Petaus kuvina

[kema]

ei jaksa.....

[Koheltaja]

Simonizia on käytetty ja se toimii loistavasti, samoin Birchwoodin carnauba tukkivaha, lähes samaa kamaa kuin Simoniz. Molemmilla olen ensi sipaissut vahakerroksen jonka olen kiillottanut pois, sen jälkeen uusi vahakerros ja kun se on kuivinut harmaaksi niin raudat massaan. PTFE on helpompi suihkuttaa rautoihin mutta carnauba vaha toimii paremmin, tietämättä luulen (en ole Kiwiä käyttänyt) että carnauballa ja Kiwillä saa aika samanlaisen lopputuloksen. Oli viimeksi Simoniz loppu joten tuli käytettyä PTFE:tä, palaan takaisin Simoniziin seuraavassa petauksessa.

[Poikma]

Juu, ei jätetä Kiwiä "vahakerrokseksi" vaan kiillotetaan "pois".

Ennemmin vaikka Simoniz original wax pintaan. Kolme vahakerrosta ohjeen mukaan ja kerrosten välissä annetaan kuivua 12h.



Päälle sitten PVA jos haluaa varman irroituksen. Hiuslakkaakin jotkut käyttävät.



http://kevra.fi/fi/Tuotteet/Irrotusaineet/Irrotusaineet%20komposiiteille/

Ja minkähän takia ennemmin Simoniziä........hieman perusteluja kiitos......olet varmaan kokeillut tuon Kiwin kun asian noin hyvin tunnut tietävän.... :twisted:

Kiwillä sama asia hoituu muutamassa minuutissa.



Menisköhän se paremmin "läpi" jos ammattilainen kertoo asian.... oheisen linkin jutusta se keltainen  laatikko "Comments on alternative components and methods"

http://www.accurateshooter.com/technical-articles/stress-free-pillar-bedding/

[kema]

ei jaksa......

[Poikma]

No joo, varsinaiset laminointi- ja muottijutut nyt on ihan oma maailmansa johon ei kai kukaan vähänkään asioista perillä oleva lähde Kiwi Shoe Polishia tarjoamaan.



Lukonkehyksen petaamisessa on tarkoitus luoda mahdollisimman jännityksetön tila lukonkehykselle kun aktion ruuvit kirrataan kiinni. Jos irrotusaine on eri kohdista eri paksuinen ja muutenkin epämääräinen, ei edellämainittu tule toteutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kun käytetään mahdollisimman ohutta ja "olematonta" irrotusainetta, peti vastaa niin hyvin lukonkehystä muodoltaan ja mitoiltaan kuin kotikonstein on mahdollista. Ja tässä hommassa Kiwi toimii......

[Poikma]

ei jaksa......

Erittäin rakentavaa keskustelua........

[Koheltaja]

Siinä mä en välttämättä ole samaa mieltä että petaus pitää istua välyksettömästi rautoihin, satku-pari antaa pelivaraa rautojen lämpölaajenemiselle, myös tukki ja petausmassalla on omat liikehdinnät lämpöjen mukaan. Devconista en mene sanomaan mutta monilla epoksimassoilla on saatu petauksia halkeamaan jos ne on tehty täysin välyksettömiksi, ja syynä on ollut rekyyliin yhdistettynä lämpölaajenemiset sekä tukin eläminen petauksen ympärillä, jälkimmäisessä tapauksessa on yleensä massapatja ollut liian ohut tukin ja rautojen välillä.



Petaus on laji missä ei ole yhtä oikeaa toimintamallia, jokaisella on omat rutiinit ja suosikit aineissa jotka on hyviksi havaittuja, oli ne ammattikäyttöön tehtyjä tai ei. Mä olen edelleen vanhan koulukunnan petaaja massojen suhteen, edelleen teen oman seoksen laminointiepoksista, piituhkasta ja väriaineesta. Tarpeen vaatiessa sekaan laitetaan vahvikkeeksi hiilikuitusilppua/pulveria. Moni on ihmetellyt miksi ihmeessä, kun Devcon on keksitty ja on parempaa. Sitä mäkin olen monesti ihmetellyt... :lol:



kema oli laittanut hyvän kannanoton irroitusaineisiin, olisit vaan pitnänyt sen tekstin etkä poistanut sitä. Keskustelu ja näkökulmien vaihtaminen on aina hyvästä, vain sillä tavalla voi kehittyä ja saada aikaan parempia tuloksia.

[Jokke Espoosta]

Minäkään en oikein jaksa uskoa siihen, että jonkun lankkikerroksen paksuudella olisi oikein mitään merkitystä tuossa, mutta tietysti on aina fiksua pyrkiä täydelliseen eikä vain todennäköisesti riittävän hyvään  



Tein vähän laskuharjoituksia. Omassa Tikassani kiinnitysruuvien väli on noin 180 milliä ja rekyylinvasteesta lukkorungon perään on sellaiset 220 milliä. Jos hoidan petaukset huoneenlämmössä, niin kylmänä syysaamuna teeripassissa -10 asteen lämmössä on kiinnitysruuvien välissä petausmassa lyhentynyt 0,4 milliä enemmän kuin aktio. Devconin lämpölaajenemiskerroin kun on moninkertainen raudan lämpölaajenemiskertoimeen verrattuna. Mittaamatta arvelisin, että se on monin verroin enemmän kuin mitä saa yrittämälläkään eroa lankkaamalla.



Hurjimmat sankarit kuulemma vielä kuivattavat petauksensa saunan jälkilöylyissä, jolloin lämpötilaero massan jähmettymislämmön ja talvipäivän välillä onkin jo 60 astetta. Teräsaktion ja Devcon-pedin välys onkin jo 0,8 milliä. Ellen laskenut ihan väärin, niin nuo ovat jo yllättävän isoja lukemia  :shock:



Oma petaus on nyt kutakuinkin valmis, pitää vielä dremelillä kaivella massan rippeet pois varmistimelle varatusta poterosta tukista. Jollain aikajänteellä pitää tehdä myös alaraudan petaus, sillä näköjään pilarit jäivät hitusen liian lyhyiksi eivätkä ylety ihan puun pinnan tasoon asti alhaalla. Tämä on helpohkosti korjattavissa alaraudan petauksella, jolloin saadaan tukin eläminen kokonaan eristettyä massoista.



Tällä hetkellä vielä arvelen, että vaikka tuo ei ihan nappisuoritus ollutkaan, niin hoitanee asiansa. Jos asia epäilyttää kovasti parin ampumaratakäynnin jälkeen, niin nyt kun on jo jotain kokemusta niin ei vaikuta kauhealta projektilta ottaa vaikka parin millin kerrosta massoista pois ja tehdä pintakerrosta uudestaan. Kovin pahasti pielessä tuo ei kuitenkaan taida olla.



Aika tavalla tässä taas opittiin, kuten aina ekalla kerralla...

-Lipasaukko tukkoon ettei massa tursua sinne

-Massaa pitää olla melkoinen satsi. Devconin tiheydellä joku 130 grammaa voisi olla aika jees. Olin aivan liian varovainen määrän arvioinnissa.

-Massaa sekä rautojen että tukin puolelle, täyttää välit paremmin.

-Pilarit voisi suojata vaikka teipillä irrotusaineen levityksen ajaksi

-Pilarit kannattaa mieluummin tehtä vähän ylipitkiksi kuin juuri oikeaan mittaan, kyllä niitä saa dremelöityä vielä paikallaankin

-Devcon jähmettyy sen verran hitaasti ettei ole mitään tarvetta kiirehtiä kun kura on sekoitettu. Voi käydä rauhassa vaikka paskalla jos siltä tuntuu.

-Savi kutistuu pirusti kuivuessaan. Muovailuvaha tai joku muu töhnä voisi olla soveltuvampaa.

-Rautoihin oikein Porvoon mitalla öljyä ennen kuin ne hautaa saven alle, nyt punersi vähän parista kohdasta kun oli saanut ilmeisesti savesta vähän kosteutta. Olihan ne öljytty, mutta voisi ÖLJYTÄ. Lisäksi varmasti helpompi irrotella muovailuvahaa tms, jos on kunnon öljyt välissä.

-Kaikki mihin ei haluta massaa pitää olla käsitelty jollain, mikä estää massan tarttumisen. Jossain vaiheessa sitä massaa on käsissä, pöydällä ja kaikkialla.



Trying is the first step towards failure.

-Homer Simpson

[Koheltaja]

Muovailuvahan rippeet on helppo poistaa föönillä ja hammasharjalla. Rautoihin jää pieni vahakerros ja jos se haittaa niin Fairy ja kuuma vesi ottaa loput pois. Muovailuvaha ei sitten kestä yli 40 asteen lämpöjä jos aikoo kovetuksen tehdä lämpimässä. 40-60 asteessa tehty kovetus ei pelkästään nopeuta epoksi kuivumista vaan lisää epoksin kovuutta, joissain petauksissa tästä on hyötyä ja toisissa ei. Jos aikoo lämmössä kovettaa petauksen niin silloin on petauspatjan syytä olla paksu ja kunnolla ankkuroitu, muuten voi petaus haljeta rekyylin ja lämpötilojen muutosten voimasta.

[Poikma]

No itse ajattelin tuon lankin/kiilotuksen etuna lähinnä sen että kerros on tasainen versus esim. Agraclasin irrotusaine tai joku muu paksuhko suihkutettava aine jota saattaa helposti tulla eri paksuudelta (puhtaan varmaan kympeistä) eri kohtiin.

Jotka sitten ovat suoraan mittaheittoja myös petauksessa ja edelleen aiheuttavat jännityksiä lukonkehyksiin kun ruuvit kiristetään.



Eikös tuo Devconin lämpölaajenemiskerroin ole luokkaa 0,000027 1/C eli reilu tuplat teräksen vastaavaan 0,000012?

Ainakin Devconin prosyyrissä oli esitetty 0,000048 1/F ja tuosta kun muuntaa asteet Celsiukseen niin tulee tuo em.

Ja tuolla kun laskee 30 C-asteen muutoksen erotuksen (teräs/Devcon) 180mm ruuvivälille niin tulee 0,08mm.



Laskekaas vielä joku muukin...saadaanko vielä eri tuloksia......

[Jokke Espoosta]

Eikös tuo Devconin lämpölaajenemiskerroin ole luokkaa 0,000027 1/C eli reilu tuplat teräksen vastaavaan 0,000012?

Ainakin Devconin prosyyrissä oli esitetty 0,000048 1/F ja tuosta kun muuntaa asteet Celsiukseen niin tulee tuo em.

Ja tuolla kun laskee 30 C-asteen muutoksen erotuksen (teräs/Devcon) 180mm ruuvivälille niin tulee 0,08mm.

Yhden fahrenheit-asteen muutos vastaa 0,556 celsiusasteen muutosta, eli tuo fahrenheiteina ilmoitettu lämpölaajenemiskerroin pitää jakaa 0,556:lla, jolloin saadaan 0,000048 / 0,556 = 0,000086 1/C. Devconin tekniset tiedot löytää myös täältä: http://www.itw-devcon.co.uk/images/uploads/format/Plastic_Steel_Putty_%28A%29.pdf ja siellä on ilmoitettu lämpölaajenemiskerroin suoraan celsiuksina ja siellä lukee 0,0000864 per celsiusaste eli melkein nelinkertainen teräkseen verrattuna.



Ainakin omasta mielestäni laskin oikein  

[Poikma]

Kyllä olet Jokke laskenut ihan oikein, itselläni meni tuon F => C muutos väärin päin. Minun moka...... :oops:



Tuo usean kympin ero on jo aika "raju". Esim. Tikka T3:ssa on kummankin kiinnitysruuvin kohdalla lukonkehyksessä uloke......pitänee sille takimmaiselle ulokkeelle Dremeloidä tilaa petiin lämpöelämiselle ja miksei myös etummaisellekin.

Onhan ne poterot/ulokkeet ruuvien kohdalla vastoin myös sitä että vain varsinainen rekyylivaste saa ottaa rekyylin vastaan.

[Koheltaja]

Kaikki pystypinnat jotka voi mahdollisesti kantaa taaksepäin, poislukien rekyylivastin, eivät saa missään tapauksessa kantaa petaukseen. Mä teen usein näihin pintoihin paksun teippauksen alumiiniteipillä, tarttuu hyvin kiinni kehykseen ja on helppo sen jälkeen leikata muotoon askarteluveitsellä. Tilaa voi tehdä myös petauksen kuivuttua Dremelillä tms. Yksinkertaisesti sanottuna, jos otetaan rekyylivastin pois niin kehyksen pitää päästä liikkumaan kelkkana 1-2mm taaksepäin. Jos kehyksellä ei ole tilaa liikkua pituus suunnassa niin rekyylivastimena toimii joku muu paikka kuin rekyylivastin = käynti vaeltaa lämpötilojen mukaan ja riskinä on petauksen halkeaminen. Alumiiniteipin käyttö on muutenkin hyvä keino tehdä täyttö niihin kohtiin joiden ei tarvitse petauksen jälkeen osua rautoihin, tapauksesta riippuen teippaan kehyksen hännän tai keskiosan kelluvaksi. Raudat ottaa pohjastaan petaukseen kiinni vain kiinnitysruuvien alueelta ja tämä antaa tilaa rautojen/petauksen liikehdinnälle lämpötilojen mukaan.

[JNiemelä]

Kaikki pystypinnat jotka voi mahdollisesti kantaa taaksepäin, poislukien rekyylivastin, eivät saa missään tapauksessa kantaa petaukseen. Mä teen usein näihin pintoihin paksun teippauksen alumiiniteipillä, tarttuu hyvin kiinni kehykseen ja on helppo sen jälkeen leikata muotoon askarteluveitsellä. Tilaa voi tehdä myös petauksen kuivuttua Dremelillä tms. Yksinkertaisesti sanottuna, jos otetaan rekyylivastin pois niin kehyksen pitää päästä liikkumaan kelkkana 1-2mm taaksepäin.

Johtuuko edellämainittu myös alarautoihin kiinnityspultteja myöten? Eli tehdäänkö liipaisinkaaren taakse puihin myös välys?

[Koheltaja]

Ei tarvitse, alarauta saa istua napakasti petauksessa/puissa. Kun alarauta on oikein asemoitu, kiinnityspultit on alaraudan reikien keskellä, eikä ruuvit kiristyessään kampea mihinkään suuntaan niin alarauta ja sen lämpö eläminen ei vaikuta yläkerran toimintaan millään tavalla. Alaraudan asemointi on yhtä tärkeä kuin kehyksen petauksen tekeminen, yleensä alarauta on valmiiksi oikeassa kohtaa mutta on nähty myös niitä tukkeja joissa alarauta on ollut 1-3mm liian edessä tai takana. Silloin on alarauta pedattava oikeaan kohtaan että kiinnityspultit asemoituu suoraan linjaan.