Joopa joo,vaikeaa on vaikka käytössä on hieno sisäballistiikkaohjelma. Pakko kommentoida jotain QL:n käyttäjänä. Jos ohjelmalla pääsee esim edes 20m/s päähän todellisuudessa, ei virtuaalimaailmassa mitatuista nopeuksista, ohjelma toimii enemmän kuin loistavasti ja enempää ei tarvitse toivoa. Ohjelma antaa ulos sen perusteella mitä siihen syöttää, ja ampumavälineiden mitoituksessa on niin paljon yksilöllisyyttä että on sattumaa jos QL tarjoaa em. tarkempia lähtönopeusarvioita.
Mikäli ohjelmaa käyttää ainoastaan tuottamaan lentoratataulukoille pohja-aineistoa maltillisilla latauksilla, on helpointa muuttaa piipunpituutta ja siten mallittaa itselleen sopiva lataus jota sitten pyörittää koneessa eri ruudin lämpötiloille.
Mutta mikäli tarkoitus on ladata aika kovilla pesäpaineilla ja käyttää QL.ää latauskehittelyyn, pitää muistaa paineasiat, eli silloin pitää olla mitattuna esim. hylsytilavuus hyvin tarkkaan. Se on ensimmäinen askel kohti mahdollisimman oikeita ennusteita. Yllättäin luodin liikkeellelähtemiseen tarvittavan voiman muuttaminen moly/ei moly-luotien kohdalla ei vaikuta niin paljon maksimipaineisiin että se olisi ensimmäinen kovin tarkkaan säädettävä asia latausturvallisuuden kannalta. Paljon tärkeämpää on sovittaa em. voima siihen, onko luoti asetettu rihlakosketukseen vai ei (ja muistaa että luotierän sisälläkin kärkien pituus vaihtelee paljon, mikä voi aiheuttaa sen että rihlakosketus syntyy vaikkei sitä ole haluttukaan)
Omassa latauskehittelyssäni olen ensiaskeleena alustavan piipunpituuskorjauksen (jolla kompensoin oman aseeni piipun mitoituksen vaikutusta kokonaisuuteen) jälkeen leiponut 'ei kovin kuumia' latinkeja, joiden koeampumisten (muutamassa eri lämpötilassa) jälkeen olen saanut todellisia lähtönopeuksia joihin QL pitäisi sovittaa.
Tässä vaiheessa voidaan piipunpituus 'palauttaa' oikean pituiseksi ja etsiä se sopivin Ba joka vastaa ruutierällä todellisuudessa mitattuja lähtönopeuksia. Mutta muistakaa että ei se pelkkä ruuti sitä nopeutta tee, mm. nalleilla on oma sanansa sanottavana sekä paineisiin että nopeuksiin.
Vasta nyt alkaa QL antamaan tarkkoja lähtönopeusennusteita eri lämpötiloissa siten että uskon jotain paine-ennusteisiinkin. Koska hylsyjen supistustapa/sovitus patruunapesään ja piippujen sisämitoitukset vaihtelevat, ei tälläkään tavalla voi luottaa että paine-ennusteet olisivat oikeita, niitä on pidettävä suuntaa-antavina, mutta näin menetellen jo niin hyvinä että uskaltaa ladata 'kuumiakin' latinkeja.
Todellisen paineen ilmaisemiseen tietokoneohjelmista ei ole niin suurella varmuudella, että suoraan voisi rynnätä tekemään kuumia latinkeja. Vain hylsyt kertovat mitä ne ovat joutuneet kestämään, mutta siitä ei ole apua jos se eka lataus on jo liian kova. Kammen jumitusjutut kannattaa pääsääntöisesti tunkea jonnekin, niiden perusteella paineesta jotain päättelemistä soveltakoon vain ne jotka todella tietää mitä tekevät. Keskivertolataajan (päteekö tässä sama kuin autolla ajossa, että kaikki nuoret miehet pitävät itseään huomattavasti keskivertoa paremipina ajajina?) ei pidä päätellä paineista mitään kammen jumittumisen perusteella, koska löysästikin irtoava hylsy voi olla ollut reippaasti ylipaineinen.
Hyvä kuitenkin että MSa toi esille tuon Ba:n (yksi ruudin palonopeutta ja tapaa ilmaiseva muuttuja) muuttamisen, mikä tulee eteen kun QL:ää oppii hyödyntämään tehokkaasti. En lähtisi ihan heppoisin perustein Ba:ta muuttamaan montaa kymmenystä, etten posauttaisi pyssyä hajalle.. (olen joutunut koeampumisten perusteella tekemään noinkin isoja Ba-muutoksia ruutierän vaihtuessa ja hylsyjen vanhetessa) Nettikeskustelun pohjalta kenenkään ei pidä rynnätä leipomaan kovia latinkeja QL:llä, asioita ei voi kirjoittaa lyhyesti ja samalla kaiken huomioiden, siksi näissä ihmisten 'valistusjutuissa' joutuu usein esittämään asioita yksipuolisesti, ja siinä piilee taas väärinymmärtämisen vaara. Itselataaminen on turvallista oikein tehtynä, mutta helppo on myos posauttaa itsensä vähintäänkin vammaiseksi.
