Ja kuten keskustelualueella muutenkin, mielipiteillä mennään. Haastan sut kirjoittamaan alle oman näkökulmasi.
Aloitus.Kun olet hankkimassa itsellesi tarkka-ammuntavälineitä, niin kuuntele vinkkejä. Vaan kokemuksesta tiedämme, että äärimäisen harva aloittelija kuuntelee neuvoja.
…ja se on just se sama syy, miksi meillä vanhemmilla harrastajilla löytyy kokemusta. Kaikilla on omat mokansa takana.
Tämän viikon Black Friday -alennusmyyntejä selatessa tuli mieleen, että aloittelevaa ja kokeneempaakin harrastajaa kustaan huolella silmään. Esimerkiksi huomattavan iso toimija mainosti näkyvästi alennuksista, vaikka myyntihinnat olivat edelleen muutamaa sisäänheittotuotetta lukuun ottamatta jopa kalliimpia, mitä normaali listahinta monella muulla myyjällä. Poimintana vaikkapa listahinta 121,80 €, josta alennushinta 109,60 € – sama kilke on kuitenkin lähes kaikilla muilla firmoilla listahinnalla 85 €.
(Ja kuitenkin puhuttiin kiikarin suurennoksen kääntövivusta, jonka voit tehdä myös itse. Omissakin kiikareissa on DIY-vivut.)…tai optiikka listahinnalla 2881,70 €, nyt huimassa alennuksessa 2555,90 € – kun toisella toimijalla on samalla jo listahintana 2552 €.
Edelliset esimerkkinä siitä, että hyvältä näyttävä alennus voi kannustaa hommaamaan pikapäätöksellä sellaista kalustoa, joka ei sovi tarkka-ammuntaan. Yllä olevat esimerkit olivat kuranttia kamaa, mutta varsinkin poistomyynnin perusteena on usein tarve päästä sellaisesta tavarasta eroon, jossa on joko vikaa, tai joka on ollut kauppiaalle virheinvestointi, tai uutta mallistoa on tulossa/tullut tilalle. Kaupan pitää elättää kauppias, se on selvä. Toistuvilla alennuksilla kauppaa vauhdittavalla on kuitenkin yleensä vaan liikaa ilmaa hinnoissa.
Suosittelen ensi miettimään, mitä tarvitset, ja tekemään ostoslistan päätöstesi perusteella. Patruunoissa ja komponenteissa voi sitten metsästellä niitä alennusmyyntejä. Eniten säästät, kun ostat vaan sellaista, mitä tarvitset. Toki nopea omista virheistä oppiva voi sekin säästää hyvin.
Mutta mitä tarkka-ammunnan harrastamiseen tarvitaan?No, mitä haluat harrastaa?
Jollekin tarkka-ammunta on pääharrastus, toiselle vain yksi harrastus monien muiden joukossa. Jollekin tarkka-ammunta on pelkästään pitkille matkoille ampumista, toiselle taas tarkkaa ampumista, joku vetelee kaikille matkoille kaikkiin maaleihin. Joku keskittyy välineisiin, toinen niiden käytön osaamiseen, joku kenttätoimintaan. Yksi kehittää osaamistaan kilpailemisen avulla, toista sotilashommat eivät edes kiinnosta, vaan itse kilpailu on se eteenpäin ajava voima. Joku keskittyy pari-/partiotoimintaan, toinen taas yksilösuoritukseen.
Lähestymiskulmia on monia, tässä katsotaan harrastamista reserviläisnäkökulmasta siten, että tarkka-ammuntaosaaminen kehittyy myös Puolustusvoimien sodan ajan käyttöä ajatellen. Jos tavoitteesi on eri, lue valikoiden. Samoin jos sulla on rahapuoli todella kunnossa, niin tässä voi olla sulle turhia juttuja mukana. Ostat vaan sen mitä haluat ja vaihdat sitten sen mukaan mitä opit.
Näkökulman taustaaAlla oleva perustuu useilla tarkka-ammuntakursseilla kurssilaisena, kouluttajana ja johtajana kerättyihin havaintoihin ja keskusteluihin harrastuksen alkamisen vaikeuksista. Toimin ns. siviiliviranomaisen hommissa ja tällä hetkellä minulla ei ole enää sijoitusta tarkka-ampujaryhmän johtajana. Varusmiehenä sain sissi- / tiedustelukoulutuksen ja olin mm. Karjalan prikaatin ampumajoukkueessa. Häyhä-kisan olen johtanut kahdesti ja olen saanut samoissa kisoissa vertailla Suomen parhaiden tarkka-ampujien suorituksia toisiinsa jo vuosikausia. Omaa ampumapuolen kisakokemusta on liki nolla: sisupuukkoa hyvin johdetusta, mutta huonosti ammutusta sotilastaitokisasta Norjasta, jotain pokaalia ja mitalia on ollut hallussa – mutta ainoa kilpailutulos joka on oikeasti omakohtaisesti merkinnyt, on ollut kovan kertausharjoitusporukan parhaan tarkka-ampujan laatta. Erilaisia harjoitusvuorokausia on puolitoistasataa, ja kursseja kävin jo ennen, kun niitä alettiin kirjata MPK:n järjestelmiin. Tarkka-ammuntaa on tullut treenattua kertausharjoituksissa niin erämaissa, kuin sotilaspoliisien jahtaamana siviilivaatteissa kaupungissa. Viimeiset reilu 15 vuotta on tullut vedettyä syksyviikonloput metsästäen. Asuinpaikkakunnat ovat muokanneet maastolukua: lapsena kalastin meren saaristossa, nuorena järvi-Suomessa, opiskeluvuodet asuin napapiirin tuntumassa ja nyt tulee työt tehtyä pääkaupungissa. Joskus pohdin hetken työkseni Puolustusvoimilla kohteensuojaajan suojaa, nykytyössäni olen jo vuosia penkonut rakennuksia, kellareita ja kattoja myöten paloturvallisuutta ja onnettomuuksia pohtien. Siinä on pikkuhiljaa alkanut korostua kiinnostus myös rakennetun alueen tarkka-ammuntaan. Reservin arvo on vääpeli.
Ja kuten useimmilla muillakin, sotakokemus puuttuu – eli kokemukseni ovat rajalliset ja nämä ovat vain mielipiteitä – ja toisen taustan omaavalla on takuulla toisenlaiset mielipiteet.
Sotilastarkka-ammuntaa voi harrastaa monella tavalla, mutta sotilastarkka-ammuntaan tarvitaan sotilas, osaava sellainen.Tarkka-ammuntakursseilla törmää usein siihen, että väellä on ollut kova polte kehittää itseään tarkka-ampujana, mutta ainoa treenimuoto on ollut ampuminen. Ampuminen ON tärkeää, vaan tullakseen hyväksi tarkka-ampujaksi, on oltava myös hyvä sotilas – kykenevä toimimaan taistelukentällä.
Intin käyminen on jo hyvä alku.
Intin jälkeen maanpuolustuskoulutusyhdistyksen järjestämät kurssit ovat erinomainen tapa nostaa osaamistasoa ja ylläpitää opittua. Kannattaa kehittää osaamista monipuolisesti. Käymällä pelkkiä tarkka-ammuntakursseja, opit ehkä ampumaan vaihteleville matkoille naamiopuku päällä – hieno juttu, mutta käyttötehosi on silti olematon. Kun opit tukemaan muuta joukkoa, sinusta saa selvästi enemmän tehoja irti.
Hakeudu tarkka-ammuntakurssien lisäksi muille
www.mpk.fi:n kursseille – sellaisille, joissa kehitetään jalkaväkipuolen taitoja taistelijan, ryhmän, joukkueen ja komppanian näkökulmasta. Melkein kaikki kehittää; johtaminen, huolto, viestintä, taistelu rakennetulla alueella, sotilaspoliisitoiminta, kohteen suojaaminen, tulenjohto, pioneeritoiminta, taistelupelastajakoulutus, sissitoiminta, panssarintorjunta, tiedustelu, maastotaidot ja selviytyminen…
Kaikki lähtee perusjutuista.
Lue Taistelijan opas 2013 ja Jääkärijoukkueen ja -ryhmän käsikirja 2018! http://puolustusvoimat.fi/asiointi/aineistot/ohjesaannot-ja-oppaatTaistelijan opas on tilattavissa myös painettuna. Maksaa 13,38 € ja on yksi parhaita tarkka-ampujan oppaita, vaikka ei sisälläkään tarkka-ammuntaa.
http://pv.juvenesprint.fi/fi/Ilman edellisten sisäistämistä sotilastarkka-ampujan taitosi eivät ole ajan tasalla, vaikka osaisit ampua loistavasti. Komppaniatasolla pitää toki ymmärtää myös komppanian toimintaa.
Mutta miten opin just tarkka-ammuntaa?Lähde perusteista. Hakeudu tarkka-ammunnan peruskursseille, vaikka olisit saanut intissä tarkka-ampujan koulutuksen.
Myös tarkka-ammuntakursseja järjestetään
www.mpk.fi:n toimesta eripuolilla Suomea. Tätä kirjoittaessa täysin yhtenäiset koulutussisällöt puuttuvat edelleen ja meitä kouluttajia on monenlaisia. Älä jätä osaamisesi kehittymistä yhden ”tyylisuunnan” armoille, vaan käy eri henkilöiden vetämillä kursseilla ympäri Suomea. Ota vaikka kavereita mukaan matkakuluja jakamaan.
…ja kun osaamista alkaa kertyä, hakeudu kouluttajakursseille. Kouluttamalla opit.
Lue Puolustusvoimien
Tarkka-ampujan käsikirja (Googleta, löydät sen netistä .pdf –tiedostona). Käsikirjalla on jo ikää ja sisällöt ovat just uusiutumassa, mutta silti.
Kirjastot ja verkkokirjakaupat (esim. Amazon) ovat täynnä hyviä tarkka-ammunnasta ja sotilastoiminnasta kertovia kirjoja. Etsi eri näkökulmia. Turvallisuusoperaatiot, rauhanturvatehtävät, sisällissodat, pienet konfliktit ja suurvalta-armeijoiden hyökkäys- ja miehitysvaiheet ovat kaikki olosuhteiltaan erilaisia ja edellyttävät erilaista osaamista. Kannattaa lukaista läpi useampia tarkka-ammunnan käsikirjoja, pelkistä taistelukertomuksista oppiminen nostaa helposti juuri siinä tietyssä tilanteessa toimivat jutut esiin, sama ei välttämättä toimi toisessa tilanteessa.
Selaa nettiä, katso videoita, osallistu alan foorumien keskusteluihin. Pyörää on turha keksiä aina uudestaan ja uudestaan. Ole kuitenkin kriittinen.
Kirjasuosituspoiminta: Mark Spicer: Illustrated Manual of Sniper Skills
No, miten voin kehittyä ampujana?Lähde perusteista. Jos intohimosi painottuu just ammuntaan, niin mene mukaan, kun paikallinen kilpa-ammuntaseura järjestää rata-ammunnan peruskursseja. Rata-ammunta ja sotilastarkka-ammunta eroavat rajusti toisistaan, mutta alkutilanteessa ota rata-ammunnan konkarien oppi juuri sellaisena vastaan mitä kurssilla opetetaan – ilman kitinöitä. Treenivälineenä voi tässä vaiheessa olla vaikka varsijousi, ilma-, laser- tai pienoiskivääri – jokin kahdella kädellä käytettävä liipaisimen ja tähtäimet omaava laite. Opit mm. tukevan asennon tärkeyden, rauhallisen tähtäämisen ja hengityksen vaiheet, liipaisun ja jälkipidon. Tarkka-ammunta on monen tekijän tulos, mutta harmittavan usein ohilaukaisu johtuu kuitenkin vain huonosta perusammuntatekniikasta. Sen treenaamista ei kannata lopettaa harrastuksen missään vaiheessa.
Voit treenata perusammuntatekniikkaa monenlaisella aseella, suosittelen silti sellaista, jota on varaa käyttää riittävän paljon ja jonka käyttö paljastaa tekniikkasi heikkoudet. Ilma- ja pienoiskivääri ovat julmia välineitä, ne tuovat virheesi armotta esiin. Perustekniikkaa ja pitoa kannattaa treenata myös kylmälaukauksilla, ilman patruunaa. Huomioi näillä treenaamisen erot suhteessa tarkka-ammuntaan. Jo pelkästään metsästyksestä opit sen, että voit joutua laukaisemaan eri hengitysvaiheessa, mitä olet rata-ammunnassa tottunut – joudut toimimaan maalin mukaan. Samoin asennot otetaan tilanteen ja maaston mukaan – ei oppikirjan.
Perusammuntatekniikka tarvitsee tuekseen rekyylinhallinnan. Rekyylinhallinnan opit ampumalla täystehokiväärillä erilaisista asennoista. Treenaa monenlaisilla alustoilla; tasaisilla, vinoilla, muhkuraisilla, liukkailla, kovilla, kylmillä, pehmeillä… …ja eri olosuhteissa; auringonpaisteessa, sateessa, tuulella, pakkasessa, lumituiskussa.
Käytännössä tarvitset kyvyn ampua maaten, polvelta, istuen ja seisoen. Treenaa edelliset ilman tukea, sekä erilaisia tukia käyttäen. Treenaa myös edellisten asentojen korottaminen ja madaltaminen ympäristön mukaan. Kun tiedät miten rekyyli hallitaan missäkin asennossa, voit treenata asentoja ilman rekyyliäkin. Suosittelen, että haet tarkka-ampujan asentoihin opin tarkka-ammunnan peruskursseilta ja joltain konkarilta, tarkka-ammuntatoiminnassa toimivat asennot poikkeavat rata-ammunnan asennoista. Olennaista on myös asennoissa tehty aseen käsittelyn hallinta, kuten lataaminen ja tähtäimien säätö. Kannattaa videoida suorituksesi ja katsoa niitä jälkikäteen – et kuitenkaan usko, mitä muut asennostasi sanovat. Jos asento on raskas, näyttää tai tuntuu typerältä, se usein myös on sitä. Tarkka-ampuja voi joutua pitämään laukaisuvalmiuttaan yllä pitkiä aikoja, pelkällä lihastuella tämä ei onnistu.
Asentotreeni kannattaa tehdä todella lyhyillä matkoilla. Tällöin näet virheet omassa toiminnassasi, ilman niiden sekoittumista esim. tuulenlukuvirheisiin.
Tarkka-ammunnan ampumavaiheen suurimmat haasteet tulevat tuulen ja ampumamatkan arvioinnista. Niihin saat oppia peruskursseilta tai vaikkapa nettivideoista. Esimerkiksi Sniper’s Hide:n videoissa on paljon pureskeltavaa. Pyri ampumaan erilaisissa paikoissa eri sääolosuhteissa, niin opit ymmärtämään, millä on ammuntaasi vaikutusta ja millä ei. Tuulen arviointia kannattaa tehdä myös muualla kuin aseen kanssa. Loistavat tarkka-ampujat ymmärtävät tuulen metkuja paremmin mitä muut.
Ampumaan oppii vain ampumalla. Hyvistä treenikavereista alkaa olla tässä vaiheessa jo runsaasti hyötyä.
Mene mukaan Killan ampumavuoroille ja pyydä apua. Käytä vaikka keskustelualueen treenitreffit-osiota.Varo vakioimasta ampumista tavoilla joita ei pysty toteuttamaan kenttäolosuhteissa. Metsästämällä opit kyttäämään ja ampumaan riistaa, joka pahvista ja maalilaitteista poiketen liikkuu missä ja milloin itse tahtoo – sama juttu kuin taistelutilanteessa.
Hanki kivääri.Tällä hetkellä Puolustusvoimien tarkka-ammuntakalusto on vielä pulttilukkoista. Helpoin tapa treenata samankaltaisesti, on hommata samankaltainen kalusto – harvempi kuitenkaan tekee niin – harrastus on harrastus, ja etenkin optiikassa Pv:n käytössä olevat mallit ovat jo vanhempaa liittoa.
Nykypäivän hyvä valinta alle 800 metrin matkoille on itselataava kivääri. Käytännössä väki hankkii harrastusaseeksi silti enemmän pulttilukkoisia, niillä pääsee halvemmalla parempaan tulokseen ja hyvään ampumaergonomiaan, ja monimaalitilanteet tai omasuoja eivät ole oleellisia. +800 metrin matkoille on jo vaikeampi löytää hinnan, laadun ja kenttäkelpoisuuden kannalta hyvää itselataavaa, joten pitkille ja ylipitkille matkoille pyrkivän valinnaksi päätyy käytännössä pulttilukko. Ja tässä vaiheessa on pakko sanoa, että harrastusta aloittaessa ei kannata juuri valita kaliiperia +800 metrin matkoille, opittavaa on vielä paljon ja harrastuksen käyttökulut nousevat lyhyillä matkoilla sellaiseksi, että treeni kärsii. Samoin ensiase on hyvä olla pulttilukko.
Tarkka-ampujana kehittyminen edellyttää asetta, joka soveltuu tarkka-ampujakäyttöön, ja jolla voit treenata riittävän usein ja laadukkaasti. Olen törmännyt henkilöihin, jotka ovat kyenneet treenaamaan enemmän ja monipuolisemmin kurssi- ja laina-aseilla, mitä moni muu omalla aseellaan. Oma ase ei siis ole aivan ehdoton edellytys.
…vaan on se silti kätevä, pistä hankintaan.
Rehellisesi sanottuna pääset alkuun lähes minkälaisella kiväärillä ja kaliiperilla tahansa. Soveltuvuus on suhteellista: maailmalla tehdään tarkka-ammuntaa tositilanteissa mm. pienoiskiväärillä, konepistooleilla, normaaleilla ja parannetuilla rynnäkkökivääreillä, sekä itselataavilla ja pulttilukkoisilla kivääreillä. Matka, maali, tarkkuusvaatimus ja käyttötilanne ovat muuttujia. Jos ase on jo olemassa, niin aloita treenaus sillä. Jos olet ostamassa, niin silloin älä tee liikaa kompromisseja, osta suoraan kohtuullinen. Älä kuitenkaan ala varustella huonosta aseesta hyvää. Menetät rahaa ja aikaa.
Aseen hyvä tarkkuus on toivottavaa. Jos olet tarkempi kuin aseesi, motivaatiosi tipahtaa nopeasti. Tarkkuutta ei silti kannata hankkia väärillä tavoilla. Vältä rata-aseita, aseen tulee toimia maasto-olosuhteissa likaisenakin. Vältä myös ylipitkiä tai ylipaksuja piippuja, niitä ei jaksa maastossa kantaa – tai jos jaksat, niin kevyemmän kanssa liikut silti nopeammin ja/tai pidemmälle. Liian ohut piippu taas mm. lämpenee useampia laukauksia ammuttaessa turhan nopeasti, jolloin osumapiste saattaa liikkua. Puutukki toimii, synteettinen tukki on parempi, koska se on tunteettomampi kosteuden ja lämpötilojen vaihteluille. Metallirunko on ok, jos otepinnat eivät ole metallia; älä huijaa itseäsi sillä, että käytät pakkasessa hanskoja. Suomessa voi kesälläkin olla kylmä, ja hanska on helppo kadottaa/rikkoa. Ja ohuella hanskalla on mukavampi ampua, mitä paksulla. Valitse siis ase, jossa kaikki kantamisen ja ammunnan kontaktipinnat ovat jotain muuta kuin metallia.
Hyvän tarkkuuskiväärin tukipinnat mahdollistavat eri ampuma-asentojen käytön. Ylipitkien matkojen aseita lukuun ottamatta vältä kivääriä, joka sallii vain makuulta tehtävän ammunnan. Vältä myös aseita joissa on ylimääräisiä ulokkeita tai aukkoja, jotka tarttuvat liikkuessa risuihin tms. kiinni. Karta myös asetta jossa on turhan teräviä kulmia – väsyneenä ja kylmissäsi loukkaat itsesi niihin. Tämä tuntuu ratakaverista epätodennäköiseltä, mutta metsästäneet tietävät, että maastossa liikkuvalta se jalka vaan lähtee välillä alta.
Liipaisinkaaren on hyvä olla riittävän iso, jotta kykenet käyttämään asetta myös hanskat kädessä. Äärimmilleen herkistetyt liipaisimet kuuluvat ampumaradalle, ne eivät ole turvallisia maasto-olosuhteissa ja kohmettuneilla näpeillä.
Irtolipas on monimaalitilanteissa kiinteää lipasta parempi, kiinnityksen tulee kuitenkin olla maastokelpoinen. Lippaattomat kertalaukauskiväärit soveltuvat lähinnä erikoistilanteisiin, normaalissa tarkka-ammunnassa tarvitaan kykyä ampua useampi peräkkäinen laukaus (paikkolaukaus, useampi maali, useamman laukauksen vaativa maali…).
Tarkka-ampuja kantaa asettaan paljon, kantotavasta huolimatta tarvitset aseellesi kunnon hihnan. Hyvä kantohihna tarjoaa tukea myös eri asennoista ampumiseen. Reppukanto kuulostaa fiksulta, mutta kaikissa paikoissa repun mukana raahaaminen ei vaan ole järkevää.
Asiallinen käytetty kivääri on usein kustannustehokkain hankinta ensimmäiseksi aseeksi. Käytä Tarkka-ampujakillan keskustelualueelta löytyviä asekokemuksia sopivan mallin valintaan. Jos pyrit kustannustehokkuuteen, harkitse tarkkaan, mistä romusta alat sepittää toimivaa. Virittelyyn menee nopeasti isot rahat ja samalla vaivalla olisit voinut hommata suoraan toimivan pelin. Sama juttu halvimpien uusien kiväärien kanssa, nähty on esim. tapauksia, jossa vaihtoon on välittömästi aseen hankinnan jälkeen mennyt niin tukki, laukaisukoneisto kuin piippukin.
Tehdastekoisiin löytyy yleensä vaihto- ja varaosia sepän tekemiä aseita helpommin, ja vielä vuosien päästä. Seppä taas voi toteuttaa jotain sellaista, jota ei tehdastekoisena saa. Päätös on sinun.
Paksumpipiippuisella .308 T3 Tikalla pääsee jo niin pitkälle, että omat rajat pysyy edelleen suurimpana kehittymisen esteenä.Rakentelua ei silti kannata väheksyä, siinä oppii tuntemaan aseensa. Toisaalta aseen rakentaminen on monelle muutenkin juuri se harrastus. Käytännössä et edes löydä kaupasta valmista asetta, joka soveltuu jokaiseen tarpeeseesi. Kompromisseja on tehtävä.
Jos lataat itse, kaliiperilla ei ole juuri väliä, kunhan latauskomponentteja on saatavilla. Jos kaliiperin valinta mietityttää, vertaile patruunoiden / latauskomponenttien hintatasoa ja lentoratoja. Tarkka-ammunnassa hyvä lentorata on tärkeä! Hyvän lentoradan omaava kaliiperi antaa tuulen ja ampumamatkan arviointivirheitä enemmän anteeksi. Nämä ovat tärkeitä ominaisuuksia, koska tuulen ja etäisyyden arviointivirheet ovat huonon perusampumataidon ohella yleisimmät ohilaukauksen syyt. Kaliipereissa tapahtuu jatkuvasti kehitystä, joten jos lähdet parhaan lentoradan perään, olet oravanpyörässä.
Suositukseni peruskaliiperiksi on .308 win. Se EI TODELLAKAAN ole paras, mutta se toimii riittävän hyvin, on kohtuullisen hintainen ampua, ja siihen on valmiita patruunoita ja latauskomponentteja löydettävissä erikoiskaliipereja helpommin. Ja saat sen myytyä, kun vaihdat asetta.
Rynnäkkökiväärikaliipereista esim. 5.56 toimii harrastusvälineenä loistavasti. Luoti on kevyt ja iskuenergia tippuu aika nopeasti matkan kasvaessa, joten realistiset ampumamatkat ovat selvästi .308 lyhemmät. Sillä on kuitenkin mahdollista harjoitella monipuolisesti – muutamien satojen metrien matkoille. Hyvä puoli on siinä, että itselataavalla 5.56:lla voit osallistua myös SRA:n harrastamiseen. Hyvä toimintakyky lähellekin on tarkka-ampujalle tärkeää.
Jos rahaa on heikommin, niin pienoiskiväärilläkin on mahdollista aloittaa. Sillä saa treenattua monipuolisesti etenkin, jos metsästää pienriistaa. Pitemmät matkat jäävät valikoimasta pois, ei väliä. Esim. Pauli Salon vetämät piekkaritarkka-ammuntakurssit ovat saaneet paljon hyvää palautetta. Suosittelen.
.338 LM on monen todellisen tarkka-ampujaosaajan luottokaliiperi, myös Puolustusvoimien. .338 LM ja vastaavat suuremmat kaliiperit ovat kalliita ampua. Jos haluat painottaa pitkiä matkoja, sinulla on mahdollisuus treenata säännöllisesti yli 800 metrin matkoille ja/tai lompakkosi kestää, antaa mennä vaan.
Jos taas rahaa on hintsusti ja/tai säännölliset treenimahdollisuudet rajoittuvat lyhempiin matkoihin, varmista treenin laatu ja hommaa kohtuuhintaista patruunaa ampuva ase.
Jos omaat tiukan budjetin tai käytät erikoisempaa kaliiperia, pulttilukko on hyvä ja toimiva valinta. Moni itselataava ase pilaa tai treenipaikasta riippuen hävittää hylsyt, joten ne eivät ole jälleenlataajan kannalta parhaita vaihtoehtoja.
Jos aselupia ei ole ennestään, .308 tai pienoiskivääri ovat pulttilukkoisena helppoja hankkia metsästysluville. Pääasia on, että hommaat minkä tahansa kiväärin, hankkiudu treenaten sen kanssa sinuiksi.
Ja jos kamat ei toimi, niin laita kiertoon ja hommaa sopivat.
Tähtäysoptiikka?Lyhyesti: optiikassa hinta ja laatu kulkevat tiukasti käsi kädessä. Parasta on silti turha ostaa, keskitason vehkeillä pärjää hyvin ja ne saa myös myytyä eteenpäin kun vaihdat optiikkaa.
Helpommalla pääset, kun hommaat tähtäimen, jonka ristikon mitat ja tornien säädöt ovat MRAD-pohjaisia. Kororumpuun saa aina teipattua metrimäärää näyttävän matkarummun merkinnät päälle, kororumpuja voi myös tilata joihinkin tähtäinmalleihin oman latauksen mukaan tehtynä.
Vältä alle sentin naksua sadalla metrillä, turhan tarkka säätörumpu on maastossa epäkäytännöllinen.
Tällä hetkellä +20 yläpään suurennus on jo melko yleinen. Mutta, monet sotakamat ovat suurennoksiltaan melko vaatimattomia. Jos yrität ottaa laajan suurennusalueen, optiikan käyttö ei ole enää helppoa, vaan tarvit esim. tarkemman paikan silmälle. Tämä ei rata-ammuntaa haittaa, mutta tarkka-ammunnassa helppo näkökenttä on valttia.
Pienestä suurennoksen alapäästä on myös hyötyä. Esim. rakennetulla alueella suurennos kannattaa pitää koko ajan minimissään, jotta näkymä on mahdollisimman laaja. Suurennosta käytetään silloin lähinnä vain väliaikaisesti, tunnistamisen tukena. Ongelmia tulee helposti liian suuren alapään suurennuksen kanssa – sillä on vaikea ampua lähelle.
Tähtäimiä voi käyttää monella tapaa:
- MRAD-kororumpu ja MRAD-tuulirumpu (koro opeteltavissa ulkoa, sivu vaatii helpolla taulukon käytön - molempia rumpuja säädettävä joka laukaukselle erikseen)
- MRAD-kororumpu ja tuuliennakko MRAD-ristikolla (koro opeteltavissa ulkoa, sivu vaatii taulukon käytön - kororumpua säädettävä joka laukaukselle erikseen)
- Matkarumpu ja MRAD-tuulirumpu (sivu vaatii taulukon käytön - molempia rumpuja säädettävä joka laukaukselle erikseen)
- Matkarumpu ja tuuliennakko MRAD-ristikolla (sivu vaatii taulukon käytön - kororumpua säädettävä joka laukaukselle erikseen)
- Ballistiikkaristikko ja MRAD-tuuliennakkorumpu (sivu vaatii taulukon käytön - sivutornia säädettävä joka laukaukselle erikseen)
- Ballistiikkaristikko ja tuuliennakkoristikko (ei taulukon käyttöä - ei tarvetta koskea torneihin)
- MRAD-pohjainen "joulukuusiristikko" (koro opeteltavissa ulkoa, sivu vaatii taulukon käytön - ei tarvetta koskea torneihin)
- MRAD-pohjoinen "joulukuusiristikko" tuuliennakkomerkeillä (ei taulukon käyttöä - ei tarvetta koskea torneihin)
Ja noita voi tosiaan käyttää muillakin tavoilla.Mitä vähemmän joudut purkamaan asentoa ja säätämään tornia, sitä nopeammin kykenet ampumaan maaleja eri etäisyyksille.
Toisaalta, jos ammut pitkälle, ristikkoennakon käyttötarkkuus voi olla riittämätön. Lisäksi harvemmassa tähtäimessä valaistus soveltuu hämärässä ristikkoennakkoammuntaan. Sama tornisäädöissä, moni tornisäätö on todella hankala käyttää hämärässä.
Koro matkarummulla ja tuuli ristikolla on tällä hetkellä yksi suosituin toimintamalli.
Kokeile ristikon valaisun säädön riittävyyttä eri valaisuolosuhteissa. Hämärä ja kirkas auringonpaiste voivat kumpikin tuottaa yllättäviä ongelmia ristikon näkyvyydelle.
Äärimmäistä tarkkuutta ei saa mitattua ulos ilman kunnollista parallaksin säätöä.
Ykköstason ristikko (ffp) on järkevä ratkaisu, kakkostason ristikko (sfp) taas näkyy lyhyen matkan pikatilanteissa paremmin. Moni kova tekijä kokee ykköstason ristikon ainoaksi oikeaksi, sillä ristikon mittasuhteet ovat aina oikein, joten virheen mahdollisuudet vähenevät.
Tähtäimet kehittyvät aseita nopeammin. Kannattaa kysyä foorumilta ajantasaisia mielipiteitä siinä vaiheessa, kun on hommaamassa optiikkaa.
Käytännössä suosittelen panostamaan tähtäimeen enemmän mitä kivääriin. Väitän, että aloittelijat tekevät tässä virheitä eniten.
Tähtäimet tulevat digitalisaation johdosta kehittymään rajusti lähivuosina, joten kunnon optiikkaan panostamista on turha perustella itselleen loppuelämän hankintana. Ostamattakaan ei tästä syystä kannata silti jäädä, ilman on huono harrastaa. Tähtäimissä on muutenkin koko ajan ylimenokausi päällä, joten ns. seuraavaa mallia on turha kytätä. Se tulee aina.
Missä voin ampua piiiitkille matkoille?Pitkän matkan ammunta on suhteellista. Jos ammut suurta maalia, voi olla mukava paukuttaa kilometriin ja yli. Pieneen maaliin ammuttaessa jo muutama sata metriä on kova juttu. Killan ”Olutmalja-kisat” ovat tästä hyvä esimerkki.
Pitkiä ratoja on harvemmassa, ota selvää lähialueidesi ratatilanteesta. Esimerkiksi Heinolasta löytyy 500 metrin rata. Tässä astuvat Maanpuolustuskoulutuksen kurssit mukavasti esiin, niillä pääsee eri puolilla Suomea ampumaan vaihtelevia matkoja, usein kauko-ohjattaviin maalilaitteisiin.
Jos ammut omilla tai tuttavan mailla, ota huomioon lentorata ja kimmokevaara. Huomaamaton kivi tai lentoradalla oleva oksa saattavat muuttaa luodin lentosuuntaa radikaalisti. Pyri siihen, että luoti pysähtyy aina maaliin, sen taakse mäkeen tai vastaavaan. Huomioi ennen kaikkea jokamiehenoikeudella tulialueellasi käppäilevät marjastajat ja muut eläimet.
…ja jos haluat kehittyä oikeasti; ammuntatreeni on vain yksi osa tulitoiminnan osaamisen kehittämistä. Ilman asetta voit harjoitella tuulen ja etäisyyksien arviointia missä tahansa.
(Ja tässä välissä vaimo pyysi apua jouluvalojen asentamiseen.) 
Metsästys on tehokasta tarkka-ammunnan harjoittelua.Rehellisyyden nimissä tuntuu välillä hassulta, että kymppitonnin kiväärin kanssa liikkuva ei osaa pistää pipoa päähän, kun palelee. Moiseen on silti tullut törmättyä monesti.
Maastossa liikkumista, toimintakyvyn ylläpitoa ja kohteiden ampumista on parasta harjoitella luonnollisessa ympäristössä. Tarkka-ampujalle sopii erityisesti kytäten tehtävä metsästys. Jos haluaa pohtia omasuojaa, niin suurpetojen tai vaikkapa villisikojen metsästys ovat pulssia nostavaa hommaa.
Ohjeet metsästyksen aloittamisesta löytyy täältä:
https://riista.fi/metsastys/haluatko-metsastajaksi/Kyllä, myös Häyhä metsästi.
Peruskuntoilu.Tehokas maastonkäyttö ja rasituksen jälkeinen ampumatoiminta edellyttävät todella kovaa kuntoa. Peruskunnosta huolehtiessa kannattaa suosia liikuntamuotoja joissa vammojen riskit ovat pienet. Esim. työmatkaliikunta, kävely, kevyt hölkkä, sauvakävely, hiihto tms.
Aseen kanssa toimiminen edellyttää silti myös raakaa lihasvoimaa. Punttia ei kannata pelätä. Jos olet huonokuntoinen niin aloita siitä, että nostat ensin kuntosi tasolle jolla pystyt kuntoilemaan – aloita riittävän kevyesti!
Ase on raskas. Kyttääminen voi joskus olla törkeän rasittavaa. Kädet ja selkä väsyvät helposti. Lihaksia pitää treenata, jotta rasituksenkin jälkeen tarkka laukaus olisi mahdollinen. Puolustusvoimien tutkimuksissa on havaittu, että käsien hyvä puristusvoima on suoraan suhteessa hyviin ampumatuloksiin.
https://puolustusvoimat.fi/web/sotilasliikunta/marsmars Hyvä kunto lisää selviytymismahdollisuuksia myös ampuma- ja pistovammojen kestoon. Sotilaan tulisi olla hyväkuntoinen jo siitä syystä, että hyväkuntoisella on huomattavasti paremmat mahdollisuudet selvitä haavoittumisesta hengissä, kuin huonokuntoisella.
Retkeily ja luonnossa liikkuminenTarkka-ampuja tekee työtään luonnonolojen armoilla. Oikeaa vaatetusta ja toimintamalleja ei opi, ellei liiku luonnossa. Lisäksi opit pakkaamaan mukaan vain oleellisen, moni kuvittelee voivansa kantaa mukanaan kaikki netistä tilaamansa varusteet – tai yliraskaat aseet – tai useamman aseen. Osaamattomalle luonnossa liikkujalle myös ympäristö on paha vihollinen.
Tekisi mieli kirjoittaa enemmän, mutta mennään tässä välissä tällä ja pistetään teksti jakoon.
Tässä kirjassa on iso osa tarkka-ammunnan ampumispuoleen liittyvistä jutuista esitetty asiallisesti: Frank Galli - Precision Rifle Marksmanship: The Fundamentals - A Marine Sniper's Guide to Long Range Shooting: A Marine Sniper's Guide to Long Range ShootingMutta sotilastarkka-ammunta on paljon muutakin. Erityisesti maalin löytäminen ja tunnistus ovat iso osa tarkka-ampujan osaamista.
...ja tähän voi jatkaa erilaisia mielipiteitä. Esimerkiksi kisaamiseen, rata-ammuntaan, tai ylipitkille matkoille keskittyvä painottaa erilaisia asioita.
