Kirjoittaja Aihe: Tarkka-ampujan varusteet  (Luettu 12068 kertaa)

SisuSusi

  • *
  • Viestejä: 73
Tarkka-ampujan varusteet
« : Heinäkuu 08, 2004, 00:03 »
Mikä olisi hyvä kompromissi tarkka-ampujan varustukseksi? Siis yksi setti, jolla pitäisi kelistä ja tehtävän pituudesta riippumatta hoitaa kaikki mitä eteen tulee.



Eli miten puolustusvoimat voisivat parhaiten varustaa tarkka-ampujan.

ase?

kaliiperi?

vaatteet?

varusteet?

jne.



Jos ei mielikuvitus lennä:

Mitä vermeitä ta:n kannattaisi ottaa mukaan, jos pilliin vihelletään?

Jotain mitä ei jaeta, tai jotain mikä on parempaa kuin jakotavara.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut SisuSusi »

HJu

  • *
  • Viestejä: 7.973
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : Heinäkuu 08, 2004, 08:30 »
PVn nykyvarusteet on hyviä jos niitä saa. Aseeksi se mitä jaetaan koska a-tarvikehuoltokin tulee PV:ltä. Kaikki toimii enempi vähempi. TRG-42 on paras mutta SVD:lläkin tulee toimeen. TAK-85:n todennäköisimmin saa käteen.



Kotoa:

Sopivat jalkineet eli maiharit, mielellään jotkut Gore-Texmallit, talvella pakkaskumisaappaat

Sopiva uudempi maastopuku jos m/62 ei innosta, talvella lumipuvuksi anorakkiversio

Lämpökerrasto, urheilusukat (ei mitään puuvillaa vaan kunnon vaellussukat)

Säähän sopivat käsineet, Thinsulate on talvella kova sana

Kompassi, PV:llä ei ole kuitenkaan jakaa toimivaa joka TA:lle

Kiikarit, PV:n kiikarit menee tulenjohdolle, esim 8X30 Steiner

Kaukoputki, PV:llä ei ole näitä ollenkaan, mielellään etäisyydenarviointiristikolla

Laseretäisyysmittari, PV Simrad on liian iso ja niitä ei TA:lle liikene

Suuntakehä, PV:n mallit menee tulenjohdolle (Dou you start to see a pattern here ?)

Tuulimittari, jos siltä tuntuu, ei välttämätön

Hyvä veitsi + monitoimityökalu, PV:ltä saa Moran tai ei mitään

Pistooli+2 lipasta+tarvittavat kotelot ja vaimennin jos saatavilla, kaliperilla ei hirveästi väliä koska 50 patruunan rasia riittää aika pitkään, 9X19 paras a-tarvikehuollon suhteen, PV:ltä ei TA:lle pistooleja ole jakaa

3 litran Camelbak, näitä ei PV:llä ole jakaa

Minimaglite punafiltterillä, PV:n fikkarit hyytyy pakkasella ja on isoja ja usein rikki

3-D maastoasu on siitä kätevä että se ei vie paljon tilaa eikä paina älyttömästi, tämä ei kyllä ole välttämätön mutta helpottaa elämää



Perusvarusteiden lisäksi/päälle yllämainituilla pärjää aika hyvin. Kannattaa huomioida että mm. talvikumisaappaita ei riitä kuin murto-osalle reserviä. Jos omia ei ole niin saa kesämallit, jos niitäkään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

SisuSusi

  • *
  • Viestejä: 73
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : Heinäkuu 13, 2004, 23:59 »
Ihan hyvää listaa. Lisäisin vielä:



Kiväärinpatruunoille kuljetustasku, sellainen pienehkö aina mukana kulkeva malli.



Pieni kokoon taittuva istuinalusta. Aivan huippu väline, joka ei vie paljoa tilaa, mutta säilyttää käyttäjän toimintakyvyn pitkäkestoisen paikallaolon aikana.



Pikkureppu. Ollut vähän mietteitä sellaisesta uudenlaisesta yhden olan reppumallista jonka saisi kätevästi vedettyä etupuolelle jolloin sisältöön pääsisi helposti käsiksi (voisi olla myös hyvä vaihtoehto ta:n "tst-liiveiksi") Nykyisissä yhden olan metsästysrepuissa suuaukko on väärällä puolella.



Rinkka.



Lämpöväliasu.



Silkkihuppu. Kätevä esim. nukkuessa.



Korjaustarvike- ja ensiapupussi.



Pieni punaisella linssillä varustettu otsalamppu (esim. uusi maastokuvioinen Tactikka) Jättää kädet vapaaksi puuhasteluun ja suun vapaaksi kommunikointia varten.



Esim. pmr-radiopuhelimet korvanapeilla. (Helppo peilata, mutta varmasti paikallaan silloin, kun on toiminta päällä ja nopea toiminnan koordinointi on ainoa tapa selvitä.)



Kommunikaationarua. Voi tietenkin käyttää myös tuliaseman rakentamisessa.



Vedenkestävät muistiinpanovälineet.



Mielummin kuitenkin vähän varusteita, kuin liikaa. Monella harrastajalla varustearsenaali eli "hälypakkaus"  :D   on sellainen, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa kantaa mukana.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut SisuSusi »

VTu

  • *
  • Viestejä: 35
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : Heinäkuu 16, 2004, 10:48 »
Lainaus käyttäjältä: "SisuSusi"

Esim. pmr-radiopuhelimet korvanapeilla. (Helppo peilata, mutta varmasti paikallaan silloin, kun on toiminta päällä ja nopea toiminnan koordinointi on ainoa tapa selvitä.)

Ehkä asian sivusta, mutta sanonpa kuitenkin: Sellaista radiolähetettä ei olekaan, mitä ei voisi "peilata", siis suuntia.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut VTu »

HJu

  • *
  • Viestejä: 7.973
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : Heinäkuu 17, 2004, 15:14 »
Valistakaapas muuten vähän maallikkoa:



Olen siinä uskossa että matalatehoisia käsiradioita on vaikea peilata koska noiden lähetystehot on niin pieniä (0,5-2W). Eli peilausvehkeidenkin pitäisi olla aika lähellä (muutama kilometri) että noita saisi peilattua sijainnin osalta tarkasti. Normaalistikin vastapuoli tietää että jollain tietyllä alueella on meidän väkeä. Se ei välttämättä tiedä ketä ja kuinka paljon mutta radioliikenne toki vahvistaa tiedon. Puolustajan kannalta tämä on monesti hyvä juttu. Sissitiedustelussa se tietenkään ei ole yleensä hyvä juttu.



Kuka osaa sanoa miten kaukaa "normaaleilla" peilausvehkeillä saa tavallisen LA- tai PMR-radion peilattua ?



Herkillä laitteilla noita voitaneen varmaan havainnoida vähän kauempaakin mutta normaalissa taistelutilanteessa eetterissä on niin paljon lähetyksiä liikkeellä että yhden pikkupartion käsiradioihin huudellut "Karhu 1, Susi2, kakku laatikossa" -tason taktiset viestit ei kiinnosta oikein ketään. Tai kiinnostaisi sinänsä mutta kuulijakin tietää että oli kyse mistä tahansa niin homma on jo tehty siinä vaiheessa kun koodi saadaan purettua ja pahantekijät jo pitkällä. Tietenkin jos lähetyspiste saadaan nopeasti peilattua niin voihan sinne keltainen A2 paiskata muutaman 130mm kranaatin ihan varmuuden vuoksi.



Eli radiogurut: Ottakaas kantaa noiden taktisten radioiden käyttöön a) puolustusasemissa ja b) tiedusteluretkillä. Miten helppo noita on todellisuudessa peilata jos alueella on muutakin radioliikennettä ? Eli riittääkö noiden seurantaan väkeä tai kalustoa todellisuudessa ?
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

PMK

  • *
  • Viestejä: 37
matalatehoiset käsiradiot
« Vastaus #5 : Elokuu 03, 2004, 14:07 »
"Kovapanos ammuntojen" aikana kaikki matalataajuus kanavat ovat tarkan valvonnan ja häirinnän kohteena, koska kyseisillä taajuuksilla  usein käytetään sissitoiminnassa myös miinojen laukaisu järjestelmiä. Joten en suosittele nojaamaan liiaksi niiden varaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut PMK »
PMK

Jerkko

  • *
  • Viestejä: 415
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #6 : Elokuu 04, 2004, 11:42 »
Olematta mikään ELSO-ammattilainen/amatööri....paras arvaus on kuitenkin että peilaus onnistuu huoletta kauempaakin kuin "muutama kilometri". Nykyaikaisilla digi-vehkeillä ja huimilla scannaavilla suunta-antenneilla ei mene kuin hujaus suuntimisessa. Itse asiassa 2W teho riippuuen taajuudesta kuuluu jo aika pitkälle. Vertauksena voisi ajatella vaikka koiratutkaa....0.1W tehoja suunnitaan rimpuloilla käsikapuloilla kymmenien kilometrien päästä, ilman digihömpötyksiä, kulkuaikaviiveistä puhumattakaan.



Itse asiassa minun mielestä asiaa voi verrata siihen ajatukseen, kuinka paljon vastapuolella on resurssia/kalustoa pimeänäköön ja lämpökameroihin tavallisella linjalla? Radiosuuntiminen kuitenkin tapahtuu jostain linjojen takaa eikä ko. operattori välttämättä ole se henkilö joka laukaisee sen kranuryöpyn havaittuun kohteeseen.



Enemmän huolettaa se lämpökamera joka voi olla kytketty suorasuuntaus aseeseen....ainakin siinä vaiheessa kun oma hahmo piirtyy näytölle... :cry:



Ja onhan sille peilaukselle olemassa pieniä kikkoja...hajaspektriradiot, taajuushyppely jne. Itse asiassa kuuluisa UMTSI systeemi mahdollistaa lyhyen kantaman yhteydet kohinatason alapuolella....vastaavaa taitaa olla military käytössä "joillain" varakkailla sotavaltioilla..?



No summana minulle jää käteen se että puolustuksessa voisin harkita pienitehoisen radion käyttöä, siinä tapauksessa radio tiheys alueella on todennäköisesti sen verran tiheä että yksittäin käyttäjä hukkuu massaan.



Tiedustelu...Hmm. En ehkä käyttäisi, ainakaan tavallisia PMR-vehkeitä. Koodatut, salatut, kaikkea kivaa häirinnän/suuntimisen kestävää, erittäin pienitehoista (0.001W teho) radiota voisin harkita.



Vaikka kyllähän tähän asiaan liittyy paljon muutakin pikku pointtia...kaikkea en jaksa kirjoittella, enkä kaikkea varmaan tiedäkään.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Jerkko »

Sikakakyösti

  • *
  • Viestejä: 20
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #7 : Elokuu 14, 2004, 01:43 »
Pmr-radioista.



Itse olen käyttänyt näitä laitteita ressuhenkisissä tapahtumissa, ja kokemukset ovat olleet hyviä. Itse ostin omat laitteet keväällä. 70eur hintaan sai kaksi radiota, laturin ja akut kumpaankin. Lisäksi ostin kurkkumikit.



Maastossa kantama on ollut tyypillisesti pari kilometriä, mäkisessä maastossa etäisyys voi olla vain satoja metrejä. Merellä olen pitänyt yhteyden Tallinasta Helsinkiin.



Suuntimisesta sen verran, että tuollaisen puolen watin lähettimen peilaus onnistuu huomattavasti pidemmältä kuin mihin sillä laitteella voi pitää yhteyden. Tyypillisesti nämä pmr-kapulat ovat kuuroja, suuntimiseen käytettävät laitteet ovat taas herkkiä. Sanoisin että 10km etäisyys ei tuota vielä normaalissa maastossa ongelmia suuntimelle. Suunta saadaan sekunnin murto-osissa selville siitä hetkestä lähtien kun lähetin käynnistyy. LA-laitteiden suuntimen onnistuu huomattavasti kauempaa kuin pmr-radioiden, johtuen eri taajuusalueista ja näiden etenemisestä.



Niin kuin joku jo mainitsikin, ei tällä saadulla informaatiolla ole juurikaan väliä ja se on vanhentunutta, mutta jos lähetin kukkuu pidempään jossain alueella, alkaa se todennäköisesti kiinnostamaan myös vihollista.



Väestä ja sen riittävyydestä. Itse sain spol-koulutuksen aikana harjoitella useaan otteseen kannettavan suuntimalaitteen käyttöä soveltavissa harjoituksissa. Silloin etsittiin venttiseiskaa parin kilometrin säteeltä. Aina löytyi. Laitteita kyllä on, ovat vain kohtuullisen arvokkaita, mikä tarkoittaa ettei niitä näe varusveijareiden käsissä kovinkaan usein.



Pmr-radiot sopivat kyllä sotilaidenkin käyttöön. Ainakin ns. harmaana aikana. Kunhan pidetään viestikuri sellaisena kuin pitääkin. Nämä laitteet eivät kestä minkäänlaista häirintää, tämä voi rajoittaa näiden käyttöä kovassa rähinässä. Lisäksi vihollinen tietää että näitä on käytössä, eikä kanavia ole kuin se kahdeksan, joten kuuntelu/häirintä on erittäin helppoa.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Sikakakyösti »

HJu

  • *
  • Viestejä: 7.973
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #8 : Elokuu 15, 2004, 10:44 »
: Väestä ja sen riittävyydestä. Itse sain spol-koulutuksen aikana harjoitella useaan otteseen kannettavan suuntimalaitteen käyttöä soveltavissa harjoituksissa. Silloin etsittiin venttiseiskaa parin kilometrin säteeltä. Aina löytyi.



LV217:n lähetystehot ovat käsittääkseni vähän eri tasolla kuin PMR radioiden 0,5 Wattia joten ne löytyy helpommin.



Itse näkisin että PMR-radioilla liikennekuri pitää olla samaa kuin muillakin värkeillä. Jos esim. ensimmäinen signaali tulee vasta 30 sekunttia ennen iskua niin se peilaaminen on aika se ja sama koska jannut liikahtaa asemista johonkin suuntaan kun alkaa tapahtua. Jos siellä taas pulistaan kuin chattipalstalla niin sellaiset käyttäjät tietty lötyy helposti.



: Laitteita kyllä on, ovat vain kohtuullisen arvokkaita, mikä tarkoittaa ettei niitä näe varusveijareiden käsissä kovinkaan usein.



Koska en ole ajatelut hankkiutua kahnauksiin Suomen PV:n kanssa niin kiinnostaisi kuulla arvioita muiden kuin Suomen kyvystä taktiseen radiotiedusteluun. Jos tiedot on ETS:ään niin ei kannata laittaa tänne. Valistuneita arvauksia olisi kuitenkin kiva kuulla.



: Lisäksi vihollinen tietää että näitä on käytössä, eikä kanavia ole kuin se kahdeksan, joten kuuntelu/häirintä on erittäin helppoa.



Häirintä lienee helppoa, kunnolla vaan tehoja häirintälähettimeen niin PMR ei kuulu. Sen sijaan kuuntelu voi vaatia erikoiskalustoa jos käytetään minkäänlaisia salausmetodeja. Osassa radioita kanavat on ensin jaettu 7-10 alikanavaan ja niitä voidaan vielä salata. Toki salaus ei varmaankaan kestä NSAn supertietokoneiden numeronmurskausta mutta se ei liene realistinen uhka muutenkaan.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu

Sikakakyösti

  • *
  • Viestejä: 20
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #9 : Elokuu 15, 2004, 23:47 »
Lainaus käyttäjältä: "HJu"

LV217:n lähetystehot ovat käsittääkseni vähän eri tasolla kuin PMR radioiden 0,5 Wattia joten ne löytyy helpommin.


LV217 lähetysteho on 1..4wattia, joten se ero ei ole merkittävä. Sitten kun tehotasojen ero on kymmenkertainen, alkaa sillä olemaan merkitystä yhteysetäisyyksiin ja suuntimisetäisyyksiin. Minulla on usean vuoden kokemus tämän tyyppisestä puuhastelusta.




Lainaus käyttäjältä: "HJu"

Häirintä lienee helppoa, kunnolla vaan tehoja häirintälähettimeen niin PMR ei kuulu. Sen sijaan kuuntelu voi vaatia erikoiskalustoa jos käytetään minkäänlaisia salausmetodeja. Osassa radioita kanavat on ensin jaettu 7-10 alikanavaan ja niitä voidaan vielä salata. Toki salaus ei varmaankaan kestä NSAn supertietokoneiden numeronmurskausta mutta se ei liene realistinen uhka muutenkaan.


Ne salaukset mitä pmr-radiossa on eivät ole mitään kummoisia salauksia. Mitään koodeja ei pystytä asettamaan, vaan salaus pystytään purkaamaan toisella pmr-kapulla (merkillä ei väliä) missä on tämä salaustoiminto. Huomiotavaa on myös, että alikanava ei ole mikään salaus, se on vain selektiivitoiminto. Jos kuuntelija jättää alikanava-toiminnon kytkemättä radiostaa, hän pystyy kuntelemaan kyseisin kanavan kaikkia alikanavia samanaikaisesti!
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Sikakakyösti »

Jerkko

  • *
  • Viestejä: 415
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #10 : Elokuu 16, 2004, 09:40 »
Niin...kumitassun harrastukset taitaa olla samoilla linjoilla kuin allekirjoittaneella....paitsi että raplaan vielä töissäkin RF-juttuja...



Perus FM-radio niinkuin PMR on, on helppo blokata häirinnällä. Isompi teho samalla taajuudella ajaa yli...ne 8 kanavaa on varmasti tukossa tuossa tuokiossa...paitsi jos vihulainenkin haluaa niitä käyttää???



PMR "salaus" on tosiaan pelkkä CTCSS, lähetystaajuuteen lisätään puheen mukaan matalia, n. 60-100 Hz taajuuksia. Vastaanottavan radiossa kaiuttimesta ne ei kuulu mutta itse radio vaatii sen olevan mukana jos niin on asetettu. "Alikanavan" lisäkoodaus voisi olla vaikka DTMF-koodeilla, vastaanotossa ei niitäkään tarvita ellei erikseen radio ole niin aseteltu.



Kuten Kumitassu mainitsi, suuntiminen >10km onnistuu. Pelkkään suuntimiseen viritetty radio ei välttämättä tarvitse "hyötykuorman" eli puheen/datan vastaanottoa, kapeakaistainen tehonilmaisija riittää joka tarkoittaa parempaa herkkyyttä=> pidempi suuntimamatka.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut Jerkko »

HJu

  • *
  • Viestejä: 7.973
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #11 : Elokuu 16, 2004, 20:36 »
Kiitoksia lisätiedoista suuntimien ja salausten osalta. Edelleen luulen että ns. normaalitilanteessa komppanian puolustuksessa on aika sama paljastuuko PMR vai ei. Radioliikennettä alueella on aika paljon joka tapauksessa ja TA-partioiden vapaan metsästyksen sektori korkeintaan pari kilsaa kanttiinsa ja alueen yhdellä laidalla on sitten komppania asemissa ja naapurikomppaniat siinä kahta puolta.



Tietenkin totellaan mitä käsketään radion käytöstä mutta paljastumisen kannalta lienee aika sama onko noissa puolustushommissa ksäiradioita käytössä vai ei. Toisaalta ei niitä välttämättä muutenkaan tarvita huutoetäisyyksillä.



Sissitoiminnassa radioiden holtiton käyttö ei välttämättä ole fiksua mutta niissä hommissa TA-partiot harvemmin omin nokkineen liikkuu. Porukan mukana kyllä mutta silloin on LV217 ja vastaavat käytössä ja niiden käytöstä ihan omat ohjeet. TA ei todennäköisesti saa radioon koskea vaikka haluaisikin.
« Viimeksi muokattu: Tammikuu 01, 1970, 02:00 kirjoittanut HJu »
Terveisin,


HJu