monen mittasta tulosta, +-0,5mm, kun toistin mittauksia että en luottanut omaan tekemiseeni enää ollenkaan (onko luodissa jälki vai ei). Tuossa mittatikku hommassa on se hyvä puoli, että kerran kun sen referenssin keppiin on laittanut, niin esim. uudet metsästysluodit on äkkiä tarkastettu mitä pituuksia uskaltaa käyttää. Lukko pois, luoti piippuun, keppi piippuun ja rajoitin mittaan. Minuutin homma ja riittävällä tarkkuudella mitta selvillä. Mutta jokainen tyylillään minkä järkevimmäkseen katsoo... Toisaalta minä en koskaan lataa rihloihin kiinni, vaan jätän vähintään 0,3mm pelivaraa.
Tuosta mittapaukusta. Miten olette lukinneet sen luodin hylsyyn varmasti? Huomasin että mulla oli mittapaukku hiukan lyhentynyt kun muutaman kerran säätänyt holkin. Jos holkin kiertää vain hyvin kevyesti mittapaukkuun kiinni, niin ladattavista luodeista tulee pari kymppää pidempiä. Jos taas käyttää vähän enemmän voimaa (sormilla kuitenkin) niin näköjään luoti joka kerta hiukan valuu sisään. Vai pitääkö holkki säätää mittapaukulle kevyesti ja sitten paukku pois ja noin 25 astetta kääntää holkin syvyyttä lisää?
Tuossa karhun tavassa tulee parikin ongelmaa jotka käytännössä saavat yhdessä aikaan sen ettei mitta ole kovinkaan tarkka.
Ensiksi tällä tavalla pituus mitataan luodin kärjestä mikäli siinä alumiini tangon päässä ei ole porausta luodin kärjelle. Ja kärjen pituushan heitteli eri luotien välillä yllättävän paljonkin. Toinen ongelma tulee siitä että millä voimalla painat luodin rihloihin kiinni. Mitta muuttuu helposti aika paljonkin jos luoti onkin painettu hiukankin voimakkaammin rihlojen alkuun kiinni kuin vastaavasti tilanne missä luoti on vain hellästi rihlojen päällä. Ja jotta tangolle tulisi huomattava vastus niin luodin on oltava aika tiukasti rihloissa kiinni.
Nämä kaksi "toleranssia" yhteen laskettuna todellinen rihla kosketus ei ole kovinkaan tarkkaan määrätty. Tälläiset hellästi ja lujasti käsivaralla tehdyt mittaukset ovat ikävä kyllä aika tekiä/sattuma kohtaisia.
Mutta kuten edellä sanoin tälläkin keinolla saadaan jokin mitta millä suurella todennäköisyydellä päästään monelle riittävään käyntiin taululla. Ja jos on tekemäänsä mittaukseen tyytyväinen niin turhaapa sitä toimivaa systeemiä muuttamaan. Mutta todellisuutta se ei muuta yhtään mihinkään.
Ja mitä tulee tuosta mittapaukun käytöstä säätöjen tekoon. Niin eihän tuo tietenkään ihan 100% varma ole. Jos holkin pyörittää voimalla kiinni niin varmasti mittapaukun pituus voi lyhentyä. Mutta itse olen kyllä onnistunut näin säätämään mitat kohdilleen riittävällä tarkkuudella ja mitta paukut on pysynyt mitoissaan. Mittapaukun on pyrkinyt tekemään kaulaltaan puhtaaseen hylsyyn ja supistamaan kaulan kokonaan. Näin kitka luodin ja hylsyn välillä on ollut maksimaalinen.
Vanha toimiva kikka luodinkärjen nokeaminen. Pari asiaa huomioitava... 1. paukku venyy kun luoti kuumenee = jäähdytys ennen pesään laittoa 2. Käytettävä jotain "asennustyökalua" pesään laittaessa. Muuten menee leikkimiseksi. Viimeisestä rihlajäljestä 0,10mm sisään yleensä pelaa. Jos kalusto kunnossa 0,10mm irti rihlasta voi toimia erittäin hyvin ja 0,30mm-0,40mm ei enää käy. Tai toisinpäin. Toiset luodit ronkelimpia kuin toiset. Mittapaukku uuteen hylsyyn, kunnon supistuksella ja lopuksi "pikaliimarengas" kaulan/luodin rajaan. Jos omistaa kalvaimen omaan piippuunsa kannattaa pyöräyttää mittaholkki (ylimenosta esim hartian puoleenväliin mitta), se helpottaa elämää.
Kyllä on mukava lukea kun Ukko kirjoittaa pelkkää asiaa selkokielellä. Samalla tavalla olen toiminut latauspituuden määrittämisen ja säätämisen kanssa, ja moni muukin käyttää samaa menetelmää. Tikun kanssa mittaamisessa on suurempi virheen mahdollisuus ja sillä ei saa mitattua yhtä tarkkaan latauspituutta kuin pesän kautta mittaamalla.
Joskus olen mitannut latauspituuden littaamalla ammutun hylsyn kaula, siihen luoti ylipitkänä paikalleen ja käyttää tämän patruunapesässä. Luodin ogivaaliin pyyhkäisen lyijykynän grafiittia ettei luoti pureudu kiinni rihlojen avaukseen. Pesästä poiston jälkeen pituuden mittaus ja sen jälkeen tekee mittapatruunan samalla luodilla millä mittaus on tehty.
Luoditusholkkiin olen tehnyt, jos siinä ei ole ollut, säätönupikan (mikrometri tyyppinen) missä on joko asteikko tai merkaattu luodin tyyppi. Helppo vaihtaa eri syvyydet luodeille nupikasta pyörittämällä eikä tarvii pahemmin mittapaukkuja käyttää, tönärillä varmistan että eka paukku on lähellä oiken mittainen ja sen jälkeen tulpat hylsyihin ja ampumaan. Mikrometrillä varustettu luoditusholkki on ihan ässä tässä hommassa, sen kanssa ei voi mennä mennä säätö pieleen jos on pöytäkirjaan merkannut oikeat lukemat. Holkit on pikakiinitteiset joten ne asemoituu prässiin aina samalla tavalla.
Niissä holkeissa missä ei ole mikrometriä niin mittapaukku paikalleen ja kevyesti sormilla kiertämällä luodinasetin luotiin kiinni, mittapatruuna pois ja kierrän asettimen säätöä kiinni noin 5 minuutin verran ja sen jälkeen lukitus paikalleen. Tällä estetään se että mittapaukku lyhenee jokaisella kerralla kun asetinsyvyys säädetään kohdalleen.
Jokaisella on oma tapa tehdä samat toimenpiteet ja moni muukin tapa on hyvä ja toimivaksi osoittautunut. Tärkeintä on vakioida omat menetelmät ja rutiinit, silloin on mahdollista saada niitä tasalaatuisia paukuja. Jos jokaisella kerralla tekee mittaamiset ja asetukset eri tavalla niin lopputuote voi vaihdella suuresti eri lataus erien välillä.
Tussihomma vaikuttaa ihan toimivalta, käytin sitä joskus 223:n kanssa ja kyllä sillä löytyi rihlat tuossa kolmekolmekasissakin.
Lainaus käyttäjältä: Carlos
Luikku trg42.
Mulla on JJ-94, jossa 250gr Scenarilla testattu rihlakosketus tulee 93,00mm:ssä. Eli ei siihenkään tuota Vihtavuoren ja Paanasen ehdottamaa 93,50mm pituutta voi käyttää. Olisi kyllä ihan mielenkiintoista tietää, pystyykö kenenkään pyssyssä sitä suositeltua arvoa käyttämään.
Paanasen oppaassa on myös maksimilataus N165:llä melkein 4grainia vähemmän kuin VV:n oppaassa. Lapuan hylsy on molemmissa ollut käytössä.