"Metsällä ei ole tuentakaan niin hyvää kuin radalla".
Tuon lauseen olen kuullut usein ja ihmetellyt aina mistään tulee. Ehkä jännityksestä jos tilanne on uusi? Itse olen todennut, että metsässä tuki on usein jopa parempi koska maaston muotoja voi käyttää hyväksi että saa rennon asennon. Varsinkin lumen aikaan aseen saa tuettua niin ettei se liiku ollenkaan. Tietynlaiselta sammaleelta on tosiaan aika vaikea ampua koska ase tavallaan leijuu eikä asetu tukevaa maata vasten, mutta itellä tällaisia sattuu todella harvoin.
En pidä kovinkaan merkittävänä 10 laukauksen nippuja koska ainakin itsellä hommaa alkaa rajoittaan suorituspaineet. Mulle riittää, että saan alle 10mm/3laakia sataan metriin keskelle taulua säännöllisesti. Mukaan lukien puhtaan piipun "rasvalaaki". Kun tiedän panoksen käyvän hyvin niin selvitän koron 300m ja ammun riittävän usein että tiedän aseen ampuvan keskelle. Eipä se auta vaikka ampuisi 15mm/300m jos nippu on 5cm ohi keskustan. Kun nämä on selvillä ja kunnossa niin loput onkin sitten ampumisesta ja tuulen luvusta. Näillä on iso merkitys. Tuo resepti on pelannut aivan mukavasti. Tappava alue teeressä ei ole ehkä aivan 10cm, mutta toisaalta ulkokehän osumat ovat usein tappavia ranka/kaulaosumia. Pitäisi pyrkiä siihen ettei ammu liian alas koska ne on niitä joilla lintu lähtee lentoon. Mielummin hieman ylemmäs niin ei ainakaan suolille ammuttua raanakkoa tule.
Tuossa vuosien takaa tappava hipaisu. Pakkasella arvioin osumakohdan väärin kun lintu istui pallona höyhenet pörheänä. Reilu milli ylemmäs ja olisi karannut ilman vahinkoa.