TARKKA-AMPUJAKILTA
Avoin Keskustelu => Ballistiikka ja jälleenlataus => Aiheen aloitti: J.J - Toukokuu 15, 2022, 00:11
-
Tässä on alla pohdittu hylsyjen punnituksen vaikutusta tarkkuutta haettaessa mutta tulipahan mieleen laatia topicci missä jakaa ajatuksia kaikkien muidenkin hylsyihin liittyvien asioiden top 10 rankingista tarkkuus edellä. Koska olen laiska ja preppaus venyi jälleen pitkälle lauantai iltaan tästä voisi lopputulemana vetää omat johtopäätökset mitä toimenpiteitä tarvittaessa jättää ensimmäisenä väliin panos-tuotos suhdetta hakiessa. Jätetään kaikki latauksen hieromiset ruuti&luoti akselilla pois ja keskitytään hylsyn valmisteluun jotta ei paisu aihe liikaa.
Eli: jos sinun pitäisi laittaa hylsyn preppauksessa seuraavat asiat tärkeysjärjestykseen mikä järjestyksesi olisi? Jos lista ei ole riittävän kattava voi sen ulkopuoleltakin listata asioita. Ja jos joihinkin kohtiin löytyy perusteluita tai jopa käytännön testaamisen kautta dataa olisi tämä vielä hedelmällisempää. Itsellä ei niin paljoa ole vielä jälleenlatauksesta/kasahommista kokemusta että pystyisi oman järjestyksen perustamaan mihinkään muuhun kuin mutuun..
1. Hylsyt samaa erää/tai edes kantaleimaa
2. Hylsyt lajiteltu painon/tilavuuden mukaan
3. Hylsyt supistettu laadukkaalla holkilla (esim bushing tyylisellä)
4. Supistusholkin supistusaste sovitettu aseeseen
5. Hylsyt trimmattu samaan pituuteen
6. Hylsyjen nallitasku putsattu (mekaaninen tai uä-pesuri)
7. Hylsyt pesty myös sisältä (uä/märkätumblaus)
8. Hylsynsuut viistetty ulkoa ja sisältä
9. (Hylsynkaulat hehkutettu - ei ole koskaan tullut kokeiltua niin jätin viimeiseksi)
Täytyy myöntää että suurimmaksi osaksi on tullut mentyä vaan 1.-3. kohdalla ja esimerkiksi miettiessä panos-tuotos suhde mielessä hylsyn suun viisteiden tekemistä niin samassa ajassa saa lajiteltua hylsyt painon mukaan millä heittäisin mutu-tuntumalla olevan moninkertainen vaikutus - vai olenko ihan hakoteillä?
-
Ammumme keskisytytteisillä lähes 100 %:sti ulkona ja tuuli &väreily aiheuttaa helposti suurempaa hajontaa kuin yksikään noista listasi kohdista yksinään.
Tuon vuoksi moni hylsyjenkin hifistelyn ero katoaa "taustahuojuntaan" eli tuulen & väreilyn aiheuttamiin osuma virheisiin.
Pitkän matkan ampujana ja tilavilla hylsyillä tekisin nuo kaikki ja että alkaisi patruunan lataaminen entisestään hidastumaan niin pari juttua lisää,joilla myös merkitystä:
*Hylsyn kannan suoruus iskupohjaan vrt.
*Luodin sisäänmeno voiman tasaisuus (liippaa kohtaa 9).Minulla ei ole luodin sisäänmeno voiman näyttöä prässissä,mutta kun kaikkiin kivääreihini on erikseen tehdyt luoditusholkit ja painan luodit paikoilleen kämmenpohjalla (en siis kammella),niin siinä huomaa kuinka luodin sisäänmeno voima vaihtelee vaikka luodit tietty tasapaksuja kuten myös hylsyn kaulan seinämä vahvuus/mitat.
Kertoo siitä,että hylsyjen suu on kovettunut eri tavoin.
-->Isommat erot sivuun jos/kun oikein kova hifistely päällä.
Täydellisyyteen pyrkimisessä lataamisessa ei ole mitään pahaa,mutta tuo tuulen & väreilyn hallintaan saaminen on tietty kaikkea muuta tärkeämpää.
Ja olen verranut tätäkin savottaa samaan kuin kouluaikaan minun Ruotsin kielen kuullun ymmärtämis koe.Kun en useinkaan tiennyt oikeaa vastausta,niin yritin sulkea väärät pois ja toivoa että oikea vastaus jää jäljelle...
Timppa
-
Itse ammuin juuri eilen ruotsissa kisoissa osumia 308lla 1126 metriin ja ihan ronskisti latasin kaikki paukut täysin ampumattomiin hylsyihin joita oli kahta eri erää ja hyvin näytti osuvan. Ikinä en lapuan hylsyissä kato latauseriä/lajittele mitenkään ja ainoastaan täyssupistan perus rcbs sarjalla ja sen verran hylsypuhdistusta mitä tulee kun poistaa supistusrasvat. Trimmaa ylipitkät hylsyt ja viistää. Tällä menetelmällä tulee sellasta n 0.5moa patruunaa 300m asti ja prs kisoihin toimivaa paukkua 650m asti.
Toki edellä mainitut kaikki toimenpiteet varmasti tulisi tehtyä jos ampuisi 900 metrin kasakisaa, mutta suomen etäisyyksillä käytännön tarkkuutta mitattaessa en näe että kaikesta ekstrasta saisi mitään mitattavaa hyötyä ulos.
Ehkä ainut mitä harkita rutiiniin jos raaskisi rahat siihen laittas on hehkutus, sillä siten saisi hylsyn käyttöiän maksimoitua.
-
Hylsyjen osalta nallitaskun ja liekkikanavan vakioinnit voisi vielä lisätä listaan. Tosin itse olen kummastakin luopunut kun aikansa niitä tein. En pystynyt havaitsemaan eroja osunnassa toisaalta en ole kasa-ampuja ja hylsyt olivat jo valmiiksi Lapuaa.
-
Tuo iskipohjan suoruus kannattaa korjauttaa jos sellaista sattuu löytymään. Remingtonissa ainakin moinen vika oli, tuli korjautettu, samalla ummistettu ulosheittäjän reikä. Sulkuolat myös Remarissa pielessä, nekin korjattiin. Luulisin että ei ihan yleisiä vikoja mutta kannattaahan nuo tarkastaa tai tarkastuttaa ja korjata jos moisia löytyy. Remarissa pultinpää oli ihan reilusti pielessä, messinkiä aina pultinpäässä ja irtosilppuna ja hylsyjen kannoissa jälkiä. Joku vois tietysti huomauttaa vaikutuksesta sulkuväliin ja siihenhän vaikuttaa. Voihan senkin sitten tarkastaa korjauksen jälkeen. Itselataajalle ehkä vähäinen murhe.
-
Mitenhän tuon vois luotettavasti tarkistaa? varmaan tiukalla hylsyllä ja värillä?
-
Asesepän arkityötä. Itellä niin paljon vikaa että ihan silmällä näki. Mitenhän saavat iskupohjan tehtyä vinoon? Sulkuolkia vinoina varmaan yleisemminkin.
-
Mikä ase? Ameriikoissa customoijasepät kehuivat uudeltaan Tikka T3:a vuolaasti, että ei tarvitse blueprintata kun on jo tehtaalta linjassa...
-
Tuo aseen iskupohjan suoruus on tietty tärkeä asia.JOS hylsyn kanta jää aseessa vinoksi ja se sitten uudelleen ladattuna menee tod.näk. eri asentoon pesään/lukonpäätä vasten niin kylläpä siitä erilainen värähdys syntyy.
Joskus radalla tuli sitäkin tehtyä,että latasin samaa hylsyä kokoajan ja vielä merkattuna että menee pesään samassa asennossa ja odotin,että sillähän ne pienet kasat syntyy.No ei syntynyt sen ihmeempää. 6 PPC on sellainen kaliiperi,että se on tosi vaikea ladata käymättömäksi.Siis meikäläisen tarvitsemasta käynnistä puhun, en OIKEAN kasa-ampujan tarpeista.
Tarkoitin myös kyllä hylsyn kannan tarkastamista ettei ulosvetäjän kynsi ole vääntänyt lerssiä ulospäin ja olisi jopa koholla tasopintaan vrt.
Timppa
-
Latailin 300 AAC Blackouttiin aliäänipatruunoita Lapuan 13 g Subsonic luodilla ja huomasin, että latauspituus vaihtelee todella paljon. Jopa ±0.1 mm heittoja latauspituudessa, mitattuna sekä luodin kärjestä että ogivesta. Yksi luoti holahti todella pienellä voimalla hylsyyn ja tuosta tuli melkein 0.2 mm lyhyempi kuin edellisestä patruunasta. Omaa pohdintaa pituusvaihtelun aiheuttajasta:
-Epätasainen kaulajännitys (neck tension)? Käytetty hylsy on S&B "Tactical" kurapatruunasta peräisin. Kokosupistettu uudella Hornadyn holkillla, kaulaa ei ole sorvattu, mutta hylsynsuu on trimmattu ja viistetty mielestäni tasalaatuisesti. Toisaalta luulisi, että kaulajännityksen vaihtelu näkyisi nopeushajonnassa. Viime testeissä V0 ES oli luokkaa muutama hassu metri sekunnissa, mutta osumat olivat päällekäin noin 10-15 cm pystysuuntaisessa kasassa. Sivuhajonta sentin tai pari.
-Kaulassa supistusrasvaa epätasainen määrä? Sipaisen aina välillä Redding Imperial Waxia kaulan sisäpuolelle silloin kun laajenninkara alkaa ahdistaa kampea nostaessa. Ehkä kaulan sisäpuoli pitäisi puhdistaa huolella (tai tumblata hylsyt) ja mahdollisesti käyttää kuivavoiteluainetta ennen luoditusta?
-Luodinasetusholkki ei sovi käytetyn luodin profiiliin? Kokeilin kummallakin holkkisarjan mukana tulleella luodittimen insertillä ja insertin vaihdolla ei ollut juuri vaikutusta. Toinen insertti on silmällä arvioiden tarkoitettu pyöreämpikärkisille ja toinen teräväkärkisemmille luodeille.
Olen muiden latausten kohdalla huomannut, että heti kun hylsy täyttyy, latauspituus alkaa kasvaa. Tässä tapauksessa hylsyyn jää hyvin tilaa.
Kannattaako muuttaa latausprosessia, vaihtaa luotia vai hankkia jostain Lapuan hylsyjä? Sinänsä tällä patruunalla ei ole suurta tarkkuusvaatimusta, mutta pidän tätä hyvänä latausharjoituksena.
-
Mikä puristin käytössä?
-
Mikä puristin käytössä?
Redding T7. Mittailin tuossa nopeasti muutamia ladattuja hirvipaukkuja ja niissä oli melko samanlaista pituusvaihtelua. Tuo ei voi tehdä hyvää tarkkuudelle...
-
Ehkä voisi alkajaisiksi mitata heittokellolla kuinka paljon turretti joustaa luodittaessa ja korreloiko se jousto asetussyvyyden kanssa..
-
Kuulin tänään erästä Redsingin T-7:sta jotka tehdas vaihto kun täyssupistaessa mäntä yläasennossa turretti jousti 2,5mm sivuun keskilinjasta. Asetalo vaihtoi prässin uuteen mutta se teki aivan samaa. Tehdas lähetti uudet tilalle kun ensin lähettivät Suomestabkuvat tuhotuista T-7:sta. Selitys oli " We had a bad batch of T-7s."
Kannattaa tsekata ja sattuuhan sitä kaikille tehtaille välillä virheitä.
Itsellä petti kerran Reddingin hylsynpidin 338 LM täyssupistuksessa. Sain uuden kun lähetin palat postissa USAhan. Tästä on kyllä +10v aikaa.
-
Tuollainen turrettimallinen lienee jo lähtökohtaisesti alttiimpi joustoille erinäisiin suuntiin kuin O-runkoinen. Täytyy mitata tuota joustoa ja jos sellaista ilmenee, vaihtaa johonkin jämäkkään yksiasemaiseen.
-
Tottakai se joustaa enemmän kuin jämy teräksinen laatupuristin mutta ei se silti millitolkulla saa joustaa. Eivätkä ne yleensä joustakaan paljoa.
-
Itsellä sama vika, että halpis prässillä tuli 0,1, jopa välillä isompaa heittoa. Oma torrakko ei tästä ole kovin tarkka kun käynti löytyy läheltä taulukon latauspituutta, eikä rihloista.
-
0.1 mm tulee eroa jo luotien eroissa. Ei siis että luotien pituudet heittäisi noin paljoa, mutta kun luoditinkara ottaa kiinni johonkin kohtaan luotia ogiven ja luodin kärjen välistä. Pienikin ero luodin kartion mitassa muuttaa tuota luodinasetuskaran kosketuskohtaa. Laadukkaatkin luodit heittää vähän, mutta niissä ero on toivottavasti enemmän kärjen päässä siten että luodin ogive on kuitenkin samalla syvyydellä vaikka koko patruunan pituudessa onkin pientä heittoa.
Ei kannata mitata koskaan tehdasladattuja bulk patruunoiden base to ogive mittaa. 0.4mm heittoja tullut vastaan. Samaan aikaan patruunan kokonaismitta 0.07mm sisään sama
-
Jos 0,1mm pituusheitot haittaa niin pitää hommata automaattinen brass annealing machine ja Wilsonin in-line holkit sekä arbor press.
Patruunan pituudessa 0,1-0,5mm erot selittyy usein pelkästään hpbt-luodin kärjen yksilöeroilla.
-
Ei luodin kärjestä tarkkaa mittaa saa, eikä luodin asetinkaan saisi siitä luotia painaa, varmasti tulee erimittaisia. Luodin asettimissa mahdollisuus tuunata jotta painaa täsmällisiä mittoja.
-
Vaikka ogivesta mittaa niin alle 0,1mm tarkkuuteen vaikea päästä jos luodinasetusta ei vakioida.
Se on sitten vielä eri asia onko sillä 0,1 mm heitolla mitään merkitystä kasakisojen ulkopuolella.
-
Testailin heittokellolla, että T-7:n turretti joustaa hyvin toistettavasti aina saman verran. Testattavalla latauserällä (300 BLK) kokosupistuksessa 0.11 mm ja luodituksessa noin 0.04. Kummassakin vaihtelua arviolta satkun verran (eli ±0.005 mm).
Mittailin tehdaspatruunoita ja itseladattuja patruunoita ogivesta ja siitä kohtaa mistä asetin luotia painaa (mittasin patruunan ja luodinasettimen insertin yhteispituuden siten, että luodin kärki oli asettimessa). Noiden välillä oli selvä korrelaatio kun mitat normalisoi ja plottasi samaan graafiin. Kuva ohessa. Korrelaatiossa on eroja luotien välillä, eli osassa luodeista on enemmän koko- ja muotovaihtelua kuin toisissa.
Vähän lukuja:
Omalataus 9.3 mm Naturalis
N=15
Mitta ogivesta: ES 0.17, SD 0.050
Mitta asettimen kanssa: ES 0.10, SD 0.034
Omalataus 6.5 mm Scenar 8g
N=15
Mitta ogivesta: ES 0.07, SD 0.019
Mitta asettimen kanssa: ES 0.05, SD 0.014
Naturalis ei sovi kovinkaan hyvin luodittimen inserttiin, kun taas Scenar istuu kuin valettu omaan inserttiinsä. Naturaliksella luoditin tekee 0.1 mm heittoa ja Scenarilla 0.05 mm.
Minkäänlaista korrelaatiota ei ole pituusvaihtelun suuruuden ja patruunan käynnin välillä, kun aseet, patruunat, luodit yms on aina eri. Aivan liikaa muuttujia. Tehdasladatulla Lapua 9.3x62 12g OT patruunalla käynti on toistettavasti parin sentin luokkaa viidellä laukauksella. Itse ladatussa 9.3x62 Naturaliksessa pituusvaihtelu on Lapuan tehdaspatruunaan nähden puolet pienempi ja kasan koko yli 5 cm. Eli joku muu vaikuttaa paljon enemmän kuin patruunan pituusvaihtelu. Jos olisi valmiiksi tarkka lataus ja siitä tekisi kaksi eri versiota, joiden ainut ero olisi pituusvaihtelun suuruus, voisi nähdä vaikutuksen käyntiin. Todennäköisesti vaikutus on melko pieni. Tärkeämpää lienee se, ollaanko lähelläkään ns. nodea.
Eli johtopäätöksiä: puristimesta itsestään johtuva pituusvaihtelu on aika pientä. Ogivesta mitattaessa pituusvaihtelussa on mukana luodin mittavaihtelu, jonka suuruus riippuu käytettävän luodin mittatarkkuudesta, joka voi olla melko huonokin. Luodittimen itsensä tuottama hajonta on kohtuullista, luokkaa 0.05...0.10 mm.
Jenkkien F-class yms. ampujat puhuvat, että luoditussyvyyden noodit olisivat luokkaa 0.006" pitkiä ja esim. Erik Cortina tekee luoditussyvyyden muutokset 0.003" pykälissä. Se on milleissä 0,0762 mm. Jos noin pienet muutokset oikeasti vaikuttavat johonkin, niin aika tarkkaa hommaa on luodituskin. 0.05 mm vaihtelu on tuohon nähden melko suurta ja 0.10 mm on jo aivan liikaa. Mutta jos ollaan ns. nodessa, niin ehkä se pituusvaihtelu ei haittaa..?
Oppia ikä kaikki, jatketaan harjoituksia...
E: Kaikki pituusmitat on otettu digitönärillä, jonka resoluutio on 0.01 mm ja tarkkuus "DIN 862 standardin mukainen". Eli jonkin verran tulee siitäkin mittausepävarmuutta. Plus mittaajan inhimilliset mittausvirheet.
-
Luoteja voi mittailla ogivesta pelkästäänkin.
-
Luoteja voi mittailla ogivesta pelkästäänkin.
Helpoimmalla pääsisi kun ei mittailisi ollenkaan vaan keskittyisi ampumiseen :D
Tämän harjoituksen yksi pointti kuitenkin oli se, että luoditin ei paina luotia ogivesta vaan lähempää kärkeä. Toisaalta ogive on lähempänä sitä kohtaa, joka koskettaa rihloja.