Siitä muodostui yhteinen näkemys,että on osin menty liiankin pitkälle teknistymisessä ja olisi hyvä ainakin rinnalla opiskella black outin,virran loppumisen tms. varalta myös perinteiset luonnon merkkeihin perustuvat toiminnot.
Siis matkan arviointi,tuulen lukeminen,suunnistaminen kartan & kompassin avulla jne.
Itsekin harrastin hiukan "tarkoituksellista" taantumista ampumamatkan arvioinnissa. Yhden ainoan kerran viikon aikana katsoin matkan Leicalla ENNEN ampumista,muuten menin matkan ja tuulenkin osalta silmämääräisen arvion perusteella.
Eräs kaverini siirtyi tyystin jousimetsästykseen saadakseen haastetta,kun koki että kiväärimetsästys on mennyt liian helpoksi.
Samantyyppisiä keskusteluja on meidänkin seurassa käyty.
Ajattelisin, että tässä on ainakin kaksi pääasiallista näkökulmaa ja niiden sisällä vivahteita. Toki nämä yhdistyvät tavallisesti myös.
On metsästys ajanvietteenä ja urheiluna riistaa vastaan, jossa riistallakin tulee olla mahdollisuus ja omassa onnistumisessa haastetta, jotta elämys on nautittava. Voi ajatella vaikka niin, että alussa käytetään apurattaita jotta onnistutaan edes jotenkin, ja sitten taitojen kehittyessä tulee jätettyä apuvälineitä vähemmälle, jotta haaste säilyy. Kiikaritähtäimestä avotähtäinten kautta pois ruutiaseista ja kohti keihästä. Jokaiselle löytynee sopiva määrä apuvälineitä, joissa harrastus tuntuu nautittavalta.
Sitten on taito hankkia ruokaa metsästä vaikka arjen selviytymistä ajatellen tai kriisitilanteissa. Myös lihan hankkimisen hiilijalanjälki voi nykyään kiinnostaa. Näistä näkökulmista kaikki apuvälineet, jotka tähtäävät siihen, että saalista saadaan mahdollisimman pienellä vaivalla ja resurssien käytöllä ovat toivottavia. Voidaan nähdä lokero huipputekniikan käytölle tässäkin, toisaalta erilaiset ansat vaativat ehkä vähiten vaivaa ja muita resursseja, kun saalista on tarpeen saada.
Hyvä huomio myös kartan ja kompassin käytöstä, koska tekniikka voi pettää. Syyskuussa Muotkatunturin erämaassa puhelimeen lataamani offline-kartat hävisivät SD-kortin ongelmien myötä. Onneksi oli myös paperikartta, kompassi ja niiden kanssa hieman harjoitusta mukana.
