PeeVee tuossa aiemmin viittasi lettosuohon.Suo alueella,jossa aikoinaan aloitin metsähanhien jahtaamisen,oli paljon osittain umpeen kasvaneita lampia ja hetteitä.
Kerrankin tipuin läpi tuollaisessa paikassa kivääri ja reppu selässä ja haulikko kädessä.Jalkojen alla ei tuntunut mitään ja haulikko poikittain kannatteli minua.Silloinen hyvä fysiikka auttoi,että pääsin rypemään pois.
Nyky rapakunnolla tod.näk. jäisi vain reikä suohon etsijöitä varten...
Kaverini ei ollut päässyt koskaan kiväärillä ampumaan metsähanhea ja sanoin hänelle,että tulehan kylään,niin yritetään tuo puute poistaa.
Vein hänet "tuli asemaan".Näytin hänelle mihin hanhet tod.näk.laskeutuu ja varoitin 2 kertaa,että älä mene tuosta suoraan noutamaan vaan kierrä tuolta oikealta.
No, hanhiparvi laskeutui osoittaamaani paikkaan ja hän sai osumaankin.Kuumeni tilanteessa senverran ,että lähti kuitenkin SUORAAN hanhea noutamaan.Huusin peräänkin,että älä mene suoraan.
No, hanhi ja mies palautui noudosta,mutta kun upposi välille,niin piti kumisaappaat käydä sitten suosta kaivamassa eri noudolla-:).
No nyt päästään sitten otsakkeen mukaiseen tarinaan tuon hänen "uinnin" jälkeen.Keli lähelle nollaa ja kaveri tuumi,että hän lähtee vaihtamaan kuivaa ylle autolle,jonne matkaa reilu kilometri.
Sanoin,että käy kylillä täyttämässä kahvi termarit samalla.
Jäin "tuliasemaan" hänen 223 kiväärin ja haulikkoni kanssa.Olin jättänyt oman kiväärini kotiin,kun oli ajatus saada hänelle kivääri tilanteita.
Tuulikin yltyi ja en edes hyvästä suojasta huomannut milloin yksinäinen hanhi oli laskeutunut.Hanhi oli ilmestynyt hiukan 250 m:n risumerkin minun puolella.
Kiroilin mielessäni,kun omalla aseella olisin tarkkaan tiennyt mihin tähdätä.Senverran kaveri oli sanonut,että hänen kivääri on kohdistettu 150 m:iin.
No päätin kuitenkin,että ammun ennenkuin kaveri palautuu ja ajaa hanhen pois.
Kottasin noin 20 cm yli ja hiukka vähemmän tuuleen ja puristin.Osuma tuli,mutta hanhi nousikin siivilleen, lensi parisataa metriä ja tippui hemmetinmoiseen vitelikkoon.
Mies pelissä ei löydetty,mutta noutavan koiran kanssa uudella etsinnällä iltapäivällä löytyi.
Tuulikotti oli jäänyt hiukka vajaaksi ja suolien puolelta läpi.
Kun muutamalla suolla tarpeeksi ryvettiin,niin oppi hiukan vesikasveista lukemaan,mihin ei kannata mennä.
Ja merkattiin joskus vessapapereillakin "kestävä" reitti valoisassa mennessä,kun suolta piti pimeässä yrittää poiskin päästä.
Ja on niitä noutoja tehty joskus hiihtämälläkin kuten kuva kertoo.Suksien voiteluun tuohon keliin olisi kyllä tarvinnut vinkkejä-:).
Timppa
