Eipähän osuma keskipiste ratakäyntien välillä pysy mitenkään samassa kohdassa kun tuuli vie kuulaa.Lämpötilan muuttuminenkin pienesti.
-->Hanki laadukkaat viirit ampumamatkalle.Niistä näkee milloin vei tuuli ja milloin ampuja ihan ite.
Muuten tietty ampujan olisi oltava"robotti",joka toistaa KAIKEN samoin laukauksesta toiseen ja ratakäynnistä toiseen.Kosketus aseeseen kaikilta puolin aina sama.Piekkarin makuu ampujat ovat aivan loistavia toistamaan pidon laukauksesta toiseen esim. 60 ls makuukisassa.
Esim. Mikko Mattila ampui täällä LPR:n sisäradalla 10 ls kasoja 50 m:iin makuulta ensin ja sitten siirsimme hänen ase&patruuna yhdistelmän testipenkkiin ja Mikon ampumat kasat makuulta olivat samaa kokoluokkaa kuin testipenkistä.
Mikko on ainakin 2 kertaa ampunut piekkarin 60 ls makuukisassa täydet 600/600 ja siihen harva suomalainen kyennyt ikinä.
Hän on kone!
Materiaalin kovuus samana bipodin alla.Ja ainakin testata minne vie eri kovuisilta alustoilta.
Tietty bipodin "lataus" / jännitys olisi oltava aina vakio.
Kun rekyylistä ja touhutessa perän tuentapiste pussiin voi muuttua,niin AINA ennen seuraavaa laukausta varmistus,että tuenta kohta on AINA sama laukauksesta toiseen ja ratakäynnistä toiseen.
Peräpussin kovuudella/pehmeydelläkin on merkitystä kasan kokoon.Testaa vaan erilaisia ja valitsee käyttöön toimivimman.
Kivikova raskas hiekalla täytetty peräpussi ei välttämättä ole se joka piekkarilla parasta käyntiä antaa.
Piekkari on pitkän piippuaikansa vuoksi värähtelypeliä viimeisen päälle.
Timppa,joka ei ole robotti vaikka radalla toivoisi olevansa
