1. Annammeko riittävästi arvoa harjoittelulle alle 500m etäisyyksille?
Parempi harjoitella lyhyellä matkalla vaikka pienempään maaliin, kuin jättää harjoittelematta kun ei ole mahdollisuutta pitkiin matkoihin. Muutenkin myös lyhyempiä matkoja kannattaa harjoitella sekä eri tehtäviä, erityisesti tulituki-TA tehtäviä.
2.Pitäisikö harjoitella enemmän monipuolisia ampumataitoja ja testata niitä myös kilpailuissa?
Kun osuu makuulta hyvin, niin ehdottomasti kannattaa harjoitella eri ampuma-asentoja ja muita ampuma- ja aseenkäsittelytaitoja.
Olen suunnitellut tulituki-TA kilpailua etäisyyksille 100 - 300m, yhden päivän kilpailuna. Saa nähdä ehdinkö ja jaksanko saada valmista paperille.
3. Mikä TA- harjoittelussa on todella tärkeää? Tiukka patruunapesäkö? Yksitellen tarkkuusladatut patruunat? Huippuun viritellyt aseet? Viimeisin optiikka?
Vai onko kohtuu hyvillä välineillä monipuolinen harjoittelu kaikkein tärkeintä kuitenkin?
Simo Häyhä ampui rautatähtäimillä.
Jos pitää valita joko kallis ase ja vähän patruunoita tai edullinen ase ja paljon patruunoita, niin valitsen jälkimmäisen.
Hyvä fyysinen kunto, hyvä näkö, perusampumataito, havaintokyky, etäisyyden ja tuulen arviointi taito, perusteet kiväärimiehen ja TA:n taistelutekniikasta, perusteet ballistiikasta ja harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua... Ihan sama millä kivääri/optiikka yhdistelmällä. Jos haluaa pärjätä pitkän matkan kilpailuissa voi joutua sijoittamaan jonkin verran kalustoon, mutta venäläisellä Vomtz 8x56 (noin 100e) optiikalla vanhan 7.62x53R kaliiberin sotilaskiväärin päällä (200-300e) on kaadettu janttereita 900m asti yhdessä Häyhässä.
Paremmat varusteet tekevät toiminnan helpommaksi ja mukavammaksi, eivät sen enempää.
Kun osaa yksinkertaisen taistelijan perustaidot ja TA:n perustaidot, niin kisoihin voi lähteä vaikka laina aseella ja optiikalla. Asejärjestelmän erityispiirteet opettelee kohtuullisen lyhyessä ajassa ja hyvin järjestetyissä kisoissa perussuoritusten osaaminen ratkaisee, aivan kuten sodissakin.
4. Miten voi harjoitella perusasioita edullisesti ja melkein missä vain?
Tuliasematoiminnan harjoittelu onnistuu niin metsässä kuin radallakin. Siis tuliasemaan meno, asemassa toiminta ja irtautuminen.
Tuliasemakortin tekoa voi harjoitella samalla kun etäisyyden arviointiakin, yksi tapa tarkistaa etäisyydet on kävellä arvioidut paikat läpi GPS kourassa ja sitten katsoa ko laitteesta tarkat etäisyydet tai jos omistaa mittavaijerin tai laserin, niin mittaa niillä.
Jos on näyttösuojallinen a-rata käytössä, niin laittaa kaverin nostamaan laudan päässä olevaa maalia milloin mistäkin luukusta ja liikuttamaan sitä sen verran kuin aukosta mahtuu (maali pahvia, kiinnityksessä ei saa käyttää metallia, varmuuden vuoksi hyvä käyttää suojalaseja näyttösuojassa). Tietysti vain jos radan käyttösäännöt sallivat tällaisen toiminnan ja takavallin leveys riittää koko ampumasektorissa. Miehitettyyn näyttösuojaan pitää luonnollisesti olla viestiyhteys (esim LA,pmr,gsm) ja jos se katkeaa, niin ampuja menee jalan ottamaan yhteyttä näyttösuojaan, ei toisin päin.
5. Milloin lähtisin radalle?
Kun pystyy irrottamaan siihen aikaa ja on tilaisuus.
Sateella pysyvät sisällä ne, jotka ovat sokerista.
VÄITE
Tuhannen euron tehdas aseella ja tehdaspatruunoilla, sekä 1000-1500 euroa maksavalla kiikarilla voi pärjätä harjoittelemalla kisoissa aivan yhtä hyvin kuin viimeisen päälle rakennetulla 5000 euroa maksavalla paketilla ja vajavaisella harjoittelulla.
Tämä taitaa olla näytetty toteen useammassakin Häyhässä.