Latvalinnustusta ja TA touhua yhdistää asia,että olisi hyvä osua ekalla ja se tuo kyllä hienon haasteen.
Kun ei ole viirejä eikä sightereita/ ala taulua kuten kasa-ampujalla radalla.
Kun sain elää aikaa,jolloin kiintiö sanaa ei ollut ilmeisesti edes sanakirjassa ja pisin yhtämittainen putki metsästää oli 56 vuorokautta,niin kaikenmoista huomiota kertyi.
Muunmuassa sekin,ettei reikäpää luodilla teeriparvi ammututa itseään niin monta kertaa kuin umpikärkisellä.Luodin kovempi osuma ääni karkottaa vaikka aloittaisi ampumisen alimpana istuvista teeristä.
Bullet Pointing ei ollut silloin vielä tunnettu tyyli.
www.whiddengunworks.com/bullet-pointing-die-system-2/Välillä tinasin HPBT luodin kärjet umpeen ja sitten alkoi taas siivenneiden etsintä.Oli taiteilua noiden asioiden välillä.
Jos pitää ampua huti,niin se olisi hyvä ampua yli / sivulta-:),niin voi saada paikko mahdollisuuden.Ali meno harvoin antaa paikkoa.
Pääkkönen & PTK mittailivat kyllä luodin lentoääniäkin BR-Tuotteen aikoihin,mutta tuota en osaa sanoa olisiko joku luoti parempi hudin tullessa. Siis että joku luoti tyyppi pitäisi pienempää lento ääntä ja karkottaisi hudin tullessa vähemmän....
No,ajat ja ajattelu minullakin tietty muuttunut,mutta kuitenkin edelleen nautinnon antaa jos/kun saa kovalla tuulella puun latvankin heiluessa osuman ekalla.
Vanhat "synnit" nousee kuitenkin edelleen joskus esille.Viime syksyn edustusjahdin iltaruokailun yhteydessä eräs taustani tietävä ikämies katsoi pöydän yli minua ja tuumasi:"Istuuko tuossa mies,joka on tässä maassa ampunut eniten lintuja kiväärillä".
Hävetti ja jouduin hiukan selittelemään hänen lausettaan,kun kaikki tuijottivat...
Those were the days!
Timppa
