Piipun tulkkaaminen ja katkaiskohtien määrittely

[Long Range]

Suurin osa tietty jättää nämä asiat aseseppänsä tehtäväksi/haltuun ja hyvä niin,mutta "nice to know" ja tieto lisää tuskaa.

Kuten aiemmin kerroin,olemme saaneet Piekkaritiimille paljon arvokasta tietoutta yhdeltä maailman parhaiden käyvien kasapiekkareiden rakentajalta Bill Calfeelta.

HUIPPUpiipun tärkeimmät ominaisudet ovat absoluuttisen tasainen rihlan nousu perästä suulle.Ettei rihlan nousu vaihtele matkan varrella.Ja Gain Twist piipussa absoluuttisen tasainen kiristyminen piipun suuta kohti.
Ja palkkien&urien absoluuttisen tasainen leveys/korkeus koko piipun matkalla.
Jos tuollaisen piipun "arvonnassa" saa,niin kannattaa viedä Lottokin sillä viikolla vetämään......
Ja jos tuollaisen saa vielä "luonnon suorana",niin sitten jo EuroJack Potkin vetämään.

Pelkään pahoin,että kaikki asesepät eivät edes tulkkaa lyijyllä piippuja,kun päättävät mihin piipun suu/pesä tehdään?
Ja jos vielä asiakas sanoo sepälle että haluan 660 mm pitkän piipun,niin siinäpä sitä sitten ollaan...

Niillä ketkä tulkkaa piipun perinnehän on ollut,että etsitään ahtaampaa kohtaa suupuolelta ja siitä poikki.

Puhun tässä pääosin piekkarin piipusta ja lyijyluodista,mutta jokainen voi johdatella tästä asioita myös keskisytytteisiin ja vaippaluoteja ampuviin aseisiin.

Jos halutaan saada piekkariin huippukäynti ja samalla aikaan mahdollisimman pieni tuulen vienti,niin luoti olisi saatava matkalle absoluuttisen pyöreänä ja rihlauriltaan absoluuttisen homogeenisena.
(Vähemmän epätasapainoa,vipatusta ja siten pienempää tuulenvientiä).
Ja ennen piipun suuta ei tietty saisi olla ahtaampaa kohtaa kuin mitä piipun suu on.

Calfee opettanut meille tutkailua:(Itse olen käyttänyt 5/6 mm sorvattua koivukeppiä palautuksissa,etten vain vahingoita piippua,erityisesti rosteri on pehmyttä ja teräksisellä puhdistuspuikolla on vaara pilata piippu) 

*Piippu puhdistetaan ja työnnetään ensin yksi luoti just ylimenon läpi rihloille ja palautetaan

*Sitten luoteja työnnetään rihloille niin monta eri syvyyksille kun vaan hermot/aika riittää.Palautetaan ja merkataan miltä syvyydeltä palautettu.

*Viimeinen työnnetään piipun suulle asti ja palautetaan.

*Ja joka tulkkiluodin välissä puhdistulappu läpi piipusta ennen seuraavaa.

*Noista saa tarkalla mikrometrillä / ristiinmittaamalla jo hiukan dataa piipusta.

*Sitten hänen jippo,joka oli minulle uusi:

*Hän laittaa tulkattuihin luoteihin merkkausväriä,luodit päistä laakeroituihin kärkiin ja pieni tela luodin päälle ja vetää ohutta paperinauhaa läpi.Paperiin kuvioituu rihlapalkkien urat ja  päällykset.
Tuosta paperista saa sitten loopilla katsellen / mitaten saa taas lisää dataa piipusta.

*Aikaa tuo vie ja siitä on oltava valmis tekijälle maksamaan.

Ps.Kun olin aikoinaan osakkaana asesepän liikkeessä ja koeammuin kymmenittäin aseita "ennen/jälkeen" kun asiakas kertoi,ettei käynti ollut enää entisenlainen.Keskisytytteisiä pääosa silloin.
Oli tietty joskus petauksissakin vikaa,mutta pääsyyt olivat piipun suun "aukeaminen" ja kuparin kertyminen ylimenon etupuolelle.-->Luoti oli väljä piipun suulle saapuessaan.
Moniin käynti palatui kun kuparin poisti timanttitahnalla,mutta moniin tartti katkaista väljä osa pois piipun suulta ja tehdä uusi suuviiste.

Ja asesepiltä toivoisin asennetta,että hyvää pyrin tekemään,mutta priimaa meinaa pukata.Mutta siitä on oltava myös valmis asiakkaan maksamaan.

Timppa

[MOj]

Tuo asennepuoli on nykyään ISO ongelma, mihin törmää joka puolella. Ennen oli toisin. Tuntuu että tietynlainen ammattiylpeys on kadonnut nykymaailmasta tyystiin. Vaikka kuinka teet selväksi, että hyvä pitää tulla, ja annat vielä tarkat ohjeet, niin 80% varmasti v_tuiksi menee. 20% on sitten se porukka, joilla joku roti hommissa vielä on. Ymmärrän kyllä, kun pyritään kaupallisesti kannattavaan toimintaan, ei kohtuuttomasti aikaa voi yhden asiakkaan juttuihin käyttää, ja johonkin ne rajat on vedettävä, mutta silti. Tämän takia ainut tie, millä tästä mielipahasta ja rahantuhlauksesta pääsee eroon, on tekemällä asiat itse. Saa semmoisen kun osaa ja opettelemalla oppii. Kun kysymyksessä on harrastus mistä nauttii, niin siihen voi käyttää niin paljon aikaa kun homman tekeminen kunnolla vaatii. Tosiasia kun on, että ketään ei oikeasti kiinosta sinun kamppeesi niin paljon kuin sinua itse, se vaan on niin.

Sorry off topic. Arvostan topicin aloittajan tapaa tehdä asiota.

[Long Range]

Olipa kiva lukea MOj:n kirjoitus ja huomata,etten ole huoleni kanssa yksin.Aseseppämme alkavat kovaa vauhtia ukkoutua ja muutama osaaja jo eläköitynytkin.
Kisälli toimintaa ei nykyisin juuri ole,jossa osaaminen siirtyisi "Mestarilta" "Oppipojalle".
En osaa mitään sanoa suomalaisesta aseseppä koulutuksesta/ sen tasosta,mutta parille nuoremmalle sepälle olen sanonut,että yrittäkää päästä Ahvenanmaalle Jan Stenroosin oppiin kisälliksi.
Tai pitäisi saada Jan opettajaksi "Aseseppä kouluun".Liekö Ikaalinen ainoa?
Jan koulutti "OTO":na esim. Fabian Wallinin ja kun perfektionisti saa riittävät tiedot,niin hyvä/huippu tulee.
Molemmilla kasa-ammunta taustaa ja tietävät mitä täydellisyyteen pyrkiminen vaatii.
(Lue: Ammattiylpeys).

www.studentum.fi/koulutukset/sasky-koulutuskuntayhtyma/ikaalisten-kasi-ja-taideteollisuusoppilaitos-ikata/asesepantyo-artesaani-taideteollisuusalan-perustutkinto-105386

Kukaan ei saa tehtyä paskasta kultaa.Jos asiakas hankkii komponentit,niin siinä vaiheessa HÄN jo osin päättää mitä on odotettavissa.
Kun valitsee piipuksi esim.Bartleinin,Kriegerin,Bruxin,niin voi odottaa hyvää käyntiä korkealla %:lla.

Minulla ollut ilo olla "hang around" tyyppinä Suomen kärki kasa-ampujien seurassa (vaikken kisoja käy)  ja jos minulla menee sormi suuhun,niin harvoin on käynyt niin,etteikö esim. Laulumaa olisi osannut ohjata eksynyttä.

Pääosin puuhaillut issekseen ja en ole mikään "besser wisseri".Toisaalta eipähän ole kangistunut kaavoihin,kun ei ole kukaan ollut sanomassa,että "Tämä on ainoa oikea tapa".

Kun nettikeskusteluissa parhaimmillaan ollaan oppimassa/opettamassa,niin yxi jippo,josta SAATTAA olla muillekin iloa.

Takavuosina sain käsiini erinomaisesti käyvän Steyer Manlicher SSG 308:n.Päätin katsoa mihin se oikeasti pystyy.
Kun 308:n hylsyissä on muutaman %:n tilavuusheittoja,niin PTK neuvoi valikoimaan ammuttuja hylsyjä laittamalla vettä täyteen ja punnitsemaan.
Tuo lienee ihan ok silloin kun hylsyt on supistettu nalleja poistamatta.Kuitenkin jos karvoja halkaistaan,niin nallimassa on voinut poistua eri tavoin.
Sitten syttyi lamppu ja tuli Arkhimedes mieleen.
Hankin tarkan ohuen mittalasin ja katsoin siitä paljonko hylsy syrjäyttää vettä ja valkkasin samanlaiset upottamalla.
Hylsyn mukana poistuu aina hiukan vettä,joten lähtötaso tarkistettava joka välissä.
Hylsyt upotin supistuksen jälkeen ja vanha nalli poistettuna.

Menimme PTK:n kanssa soramontulle,käärin SSG:n osin vilttiin,hautasin sen osin hiekkaan ja ammuin noin valkatuilla hylsyilla 3 mm:n kasan 5 ls 100 m. PTK katsoi kasaa ja tuumi:"Välttää hirvikivääriksi".
Luotina oli Sierra 168 gr HPBT.

Timppa

[jartsu]

Tulkkaaminen ja oikeesta kohdasta katkaisu on AO kun hyvän haluu. Tosin vaatii hyvää näppi tuntumaa ja tulkin hinkaamista sopivan väljäksi ja sen jälkee jotain moottori öljyy levittää piippuun jossa se tiivistää hieman, jolloin saat tulkille hyvän tuntuman ja siten saat halutun tuloksen, piippuun ei kannata jättää sitä kiristyvää krymppiä, vaan sen kohdalta poikki. Tätä sovellettiin sitten kun se hoksattiin. Jossain kasapiipuissa oli ulkopuolelle vedetty sahalla kolo mistä poikki ja kun tulkkas niin se tosiaan oli siinä.

[jthyttin]

MOj kanssa erittäin samaa mieltä, ja kun tähän vielä yhdistetään kotimainen raivoverotus ollaan nopeasti tilanteessa jossa edes pienellä osaamisella ja mielenkiinnolla itsetekeminen alkaa olla jopa taloudellisesti järkevää. Ei se toki kunnolliselle ammattilaiselle pärjää, jos sellaisen puskaradion kautta löytää niin kannattaa pistää korvantaakse vaikkei juuri sillä hetkellä kyseisenlaiselle osaamiselle olisi tarvetta.

Asepuolella hyvä esimerkki hälläväliä-asenteesta on vaimenninkierteen teko, raudat pistetään kiinni pakkaan, kärkipylkkä piipunsuuhun ja sorvi laulamaan. Nohevimmat eivät edes siisti piipunsuuta jälkikäteen, ja jos se siistitään niin tämäkin tehdään pakassa ilman mitään kellotuksia. "Ei se vaikuta" jne. on tälläkin palstalla kuultu moneen kertaan...

[HJu]

Valitettavasti tilaajapuolellakin on syytä katsoa peiliin. Jos pienoiskiväärin vaimenninkierteestä on valmius maksaa max 30e siis ALV24% niin turha ihmetellä jos kolmellakympillä saa kolmenkympin kierteen. Ei sillä satasen työsuoritetta saa.

Olisi tietenkin reilua sanoa milloin tarjottu hinta alittaa järkevän minimilaadun. Esim 50 euron rautojen petausta ei kannata tehdä eikä ostaa. 200 euron petaukselta on sitten jo oikeus edellyttää viimeisen päälle materiaaleja ja laatua. Harva vaan raaskii petauksesta niin paljoa maksaa. Eikä kaikki sepät osaa niitä hyvin tehdä vaikka asiakas maksaisikin hyvän hinnan.

Aseseppä on käsityöläinen ja he erikoistuvat eri asioihin. Joku korjaa tehdasaseita ja tekee vaimennikierteitä ja toinen rakentaa +2000 euron kustomaseita alusta loppuun. Kolmas tekee 90% ajasta teollisuuden alihankintaa (esim paperikoneen laakereita) ja luppoaikana rakentaa IPSC Open-luokan pistooleja

Tehdasaseen korjaajalle ei kannata viedä kasakivääriä piiputettavaksi eikä Baikal IJ-12:stä laukaisukoneiston korjaukseen kustomkiväärien tekijälle.

[Long Range]

Jartsu: " piippuun ei kannata jättää sitä kiristyvää krymppiä, vaan sen kohdalta poikki. Tätä sovellettiin sitten kun se hoksattiin"

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka esim.Ikaalisissa sepille opetetaan? Toivottavasti siellä ainakin tulkataan piippuja?
Pelkään pahoin,että opetetaan aina jättämään krymppi suulle?

Olipa ase mikä tahansa niin olisi hyvä saada luoti matkaan absoluuttisen pyöreänä ja rihlauriltaan homogeenisena.

Rihlannousun tasaisuuden varmistamiseen meillä ei hyviä välineitä taida olla ja eipä sille ole enää mitään tehtävissä jos nousu vaihtelee.
Tutkimus tietoa kuitenkin rapakon takaa on niin paljon,että uskoa pitää.

Timppa

[ssg69]

Olipa kiva lukea MOj:n kirjoitus ja huomata,etten ole huoleni kanssa yksin.Aseseppämme alkavat kovaa vauhtia ukkoutua ja muutama osaaja jo eläköitynytkin.
Kisälli toimintaa ei nykyisin juuri ole,jossa osaaminen siirtyisi "Mestarilta" "Oppipojalle".
En osaa mitään sanoa suomalaisesta aseseppä koulutuksesta/ sen tasosta,mutta parille nuoremmalle sepälle olen sanonut,että yrittäkää päästä Ahvenanmaalle Jan Stenroosin oppiin kisälliksi.
Tai pitäisi saada Jan opettajaksi "Aseseppä kouluun".Liekö Ikaalinen ainoa?
Jan koulutti "OTO":na esim. Fabian Wallinin ja kun perfektionisti saa riittävät tiedot,niin hyvä/huippu tulee.
Molemmilla kasa-ammunta taustaa ja tietävät mitä täydellisyyteen pyrkiminen vaatii.
(Lue: Ammattiylpeys).

www.studentum.fi/koulutukset/sasky-koulutuskuntayhtyma/ikaalisten-kasi-ja-taideteollisuusoppilaitos-ikata/asesepantyo-artesaani-taideteollisuusalan-perustutkinto-105386

Kukaan ei saa tehtyä paskasta kultaa.Jos asiakas hankkii komponentit,niin siinä vaiheessa HÄN jo osin päättää mitä on odotettavissa.
Kun valitsee piipuksi esim.Bartleinin,Kriegerin,Bruxin,niin voi odottaa hyvää käyntiä korkealla %:lla.

Minulla ollut ilo olla "hang around" tyyppinä Suomen kärki kasa-ampujien seurassa (vaikken kisoja käy)  ja jos minulla menee sormi suuhun,niin harvoin on käynyt niin,etteikö esim. Laulumaa olisi osannut ohjata eksynyttä.

Pääosin puuhaillut issekseen ja en ole mikään "besser wisseri".Toisaalta eipähän ole kangistunut kaavoihin,kun ei ole kukaan ollut sanomassa,että "Tämä on ainoa oikea tapa".

Kun nettikeskusteluissa parhaimmillaan ollaan oppimassa/opettamassa,niin yxi jippo,josta SAATTAA olla muillekin iloa.

Takavuosina sain käsiini erinomaisesti käyvän Steyer Manlicher SSG 308:n.Päätin katsoa mihin se oikeasti pystyy.
Kun 308:n hylsyissä on muutaman %:n tilavuusheittoja,niin PTK neuvoi valikoimaan ammuttuja hylsyjä laittamalla vettä täyteen ja punnitsemaan.
Tuo lienee ihan ok silloin kun hylsyt on supistettu nalleja poistamatta.Kuitenkin jos karvoja halkaistaan,niin nallimassa on voinut poistua eri tavoin.
Sitten syttyi lamppu ja tuli Arkhimedes mieleen.
Hankin tarkan ohuen mittalasin ja katsoin siitä paljonko hylsy syrjäyttää vettä ja valkkasin samanlaiset upottamalla.
Hylsyn mukana poistuu aina hiukan vettä,joten lähtötaso tarkistettava joka välissä.
Hylsyt upotin supistuksen jälkeen ja vanha nalli poistettuna.

Menimme PTK:n kanssa soramontulle,käärin SSG:n osin vilttiin,hautasin sen osin hiekkaan ja ammuin noin valkatuilla hylsyilla 3 mm:n kasan 5 ls 100 m. PTK katsoi kasaa ja tuumi:"Välttää hirvikivääriksi".
Luotina oli Sierra 168 gr HPBT.

Timppa

Sorry lievä offtopic mutta oliko timpan ssg rosteripiipulla ja 8.60mm stanssauksella patruunapesän kyljessä?


Sent from my iPhone using Tapatalk

[jartsu]

Jartsu: " piippuun ei kannata jättää sitä kiristyvää krymppiä, vaan sen kohdalta poikki. Tätä sovellettiin sitten kun se hoksattiin"

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka esim.Ikaalisissa sepille opetetaan? Toivottavasti siellä ainakin tulkataan piippuja?
Pelkään pahoin,että opetetaan aina jättämään krymppi suulle?

Olipa ase mikä tahansa niin olisi hyvä saada luoti matkaan absoluuttisen pyöreänä ja rihlauriltaan homogeenisena.

Rihlannousun tasaisuuden varmistamiseen meillä ei hyviä välineitä taida olla ja eipä sille ole enää mitään tehtävissä jos nousu vaihtelee.
Tutkimus tietoa kuitenkin rapakon takaa on niin paljon,että uskoa pitää.

Timppa

Nii voi olla hiton vanhaa tietoo, Jalonen sen jo oppi ennen eläkettä, me tehtiin kokeita täällä kasapuolella. Moni katko piiput ja kun ne haihtu, niin se muuttu se käynti aivan toiseksi, piipun pitää olla täysin tasainen alusta loppuun, rihlan nousuun on vaikee enää piipussa vaikuttaa. Tiedän sen (ikalisen)kasapuolen sepän joka vielä ampuu kasapuolella, mut tunnen muitakin, viimeinen piippu Shilenillä tulkattii ennen Jalosta ja hän sen tulkkas samaan(poikki) ja se putki kävi tosi tasaseen alle 5mm mettä tukilla, sen yli 10v sielläkin lajissa vehkoilin.

[Kumpumäen seppä]

Itse kun olen jo aika pitkän uran tehnyt tuolla teollisuusautomaation puolella, niin on aika hyvä käsitys siitä mikä on mahdollista toteuttaa automaatiolla ja antureilla. Tulkkaukseen en ole vielä perehtynyt, mutta aihe kiinnostaa. Tiedän kyllä että pitkällinen kokemus ja herkät sormet auttavat taidon oppimiseen. Mieleen tuli sellainen mahdollisuus, että jos vähän oikaisisi oppimispolkua tekniikan avulla.

Ajatus on siis se, että tekisi koneen jolla vetäisi tulkin tasaisella nopeudella läpi piipusta samalla jatkuvasti mitaten vaadittavaa voimaa. Tuskimpa olen ensimmäinen jolle tämä on tullut mieleen, mutta en ole moiseen törmännyt, kun en ole tutustunut aiheeseen riittävän hyvin. Ainakin minusta tuntuisi erittäin mielenkiintoiselta saada todellista mittaustietoa piipusta. Ongelma tietysti on se, että mittaustulokset ei ole vertailukelpoisia keskenään, kun tulkki/piippu tiukkuus muuttuu jo jokaisella mittauskerrallakin. Paineilmalla tiedän, että piipun väljyyttä on ainakin mitattu. Eli tulkin keskelle painetaan ilmaa vakio paineen perässä olevan kuristuksen kautta. Sitten mitataan painetta tuolta tulkin luota.

Tuo mittaus olisi tietysti hyvä piipun katkaisukohdan määrittämiseen, mutta myös ihan piipun puhtauden/kunnon määrittämiseen. Ja ennen kaikkea sen ymmärtämiseen, miten paljon noilla timantilla puhdistamisilla ja kolvaamisilla saadaan piipun mittoja muutettua.

Jos tuo mittaus antaisi oletetulla tarkkuudella tietoa, niin seuraava vaihehan voisi sitten olla se, että tekisi koneen, joka kolvaisi automaattisesti tiukat kohdat mittausten mukaan. Eihän tässä taida mitään järkeä olla. Parempi vaan ostaa valmiita huippu piippuja ja ampua niillä. Joissain tapauksissa voisi tietysti olla piipunvaihto siirrettävissä vielä joksikin aikaa, jos olisi todellista dataa.

Olenko mielestänne jäljillä, vai ihan harhateillä? 

[MOj]

MOj kanssa erittäin samaa mieltä, ja kun tähän vielä yhdistetään kotimainen raivoverotus ollaan nopeasti tilanteessa jossa edes pienellä osaamisella ja mielenkiinnolla itsetekeminen alkaa olla jopa taloudellisesti järkevää. Ei se toki kunnolliselle ammattilaiselle pärjää, jos sellaisen puskaradion kautta löytää niin kannattaa pistää korvantaakse vaikkei juuri sillä hetkellä kyseisenlaiselle osaamiselle olisi tarvetta.

Asepuolella hyvä esimerkki hälläväliä-asenteesta on vaimenninkierteen teko, raudat pistetään kiinni pakkaan, kärkipylkkä piipunsuuhun ja sorvi laulamaan. Nohevimmat eivät edes siisti piipunsuuta jälkikäteen, ja jos se siistitään niin tämäkin tehdään pakassa ilman mitään kellotuksia. "Ei se vaikuta" jne. on tälläkin palstalla kuultu moneen kertaan...

Mulla nuo yllamainitut jutut muutaman muun huonon kokemuksen kera ajoivat aikanaan oman sorvin ja jyrsimen hankintaan. Ensin hommasin pienen sorvin noin kymmenisen vuotta sitten, joka on vaihtunut vuosien varrella hieman isompaan ja sillä on kaverina jyrsin. Manuaalivehkeitä molemmat diginäytöillä. Se on mulla vienyt harrastuksen aivan eri ulottuvuuksiin ja paljon kokonaisvaltaisemmaksi. Vielä kun onnistuu tekemään omista aseista parempia ja muuntelemaan niitä haluamallaan tavalla, fiilis on korvaamaton. Ja en todellakaan ole mikään alan ammattilainen, eikä mulla mitään koulupohjaakaan tuohon hommaan ole. itseopiskelun ja kokeilun kautta on menty, usein on onnistuttu, mutta myös turattua on joskus tullut. Se kuuluu asiaan ja kantapään kautta oppii. Tossa hommassa parasta on nimenomaan uuden oivaltaminen eri työvaiheiden ja tekemisen kautta.

Maksaa jotain, mutta nykyään on saatavilla kohtuuhintaan hyviä laitteita aivan uutena. Ei ne tarvi olla kymmenien tuhansien vehkeitä käkikellomaasta, tai mitään rekka-auton kokoisia loppuunajettuja vehkeitä tuotannosta -50 luvulta. Pitää vain asentaa ja säätää ne huolella ja ajatuksella, sekä opetella käyttämään niitä oikein. Tarkkuudet riittää kyllä mainiosti mihin tahansa aseseppätyöhön. Joskus jälkeenpäin olen itsekseni naureskellut kun aikonaan käynyt jollain asesepän pajoilla, niin hienot sorvit ja jyrsimet seisoo kuormalavojen tai tiilien päällä miten sattuu. Noilla sitten pitäisi saada jotain tarkkaa työtä aikaiseksi, ei stana. Kaikki lähtee siitä, että nuo vehkeet on kunnolla kiinni ja vaaittu suoraan.

Lisäksi kun omat laitteet on tullut hommattua, niillä onkin yllättäen muutakin käyttöä aika paljon. Oikeastaan en ymmärrä, miten olen ylipäätään tullut aiemmin toimeen ilman noita.

Satsaus, mikä ei todellakaan ole kaduttanut ja noi lähtee viimeisenä mun pajalta. Ei voi muuta kun suositella.

Taas meni hieman aiheen sivusta, sorry siitä.

[Long Range]

"Sorry lievä offtopic mutta oliko timpan ssg rosteripiipulla ja 8.60mm stanssauksella patruunapesän kyljessä?"

Ase oli/on kaverini ase.Hän lähti pitkälle työkomennukselle Etelä-Amerikkaan ja jätti aseen minulle "hoitoon".

Mitään merkintöjä en muista.Piippu kuitenkin "musta" ja pinnaltaan ovelan loivan "kierteinen".Ei pituus uritettu kuitenkaan.
Piippu ei edes kovin paksu.

Sulkuolakkeet takana,"rullalipas" ja sitä myötä leveä lipas aukko.

Kaikin tavoin "tehdyn makuinen" ase ja pirun hyvä käyntinen.

Aseen mukana oli tullut 5 ls koetaulu ammuttuna 100 m:iin ja siinä oli <10 mm hajonta.
Muistelen,että tuon koetaulun oli ampunut/ammuttanut silloinen maahantuoja Suomessa.

Timppa

 

[Long Range]

Sunnen lienee pisimmällä noiden "kone läppäyksen" yms. vermeiden kehittelyssä.Koneissa on jo jonkunmoiset "vastus" tunnistimet ahtaammille kohdille.

www.sunnen.com/NewsDetails.aspx?NewsID=108

Vielä ei kuitenkaan taida ihmis käsiä pystyä korvaamaan.

Huippuluokan piipun läppäystaito on Suomessa menossa "hautaan". Yritimme haalia saatavilla olevaa tietoa Piekkaritiimille ja kävimme jopa "kursillakin" Mäkisen Erkin tykönä.
Toron Erkki valaisi myös läppäyksen suden kuoppia.Samoin Bill Calfee,vaikkei suostunut kaikkea paljastamaankaan.
Ilmeisesti Valmetin tehtaalla on ollut huippuläppääjä ja häntä jäljitin mm. Timo Hyytisen kautta.Elossa oli,mutta dementoitunut  ja Kaima oli sitämieltä,ettei kannata enää tentata.

Saimme kyllä arvokasta tietoa koottua,mutta piipun läppääminen HUIPPU tasolla on taidetta ja en tiedä Suomessa ketään joka olisi HUIPPU.
Tuntuu ettei noita Jenkeissäkään monta huippua ole piekkarin piipuille. Paul Tolvstad,Bill Calfee (eläköitynyt) kyllä.
Varmaan piipputehtailla joitakin,mutta jos/kun täydellinen läppääminen saattaa kestää parikin päivää,niin harvapa on valmis maksamaan.
Esim hiukan ahtaamman kohdan / karheamman pinnan laadun erottaminen toisistaan on mm. vaikeaa.

Yxi kirjaimellisesti suden kuoppa on se kun alkaa hinkkaamaan ahdasta kohtaa lyhyillä vedoilla,kohta onkin laajenemat ahtaan kohdan molemmin puolin.
Täydellisessä läppäämisessä tarttee vaihtaa läppäysvalosten pituutta prosessin edetessä,ettei pyöristä palkkien särmiä.

Toivotaan,että Sunnen löytää ratkaisun ihmiskäsien korvaamiseen.

Timppa

[MOj]

Olen kuullut useammasta suunnasta, useampaan kertaan pitemmän ajanjakson aikana, kuinka eräs tunnettu suomalainen asesepänpaja kertoo asiakkailleen, että piippuaihion tulkkaamisella katkaisukohtien määrittämiseksi ei ole mitään merkitystä kun piippuaihiot ovat kuulemma niin tasalaatuisia. Aivan stana satavarmasti eivät ole, etteikö asialla olisi merkitystä.

Onko kysymys sitten osaamattomuudesta vai viitseliäisyydestä vai mistä, en tiedä mutta nyt olisi kyllä syytä lopettaa tällainen satuilu. Tai perustelkaa ainakin syyt julkisesti vaikka tähän ketjuun, niin nauretaan sitten niille yhdessä.

Omat perustelut tähän ovat, että jos asiakas maksaa laadukkaasta piippuaihiosta ja sepityksestä itsensä kipeäksi, ja haluaa hyödyntää laatupiipun kaiken potentiaalin, on katkaisukohdat tulkattava. Jos seppä ei tähän suostu/pysty, suosittelen sepän vaihtamista.

[rkr]

Ainakin mulla olevista LW:n aihioista on pitänyt lyhentää piipun suusta koska ovat olleet väljiä sieltä, mitenköhän sen oikean pätkäisykohdan saa määriteltyä tulkkaamatta vai ottaako vaan reilusti varmuuden vuoksi?