Piekkari palas kotiin, jee!!
Tarkkuustestit ja patruunan valinta tottakai huolella ensin, mutta murehdin jo seuraavaa vaihetta. Laitoin portaattomasti kallistuvat kiikarinjalat ja tahtotilassa olisi, että 300m olisi korosäädön reunalla (+ pieni keli- ja paukkuerämarginaali) ja kaikki naksut siitä sitten lähemmäs käytössä.
Miksi niin. Putkessa on vain vain 19mrad-korosäätöä ja ajatelmana olisi, että jos ja kun säätövara loppuu kesken, niin: 50m on helpompi arvioida ristikolla ennakko, kuin 300m. Onko toimivan oloinen idea?
Kuinka se säätö suoritetaan käytännössä, koska yrityksen ja erehdyksen kautta 300m-penkkaa joutunee ampumaan paljon (tuskin minulla niin paljoa tuuriakaan on..?). Onko kohdisteltava lähemmäs, tehtävä siirrot lyhyemmiltä matkoilta ja vain luotettava laskelmiin, vai miten? Mittaustarkkuus rajoittuu työntömittaan ja rakotulkkeihin, se ei piisanne?