Tulinpa hankkineeksi T3X UPR:n ensimmäiseksi kiväärikseni. Creedmoor 24" piipulla. Kiikarina on Delta Javelin 4.5-30x56 ja vaimentimena Ase Utra Radien. Bipodina Harriksen kopio.
Patruunoiksi ostin muutaman sata kappaletta Sako Rangea. Niillä ajattelin opetella ampumaan ja käydä kevään TA-kurssit läpi. Kunhan ampumataito vähän kehittyy, niin sitten lienee syytä lähteä tutkimaan muita patruunavaihtoehtoja ja tutustua ehkä lataamisen maailmaankin.
Viikonloppuna pääsin ampumaan ensimmäiset laukaukset Vaasassa ennen PRS -kisaa. Kohdistettiin kiikari sadalle metrille ja tutkattiin lähtönopeuksia. Kymmenen laukauksen mediaaniksi saatiin 765.5 m/s, keskihajonta 3.6 m/s. Seurailin lauantain PRS-kisaa toimitsijan ominaisuudessa, ja ihmettelin, miten helpon näköisesti kisaajat paukuttivat 300 m päähän peltiä, jota ei paljaalla silmällä meinannut erottaa lainkaan.
Sunnuntaina pääsin vielä käymään radalla itsekseni harjoittelemassa. Olin vähän säätänyt kiikarin paikkaa, joten kohdistin uudestaan sadalle metrillä parilla 5 laukauksen sarjalla. Jälkimmäisessä sarjassa onnistuin ampumaan neljä laukausta alle 0.5 MOA läjään, mutta viides karkasi hitusen.
Siirryin sitten 300 m radalle. Laskin Strelokilla koroksi 1.6 milliradiaania ja ammuin kolme laukausta 60 senttiseen peltiin tähdäten. Äänestä päätellen ne osuivat! Tästä rohkaistuneena kävin viemässä pahvitaulun tarkempaa kohdistusta varten. Ensimmäinen 5 lks kasa oli 15 cm ja pari napsua oikealla ja saman verran alhaalla. Toiseen kasaan tein tarvittavat korjaukset, ja sain ammuttua 7,5 cm kasan keskelle. Enpä olisi uskonut tuohon pystyväni, hieno fiilis!
Päätin vielä kokeilla, miten onnistuisi ampuminen noin 30 sentin kongiin seisaaltaan traktorin renkaaseen tukien. Laatikossa oli vielä neljä patruunaa jäljellä. Kylläpä ristikko heilui! Tähtäyspiste vaelsi reilusti maalin ohi, mutta keskimäärin keskellä. Kaksi ekaa menivät ohi. Kahdelle viimeiselle onnistuin jotenkin vakauttamaan itseäni paremmin, ja onnistuin osumaan molemmilla kerroilla. On sellainen koukuttunut olo: tätä lisää! No viikonlopun TA-kurssilla Kajaanissa sitä on tarjolla.
Osumien merkeissä tuli heti mukavia onnistumisia. Mutta pitkä ajomatka kotiin meni nopeasti, kun pohdin kaikkea, mitä pitäisi harjoitella. Ampuma-asennon ja tähtäinkuvan löytäminen vie paljon aikaa. Rekyylinhallinnassa ja jälkipidossa on paljon petrattavaa. Kivääri meinaa pompata sivulle ja tähtäinkuva katoaa niin, että omaa osumaa ei oikein pääse heti spottaamaan.
Makuuasennossa kiväärin perä haluaa asettua solisluun alle. Tekisi mieli kokeilla, mille ampuminen tuntuisi mieluummin luuta vasten. Sitä kokeilua varten pitäisi UPR:n perälevyä saada nostettua. Onkohan tähän tullut kenelläkään konsteja vastaan?
