Kirjoittaja Aihe: Lähtönopeuden hajonnasta  (Luettu 363 kertaa)

Long Range

  • *
  • Viestejä: 209
Lähtönopeuden hajonnasta
« : Lokakuu 21, 2020, 07:15 »
Tässä sekoittuu nyt hiukan piekkarin lyijyluotia ja vaippaluotia ja muutakin sekaisin.

----------

PTK about 40 vuotta sitten :

Latausvälineistön nallinpoistopiikkejä usein katkoneen, alimitoitetun liekkireiän omaksumisen syynä oli siis "yleisön pyyntö", eikä mikään sisäballistinen perustelu. Tuo "yleisö" lienevät olleet FERRIS PINDELL ja LOUIS PALMISANO, joiden PPC-patruunoissa alkuaan käytetyt, tunnetusti perin jäykkäsyttyiset pallojyväruudit kenties vaativatkin tavallista kapeamman ja terävämmän nallin pistoliekin, koska ne täyttävät hylsytilan melko tiiviisti. Esimerkiksi BALL-C (2):n tilavuuspaino on tasan 1.0 gramma/ kuutio-cm.

Nyttemmin on alettu kasa-ammuntaratruunoissa käyttää myös putkijyväruuteja ja taikauskon piiriin kuuluva käsitys, että "hylsy pitää täyttää rutistamalla" on jo ammoin todistettu erheelliseksi. (Omissa testeissäni v. 1981: Lähtönopeusvaihteluista noin 10 cm/s ei voida juuri panna paremmaksi. Ruutipanos täytti hieman yli puolet hylsyn lataustilasta. Ruuti VV N 320, luotina Lapua S374, lataus kauhalla mitattu, keskimäärin 1.10 grammaa .308 Win.-patruunaan. Ruudin ja luotien valmistajat kieltävät vieläkin testitulosten julkaisemisen painetussa sanassa ?!). Yksi tekninenkin perustelu toki löytyy hylsyntäyteiselle ja pikkutarkkalle ruudin annostelulle, mutta on olemassa keino, jolla päästään samaan lopputulokseen vähemmällä niuhotuksella: Luodin voi "liimata" hieman välykselliseenkin hylsynkaulaan pintavoitelu-aineella, vaikkapa paraffiinivahalla, jolla yleensä liukastetaan pienoiskiväärinluodit.

Ruudin voi siis annostella miltei kourasta kaatamalla: Luotien lähtönopeusvaihteluiden osatekijöistähän paljonkin vaikuttavammaksi on (VIHDOINKIN myös muiden toimesta) havaittu luotien vaippametallin läpikulkukitkan ja kovuuden vaihtelevuus. Kitkaa yritetään nyt yhdenmukaistaa molybdeenisulfidi-pinnoitteella, mutta kovuusvaihtelut vähenevät VAIN omaksumalla lähestulkoon kemiallisen puhtaat alkuaineet vaippamateriaaleiksi: Kupari tai rauta, taikka kuparilla silattu rauta, ellei sitten muovi, josta tehtyä vaippaa ei tarvitse rasvata tai kuivavoidella. Muovisia johtorenkaita on jo kauan käytetty tykinammuksissa, jopa noin 1500 m/s lähtönopeustasoilla.

---------

Olin usein PTK.n mukana ihmettelemässä hänen aivoituksiaan myös radalla,mutta tuossa tutkailussa/mittauksessa en valitettavasti ollut mukana.PTK kertoo saaneensa 308:iin erittäin nopealla 320:llä ruudilla 1,1 gramman latauksella Vo hajonnan 0,1 m/s....Käsittämätön/uskomaton tulos.

Enempi minua kuitenkin kiinnostaa tuo osuus PTK:n lähes 40 vuotta vanhassa tekstissä:

PTK:

Ruudin voi siis annostella miltei kourasta kaatamalla: Luotien lähtönopeusvaihteluiden osatekijöistähän paljonkin vaikuttavammaksi on (VIHDOINKIN myös muiden toimesta) havaittu luotien vaippametallin läpikulkukitkan ja kovuuden vaihtelevuus. Kitkaa yritetään nyt yhdenmukaistaa molybdeenisulfidi-pinnoitteella, mutta kovuusvaihtelut vähenevät VAIN omaksumalla lähestulkoon kemiallisen puhtaat alkuaineet vaippamateriaaleiksi.

----------
Voisi äkkiä kuvitella,että mitä pienempi piippukitka,sen nopeampi lähtö,mutta se onkin päinvastoin piekkarissa.

Tuohon piippukitkan vaihtelun vaikutukseen lähtönopeuteen törmää monissa kohdin.Kun ammut puhdistettuun piippuun EKA laukauksen piekkarilla,nopeus on esim.340-345 m/s.Seuraava jo vahautuneeseen piippuun normaali eli esim. 325 m/s.

Piipun sileäksi läppääminen (riippuen piipun lähtösileydestä)  voi tiputtaa Vo esim. 328 m/s-->315 m/s.

Kasaluotien valmistajat törmäävät usein siihen,että kun saa laadukkaan kuppierän,jossa seinämän vahvuus heittoja ei ole, syntyy hyvin käyviä luoteja ja päin vastoin.
Vaipan pienikin paksuusvaihtelu aiheuttaa juuri tuota PTK.n kuvailemaa ongelmaa piippukitkan muutoksessa keskisytytteisissäkin.

Tuo savuton ruuti on siitä harmillinen aine,että sen palonopeus muuttuu kun paine sen palotilassa muuttuu ja piippukitka on yksi sen osatekijä.

Olimme pääsemässä ihan kalkkiviivoille rojektissa valikoida kasaluotien kupit eräillä Suomen tarkimmilla mittalaitteilla ja sitten koe ampua ne Suomen parhaasta vapaanluokan lavetti aseesta.Loppusuoralla lähti matto alta,kun "oppilastyöksi" suunniitellun savotan ryhmä saikin enemmän heidän tulevaan ammattiin liittyvän rojektin ja meidät sivuutettiin.

Yksi mittaustyyli jota olisi koitettu näkyy tuolla videolla.Teoreettinen mittaustarkkuus < +-0,002 mm.Kun huolehtii lämpötilan kalibroinnista.

 www.youtube.com/watch?v=HVgwRlPdFFk

Olen yrittänyt vertailla piekkarissa "palamattoman" karstan määrää laukaus/laukaukselta kun vaihtelen piippukitkaa ja onhan siinä selkeitä eroja.Luodin takana olevan paineen vaikutus näkyy.

Vaikka tekee patruunalle KAIKKI mahdolliset/mahdottomat temput,niin meille jää muunmuassa tuo meille tavallaan"NÄKYMÄTÖN" tekijä,joka näkyy Vo hajonnassa.

Timppa



 
« Viimeksi muokattu: Lokakuu 21, 2020, 07:27 kirjoittanut Long Range »