Tässä kohtaa olisi hyvä pysähtyä ja pohtia kummasta "käynnin" suhteen on kysymys. lisääntyneestä painosta vai piipun jäykkyydestä, jos siis saa mitattavissa olevaa hyötyä liian painavasta aseesta?
Väittäisin, ettei ylipaksusta piipusta ole mitään hyötyä, päinvastoin sitä on kohtuuttoman ikävä raahata mukana metsässä ja nopeissa tilanteissa kevyempi on parempi.
Siitäkään kun joskus kokeilin paksua piippua, jota oli toki kevennetty urin, niin ei se eronnut tavallisista ohuemmista piipuista mitenkään, silti painoi liikaa omaan makuun.
Kiva jos joku uhraa paljon omaa rahaa tutkimustyöhön, hyvässä uskossa, mutta ehkä kannattaisi tutustua piippujen profiileihin ennemmin kehityshistorian puolelta, Suomessa kun on testattu yhtä jos toista piippupaksuutta tykkien puolella ja se data on nykyään jo avointa, koska testeistä on aikaa tarpeeksi. Luulisi, että pääsee paljon pidemmälle menemällä vaikka sotatieteelliseen kirjastoon penkomaan erilaisten putkien testituloksia kuin alkaisi itse kokeilla.
Lisäksi ta-toiminta on muutakin kuin aseen käynti ja vaikka sillä on suuri merkitys niin painon suhde käytettävyyteen on merkittävä kriteeri kun aseen kantaa sotilas itse.