TARKKA-AMPUJAKILTA
Avoin Keskustelu => Aseet => Aiheen aloitti: Suolakala - Huhtikuu 15, 2024, 19:55
-
Aiheesta saattaa olla useampikin keskustelu mutta pikaisesti en tuollaiseen törmännyt.
Eli ainakin omassa kukkarossa tuntuu pahalta ampua isommissa määrin jo ihan 308, 6.5 Creedmoor tai muilla vastaavilla ja saati kalliimmilla kaliipereilla. Eli jos puhutaan vaikka muutamasta sadasta laukauksesta vuodessa. Joten sen pohjalta mielenkiinto herännyt edullisemman harjoittelu aseen ostoon. Pyöritellyt mielessä 22lr, 22 wmr, 17 hmr tai ehkä myös 223 hankkimista harjoitus aseeksi. Kuulisinkin mielellään mielipiteitä mihin kaliiperiin päätyisitte näissä edullisemmissa luokissa? Edellä mainituista itseä kiinnostavat tällähetkellä eniten 17 hmr ja 223. Noihin suht laadukasta panosta saa aika edullisesti. Molempiin löytyy myös patruunaa siinäkin tilanteessa että lyijyn käyttö kielletään. 22 lr ei tällä hetkellä oikein innosta koska patruunoissa kokemuksen mukaan suuria eroja eli tasalaatuista panosta vaikea saada. Lisäksi laadukas 22lr panos ei yleensä ole enää hirveän edullinen. Lisäksi myös mahdollinen pelko lyijyn kiellosta patruunoissa. 22 wmr voisi taas olla toimiva mutta sen patruunoista ei juuri itsellä ole kokemusta ja lisäksi aseita vähemmän tarjolla kuin muihin kaliipereihin.
Eli kysymys ja mielellään perusteluiden kanssa jos olisit katsomassa edullisemman a-tarvikkeen harjoitus asetta mihin päätyisit?
-
223 Rem koska halvimmat laadukkaat tehdaspatruunat. Itselataamalla voi ladata jopa nykyisillä komponenttien hinnoilla match-latauksia alle euron pala.
Piekkari on myös hyvä.
-
223 Rem koska halvimmat laadukkaat tehdaspatruunat. Itselataamalla voi ladata jopa nykyisillä komponenttien hinnoilla match-latauksia alle euron pala.
Piekkari on myös hyvä.
Saahan itse lataamalla 6.5 creestä/308sta match tason paukkua myös siihen vajaa 1€ pala
Se ihan riippuu pitkälti siitä mitä siltä harjoittelulta hakee ja minkälainen rata on käytössä. 22lr on vieläkin kokonaisvaltaisesti paras harjoittelukaliiperi 300m matkalle ja alle, ja on se 90€/500kpl match tason paukusta kuitenkin edukasta verrattuna vaikka 223 bulkkiin. Ja itse asekkin on noin 50% kiväärin hinnasta. Ballistiikkaa ja laukasua opettaa aikalailla. Viimesimmän ehdotuksen perusteella ampumaradat ovat jäämässä kieltojen ulkopuolelle.
Jos taas haluaa reeniaseella myös vähän enemmän tehdä (esim pienpetojen tai lintujen metsästys) tai on ampuma-alaa sinne 500m päähän niin sillon itse ottaisin 223.
-
Vähän jäi auki että onko sinulla jo olemassa 308 tai creedmmor?
223:lla saa ampua aika paljon että aseen, optiikan ym. varusteiden hinnan säästää patruunoissa. 308:iin kuitenkin saa bulkkipaukkua alle euron kappale ja ovat kohtalaisia pidemmällekin matkalle.
Jos ei ole isompaa eikä välttämättä sellaista tarvi niin 223 on oikein hyvä kaliiperi.
Reunasytytteisistä kaikki on jossain määrin tai paljonkin ronkeleita panosten suhteen. Kuitenkin 22lr on ylivoimainen valikoimassa ja kalleimmatkin lr patruunat on halvempia kuin halvimmat hmr tai wmr patruunat. Ja halvemmistakin löytyy hyviä. Se on lisäksi lentoradaltaan sopiva simuloimaan pitkän matkan ammuntaa lyhyillä radoilla. Hiljaisuus vielä mukava lisä.
Hmr ja wmr on tietynlaiseen metsästykseen sopivia mutta treeniaseena en näe mitään etua älärrään verrattuna.
Creedmoorea lukuunottamatta kaikki löytyy itseltäkin, reunasytytteiset vaihtopiippuina.
Noista 308 "ykkös" aseena. 223 on metsästystä varten. Sillä ei juuri tule treenattua kun hinta on niin lähellä samaa kuin 308 halvimmillaan.
Wmr jäi pois käytöstä kun hmr tuli ja sekin jäi pois käytöstä kun 223 tuli. LR jäi aktiiviseen treenikäyttöön 308:n lisäksi.
-
223 Match tehdaspaukku maksaa karkeasti 40-50% vähemmän kuin 308 tai 6.5Cr. Ei väliä jos lataa itse mutta painaa vaakakupissa jos aikoo eni.mäkseen ampua tehdaspatruunaa.
Tosin koko kysymyksenasettelu on pielessä. Jos haluaa säästää niin ei kannata alkaa harrastamaan ammuntaa. Siihen helposti uppoaa kaikki irtoraha :-)
-
Jos budjettia miettii niin 22lr, 223, 6,5creedmore. Ja tuossa järjestyksessä. Piekkariin saa match patruunaa, hmr taas ei. Ja piekkarit ei häviä mihinkään. Enemmän treeniä samalla rahalla. Toki muitakin painotuksia voi olla ja vähän ajan päästä huomaat, että kaikki kolme kaapissa.
-
223 Match tehdaspaukku maksaa karkeasti 40-50% vähemmän kuin 308 tai 6.5Cr. Ei väliä jos lataa itse mutta painaa vaakakupissa jos aikoo eni.mäkseen ampua tehdaspatruunaa.
Tosin koko kysymyksenasettelu on pielessä. Jos haluaa säästää niin ei kannata alkaa harrastamaan ammuntaa. Siihen helposti uppoaa kaikki irtoraha :-)
Kyllähän tämä rahaa vie.. Kiekkopaukkuja menee kesässä 1000-1500 riippuen vuodesta. Sitten kun haluaisi vielä kiväärillä treenata. Lisäksi matkat pohjoiseen ym metsästyksen merkeissä ja vielä metsästys kotimaisemissa. Päällä muut harrastukset joita on ihan liikaa :D
Löytyy tosiaan kaapista jo 308, 222 mutta tämä on kipplauf niin ei oikein sovellu tämän lajin treenaamiseen tai muihin rata hommiin, lisäksi tulossa vielä yksi pulttilukko tässä kesän aikana mutta senkään kaliiperi ei mahdollista edullista harjoittelua.
Lisätään vielä noista miksi 17 hmr ja 223 kiinnostavat nyt eniten niin ne soveltuisivat parhaiten myös tuohon metsästykseen.
-
Jos tarkoitus on myös metsästää aseella niin .223 on varmaan parempi. Enempi riista vaihtoehtoja.
Jos tarkoitus on harjoitella paljon niin .22lr on kyllä ylivoimainen. Halpaa ja hauskaa.
Jos tarkoitus on säästää rahaa, niin... paljonko nyt tulee kuiva harjoiteltua ampumista? Laukaisua? Asentoja? Oikeasti se millä rutiini ja osaaminen tulee on toistot.
Muokkaus. Perustelut unohtui.
-
Jos nimenomaan ta-treeniä eli vaihtelevia etäisyyksiä, tuulen vaikutusta ym. suunnittelet niin hmr ei sovi siihen oikein huonostikaan. Siinä on ballistisesti erittäin huono luoti joka lähtee melko kovalla nopeudella. Se lentää melko laakeaa rataa aluksi ja sitten ennustettava lento loppuukin hyvin nopeasti. 22lr lentorata on selkeästi erityyppinen.
Vaihtopiippuinen pienoiskivääri olisi yksi vaihtoehto hmr ja lr piipuilla.
-
Kyllähän kaikilla tarkka piekkari pitää olla. Aseen hankinta hinta tarkalla 22lr aseella (zetorit ja t1x) ei päätä huimaa, suuriin harjoitus määriin pääsee edullisesti ja noilla saa semi haastavaa harjoittelua tehtyä jo 100m radalla kun laittaa riittävän pientä maalia.
223 taas puoltaa tuo metsästys vinkkeli aika rankasti näistä vaihtoehdoista. Itseltä löytyy molemmat yllä mainitut kaapista sen kuus puokin lisäksi ja en luopuisi kummastakaan. Toki itsellä PRS päälajina. 223 on tuossa touhussa siitä näppärä että halvemman treenin lisäksi toimii vara-aseena jos tuo 6,5 creedi päättää sanoa sopimuksen irti. Tolla 223 kuitenkin ampuu ihan tosissaan kilpaa muiden kanssa 300m ja jollain tasolla vielä 600m, vaikkakin kelistä pitää siinä kohtaa olla jo hyvin kartalla
Lähetetty minun SM-S901B laitteesta Tapatalkilla
-
223 Match tehdaspaukku maksaa karkeasti 40-50% vähemmän kuin 308 tai 6.5Cr. Ei väliä jos lataa itse mutta painaa vaakakupissa jos aikoo eni.mäkseen ampua tehdaspatruunaa.
Tosin koko kysymyksenasettelu on pielessä. Jos haluaa säästää niin ei kannata alkaa harrastamaan ammuntaa. Siihen helposti uppoaa kaikki irtoraha :-)
Kyllähän tämä rahaa vie.. Kiekkopaukkuja menee kesässä 1000-1500 riippuen vuodesta. Sitten kun haluaisi vielä kiväärillä treenata. Lisäksi matkat pohjoiseen ym metsästyksen merkeissä ja vielä metsästys kotimaisemissa. Päällä muut harrastukset joita on ihan liikaa :D
Löytyy tosiaan kaapista jo 308, 222 mutta tämä on kipplauf niin ei oikein sovellu tämän lajin treenaamiseen tai muihin rata hommiin, lisäksi tulossa vielä yksi pulttilukko tässä kesän aikana mutta senkään kaliiperi ei mahdollista edullista harjoittelua.
Lisätään vielä noista miksi 17 hmr ja 223 kiinnostavat nyt eniten niin ne soveltuisivat parhaiten myös tuohon metsästykseen.
17 hmr tai 223 ei oikein tarjoa mitään uutta metsästykseen, jos 222 löytyy jo kaapista. Jos todellakin haluat edullisen harjoituskiväärin niin pienois- tai ilmakivääriä kehiin.
-
Jos todellakin haluat edullisen harjoituskiväärin niin pienois- tai ilmakivääriä kehiin.
Tässä se on. 22LR on toki kranttu patruunoista mutta myös edullisista patruunoista löytyy riittävän hyväkäyntisiä perus harjoitteluun. Kasa-ammunta on eri asia, siinä kun ei riitä mikään käynti.
Jos haluat harjoitella ampumisen perustekniikkaa paljon, ja sitä joutuu kyllä harjoittelemaan tosiaankin paljon, jos aikoo kehittyä taitavaksi ampujaksi. Ampumiseen pitää saada niin kova rutiini ettei itse ampumista tarvitse miettiä ollenkaan vaan ajatukset on kohteessa mihin pitää osua, etäisyys, tuulenluku jne. liipaisu pitää lähteä ajattelematta onko asento nyt ihan optimaalinen ja ilman että kaikkea joutuu miettimään erikseen liipaisun aikana, tämä pitää olla automaatio ilman pienintäkään ajatusta siitä miten aseella ammutaan.
Tämä tarkoittaa helposti +10000 tähdättyä laukausta vuosittain eri asennoista, jos 22LR tuntuu kalliilta niin korvaa sen, tai hankkii rinnalle hyvän ilmakiväärin, esimerkiksi Feinwerkbau 300 tai 600 sarjalainen. 300 on edullisempi kaksimäntäinen jousitoiminen ja 600 on puristeilma, molemmat on rekyylittömiä eikä käynti ole aseesta kiinni. Ilmakon edut on selkeät ympäristön vaatimusten osalta, ei juurikaan melua ja takavaara minimaalinen ruutiaseisiin verrattuna. Tosin jos on aina käytävä ampumaradalla ampumassa niin silloin 22LR on järkevämpi valinta, kaikilla kun ei ole mahdollista harrastaa ampumista muualla kun nimetyissä paikoissa.
Mökillä treenaan perinteisillä taittopiippu ilmakoilla, sekä sivuviritteisellä 5ptr (lippaalla) Baikalilla, joka on näppärän pieni ja nopea ampua peräkkäisiä laukauksia. 600 Ferkulla olen kylläkin ampunut paljon liikkuvan tauluun vuosia sitten mutta oma on vielä hankkimatta.
-
Ilmakolla voi ampua myös sisätiloissa jossei nyt satu asumaan 10 neliön kopissa.
-
Modernilla paineilma kiväärillä ampuu viiteenkymppiin siinä missä piekkarillakin. .177 n. 2 centtiä laukaus sulkkiksilla. Käytännössä äänetön vaimentajan kanssa mutta paljon tuuliherkempi kuin piekkari mikä voi harjoittelussa olla hyväkin juttu. Niillä voi ampua luotejakin mutta osto luodit on piekkarin patruunan hinnoissa, itse valamalla pääsee jo sitten jopa alta centin laukaus. Pakkasesta nuo eivät tykkää, ilmankulutus kasvaa ja tehot tippuu. Ovat myös kalliita hankkia verrattuna piekkariin ja tarvitsevat sitä ilmaakin jostain eli pumppu, sukelluspullo tai kompura lisäksi. Kyllä ympärivuotiseen harjoitteluun piekkaria on vaikea voittaa, mutta kesäisin imppu on edullinen vaihtoehto ampua varsinkin jos sitä laukausmäärää haetaan.
-
Itse pohdin aikoinaan samaa ongelmaa ja päädyin 22LR. Löytyi tukkiseppä joka teki vastaavan tukin kuin isommissakin ta-kivääreissä, lisäksi samanlainen optiikka.
Se mikä 22 LR on ongelma on juurikin tuo patruunoiden laadun vaihtelu. Perus 22LR maksaa jo yli 10 centtiä/kpl ja Premium Lapuan testiradalla koeammuttuna monta kertaa enemmän. Lisäksi 22 LR patruuna ei ole hermeettisesti valmistettu, joten sen käyttöikä on vain muutama vuosi. Mutta piekkari on niitä asioita jotka on hyvä omistaa. Itse turaan piekkarilla 220m matkaan saakka, tosin sää pitää olla jo tuuleton.
223 Rem sitten seuraavaksi. Itselataamalla saa ominaisuuksia, mutta ikävää se että lataamisen kustannus on melko kova ja moni ostaa valmista patruunaa. 223:n plussana metsästyslaillinen kauriiseen saakka. 52 gr:n luodilla lentorata riittää hyvää osuntaan 600m saakka, tosin tuuliolosuhteet kurittavat melko rajusti.
-
22lr! Jos haluaa tarkka-ammuntaa treenata niin pienoiskivääri on paras harjoitusase ja kaliiperi siihen. Lentoradat ja tuulikorjaukset lähes identtiset 22lr 200m vs. 308w 800m vs. 338lm 1000m.
200m pinskalla vielä järkevä etäisyys ja osunta riittävän ennustettavaa.
-
Kun se hyvä setti löytyy piekkariin, niin entäs vakumointi, säilyiskö parempana?
-
Kun se hyvä setti löytyy piekkariin, niin entäs vakumointi, säilyiskö parempana?
Helposti uskoisi parantavan säilymistä.
-
Paukkujen säilyvyyteen näkyy Sakokin paneutuneen, uusissa rasioissa lupaavat 10v.käyttöiän.
-
Onko ihan "parasta ennen"-päiväys?
-
Mitenkä iso juttu patruunoiden oikeanlainen säilyttäminen muuten on piekkarissa tai muutenkin? En ole tähän asti antanut asialle oikeastaan minkäänlaista ajatusta vaan paukut on asekaapissa myyntipakkauksissaan, mutta ilmeisesti pitäisi? Riittääkö silica-geelipussien laittaminen kaappiin vai kannattaako hifistellä enemmänkin vaikkapa yllä mainitun vakumoinnin muodossa?
-
Riippuu siitä haluatko säilyttää patruunoita 5 vai 25 vuotta. Jos alle 10v sisään ammut ne pois niin ei tarvitse tehdä mitään.
-
Onko ihan "parasta ennen"-päiväys?
Ei ole"Sakon valmistamat patruunat on suunniteltu ja vamistettu käytettäväksi 10v. sisällä lat.pvm. ellei toisin mainita" noin alakaa.
-
Mutta latauspäivää ei löydy?
En vastusta 10v käyttöikää mutta olisihan se kiva tietää milloin patruunat ovat menossa vanhaksi.
-
OT.
Tietämättä paremmin, uskon .22lr osalta "parasta ennen" koskevan ensisijaisesti ulkoista vahaa, joka kuivuu/hapettuu/vanhenee ajan myötä.
-
Mutta latauspäivää ei löydy?
En vastusta 10v käyttöikää mutta olisihan se kiva tietää milloin patruunat ovat menossa vanhaksi.
Ja mitä niille oikeastaan tapahtuu kun ne menevät vanhaksi? Muistelen että aikoinaan intissä ammuttiin patruunoita joilla oli laatikon merkintöjen mukaan ikää 30-40 vuotta.
-
Joskus on Lapualla ja Sakolla sinkkikatoa esiintynyt. Silloin 308 Winin hylsyn kannan etupuolelle tulee pistemäisiä reikiä ammuttaessa joista tulee kaasuvuotoa. Samoin hylsyn kaulat murtuu usein. Tämä liittyneen hylsyerän laatuongelmiin koska kaikille Lapuan tai Sakon patruunoille ei näin käy.
Sotilaspatruunat on yleensä pakattu hermeettisiin säiliöihin ja suojalakattu hylsynkaula ja nalli jolloin patruunan sisälle ei pääse kosteutta. Itsekin ampunut 40v vanhaa ylijäämää eikä hylsyt ole olluöeet moksiskaan. Kaverin +20v vanhat itseladatut 223:t sen sijaan hapertuivat hylsyn sisältä niin että patruuna meni poikki kun peukalolla vähän painoi luotia sivuun. Lisäksi luodit olivat jotenkin galvaanisesti jämähtäneet hylsynkaulalle. Näissä ongelman aiheutti ilmeisesti hylsyn sisään jäänyt palojöte, ilmankosteus ja mahdollisesti ruudin kemiallinen hajoaminen. Ei niitä voinut edes purkaa kun hajosivat kappaleiksi. Päällepäin näyttivät aivan hyviltä. Saman kaverin itseladatuissa 30-06:ssa nalli ei syttynyt ja kun purin niitä niin luodin peräpää hylsyn sisällä oli taas vihreässä kuparihomeessä ja todella tiukkaan jämähtänyt hylsyn kaulaan. Näilläkin lienee ikää ollut vähintään 15v. Mitään muistiinpanoja latauksesta tai latauspäivästä ei ollut. Itseladatut ainakin kannattaa käyttää melko ripeästi pois.
Yleistäen voi sanoa että ainakin PV:n patruunoissa on sen verran kova laatukontrolli että aivan kuraa ei käyttöön asti rauhan aikana pääse. Jossain Timbuktussa milspec-ammo ei välttämättä ole aivan yhtä hyvää tasoa.
Siviilipatruunoissa on sekin epävarmuus että +20v aikana säilytysolosuhteet ovat voineet olla haasteelliset jos ne ovat ensin olleet jonkin liikkeen varastossa 5v, sitten 10v jossain lämmittämättömässä pihavarastossa ja viimeiset 5v pannuhuoneessa. Joko ei laukea ollenkaan, voi olla ylipaineita tai lähtönopeusvaihtelu on isoa tai näiden yhdistelmä. Varsinaista aserikkoa en pelkäisi mutta jos luoti jää piippuun niin sen houkuttelu sieltä ulos voi vaatia kivääriaseissa aseseppä.
-
Haulikonpatruunoissa ruudin kuivuminen voi nostaa paineita rajustikin. Eivät ole kovin tiivistii pakattuja ja pahvihylsystä voi kosteutta siirtyä hylsyn seinämän läpi kumpaan suuntaan tahansa. Lisäksi kun haulikot on melko matalille paineille koneistettu niin erilaiset ratkeamiset täystehopatruunoilla on täysin mahdollisia. Jollain skeet- tai trap-paukulla aseräjähdyksen uhka ehjässä aseessa on onneksi varsin pieni.
-
Piekkarinpatruunoista omaa kokemusta on 5000kpl Lapuan 22short-erästä jotka olivat ostettaessa jo varmaan 15v ikäisiä. Sain ne niin halvalla että ostin pois vaikka ei niillä pienoiskiväörissä tehnyt mitään. Noin 10v myöhemmin myin ne yhdelle vanhan 22short olympiapistoolin hankkineelle.
Vahat olivat kuivuneet täysin ja muuttuneet eräänlaiseksi karheaksi pinnaksi luodeissa. Toimivat kuulemma olympiapistoolissa ihan ok kun aseöljyrätillä pyyhki ensin pahimmat karstat pois luodeista ennen lipastamista. Värkkäily kannattaa koska 22short on nykyään todella kallista ja saatavuus heikko.
-
Itsellä on vieläkin muutama aski markka-aikaan ostettua Fiocchin 22 patruunaa. Hyvin käy, oikeastaan tainnut käynti parantua säilytyksessä.
-
Vaikea sanoa mikä vanhaa, tässä vuosikymmenien aikana tullu kaikenlaista paukuteltua, sisäkapinan aikasiasia 80v. vanhoja ja pelas ettei hylsyvaurioita tullu.
N.25v vanhoja Lapualaisia tuli kerran ammuttua ja savuja tuli silmille 08:sissa, laiton reklamaatiota niin uuvet tuli tilalle ja palautus kirjeessä oli huomioitu että teollisuus ilmasto ym. vaikuttaa ja nykyään huomioitu uudemmissa erissä.
Hylsyt halkes kannan edestä n.10mm. ja pvm. oli tiedossa heillä 82v. oli ladattu ja kehottivat olemaan käyttämättä jos on kanta m.762+51.
-
Pitää katsoa jos tähän huomenna saisi kuvankin. Isoisällä aikanaan oli kauppa jossa myytiin aseita, ammuksia yms. Noita panoksia on itsellä vielä tallessa lähinnä muistona. Ampua niitä ei voi. Sakoa, Lapuaa, Gyttorppia muistaakseni ainakin. Ovat olleet vuosia kuivassa ja lämpimässä säilössä. Kuitenkin löytyy hapettumaa hylsyissä ja luodeissa. 9,3 panoksissa oli hylsy haljennut tosi monessa.
Mutta itse aiheeseen. Luvat lähtivät nyt hakuun ja harjoitus aseeksi tulee 223. Otin kyllä 22 luvatkin varmuuden vuoksi. Rahaa taas palaa mutta kai sitä huonomminkin voi ne käyttää.
-
En muista että olis säilykepurkkeihin pakattu intin patit, intissäkin 70:luvullakin puulaatikoissa oli rasiat ja niin ne oli sotaajallakin.
Ainut mitä hermeetisesti pakattuja olen nähnyt ovat nämä nykyiset patit, saatan olla väärässäkin.
-
Sinkki- ja peltilaatikoita näkynyt paljon ja erityisesti venäläinen a-tarvike on aina peltibokseissa. Räkäpäitä näkyy ihan puulatikoissa mutta niiden nyt ei 25 vuoden varastointia tarvitse välttämättä kestää.
338 Lapuan kuulat on yleensä. 50 BMG vyökannuissa. Vyökannut ovat ilmatiiviitä joten ilmankosteus ei ihan helposti patruunoihin pääse.
Tietenkin vain armeijan huoltopäällikkö tietää lopullisen totuuden eikä sitä meille kerro :-)
-
20v sitten kokeiltiin ampua 100v vanhoja, vapaussodan hulinoissa varastoituja Remingtonin lataamia patruunoita. Aseena samaan kapinaan osallistunut kolmen linjan kivääri, löytynyt aikoinaan purettavasta asemasta tai talosta, ei varmaa muistikuvaa. Ihan täydellisessä kunnossa kuitenkin.
Muutama patruuna ammuttiin, hylsyistä kaula halki ja viimeinen ammuttu halkesi puoleen väliin. Muuten kaikki sinänsä toimivat, nallit ei puhjenneet, luoti osui mihin tähtäsi. Nuo kiväärit "turvallisia" ampua, ei taida räjähtää kuin dynamiitilla. Kaveri oli noita Tak85 lukkoja valkkaamassa ja kovuusmittas niitä, melko vetelää on noitten teräs, venyy muttei pauku. Kovinpia taisivat valita mistä sitten kiväärit tehtiin.
Avaamattomia pahvisia laatikoita missä nuo patruunat oli. Erittäin hyvin säilyneitä ulkoisesti, sopiva kosteus, ei hapettumia. Loput myytiin keräilijöille. Itsellä jäi nahkaiset patruunataskut, oli jääkäreiden mukana tulleet, näkyi hyvin valmistaja ja tiedot noissa taskuissa, nekin meni heti jollekin keräilijälle.
-
Lapinsodan jäljiltä on järvistä sukellettu saksalaisten sinne upottamia patruunoita jotka 50v järvessä makaamisen jälkeen ovat toimineet vielä aivan hyvin. Toki niistä, jotka eivät ole toimineet ei niitä legendoja ole kukaan viitsinyt kertoa :-)
Ilmeisesti ne toimivat patruunat ovat olleet hermeettisesti suljetuissa astioissa koska irtopatruunat syöpyy aika nopeasti pilalle.
-
Noistakin kokemusta, sukeltamalla tiedän tutun hakeneen ja -80 luvulla sukelletuista varmaan 80% toimi. Purki niitä paljon, maitotonkallinen oli ruutia siitä hommasta. Kuivaa oli.
-
Silloin jäi tuosta hommasta kiinni, siihen aikaan ei mikään ihmeellinen ollut seuraus. Muistikuva että olis kipattu johonkin järveen uudestaan? Kai siitä pienet sakot sai, pienet sakot on aina paikallaan.