Ajattelin ensin että ennenkuin kirjoitan oman selostukseni kisasta, luen mitä ajatuksia on noussut yleisöltä. Muutin mieleni, koska luultavasti selostuksella säästän monelta aikaa näppäimistön ääressä.
Kisan suunnittelun lähtökohtana oli halu haastaa harrastajia paitsi ammunnassa, myös heidän epämukavuusalueillaan kenttätaidoissa, jonka harjoitteluun on havaintojen mukaan ollut vaikeaa saada osallistujia. Sisällön ohjenuoraksi otettiin tarkka-ampujaparille asetetut suorituskykyvaatimukset. Koska yhteistyökumppani ja Killan tekemät hankinnat sen mahdollistivat, sisällytettiin yhdeksi teemaksi toiminta pimeällä, joka on aika monelle myös vieras toimintaympäristö.
Edellisvuoden ja NATO-jäsenyyden innoittamana kansainvälistä linjaa päätettiin jatkaa esittämällä kutsu Yhdysvaltain suurlähetystölle. Halu osallistua oli valtavaa, ja käytännössä kaikki Suomen kanssa yhteistyötä tehneet joukko-osastot halusivat lähettää joukkueen ja valmentajia. Resursseja ei säästetty, sillä esimerkiksi Merijalkaväen tiimi lennettiin paikalle suoraan Lappeenrantaan kenraalien käyttöön tarkoitetulla C12-kuljetuskoneella. Ampumatarvikkeita tuomaan ja viemään tuli pakettiautolla kaksi saksalaista huoltomiestä jotka viettivät viikon Lappeenrannassa hotellissa mitään tekemättä. Paikalle tuotiin myös yksi lehdistöupseeri ja kuvaaja.
Halusin olla rastien sisällön osalta niin avoin kuin mahdollista, jotta kilpailijat voisivat keskittää harjoittelunsa oikeisiin asioihin ja sitä kautta kehittyä sotilastarkka-ampujina. Osoittautui kuitenkin, että kovin yksityiskohtaisia rastikuvauksia ei pystynyt julkaisemaan, koska muutoksia tuli esim maalitoimintaan ja pisteytykseen aina kilpailuun saakka.
Kilpailualue oli verrattain kompakti ja mahdollisti pienellä alueella monien rastien toteuttamisen. Rajoittavaksi tekijäksi nousi lähinnä toimitsijoiden määrä ja aika. Toimitsijoita ilmoittautui kilpailuun heinäkuuhun mennessä yli 60 henkeä, laskeskelin että jos esikunta ja huolto vaatisivat noin 10 henkeä ja keskimäärin rastilla tarvittaisiin 3 toimitsijaa, kyettäisiin kisassa totetuttamaan enimmillään noin 15 rastia samanaikaisesti. Luonnollisesti kaikkien ilmoittautuneidennen odottanutkaan saapuvan paikalle, ja poistumaksi uumoilin noin 10-15%.
Kisaa varten järjestin kaksi identtistä maastontiedustelutilaisuutta joihin molempiin saapui toimitsijoita noin tusinan verran. Niissä esittelin kaikki suunnitellut rastipaikat, maalitoiminnat ja rastikuvaukset. Tiedustelussa tehtyjen havaintojen perusteella tehtiin vielä tarkennuksia ja yksinkertaistuksia. Maastontiedusteluissa saatiin sovittua vastuulliset rastinjohtajat noin 3/4 rasteille. Loppuihin jouduin nimeämään henkilöitä, joita en ollut tavannut tai tuntenut, tai jotka eivät olleet nähneet rasteja.
Kisaa ennen järjestettiin samalla alueella henkilökunnan TA-kouluttajakurssi jossa alkuperäisenä suunnitelmana oli rakentaa ja testata suurin osa Matinahossa ammuttavista rasteista siten, että ne olisivat käytännössä valmiita, kun toimitsijat saapuivat paikalle. Tämä tavoite toteutui vain osittain, koska kurssille jäi saapumatta kouluttajia ja opiskelijoita, eikä kaikkia rasteja rakennettukaan. Tämä ilmeni vasta kisaa edeltävänä tiistaina.
Kilpailun toimitsijat olin kutsunut kuitenkin paikalle perjantaina 1500 mennessä aiemmin suunniteltuun luottaen. Työtehtävien takia en itsekään päässyt valmistelemaan kisaa paljon aiemmin.
Kilpailua edeltävällä viikolla alkoi tulla peruutuksia osallistumisesta tyypilliseen tapaan ja se on vapaaehtoistoiminnassa vain hyväksyttävä. Peruutuksia vaan tuli sen verran paljon, että se alkoi vaikuttamaan rastien toimitsijavahvuuksiin jo ikävästi. Myös rastin johtajiksi suunniteltuja henkilöitä peruutti tulonsa jopa ilmoittamatta asiasta etukäteen.
Perjantaina rastinjohtajiksi jouduttiin määräämään ja perehdyttämään pikaisesti toimitsijoita todella nopeasti.
Olin tyhmästi sijoittanut ratamestarin yhdelle perjantain rastille, koska sillä oli määrä käyttää hänen käyttöön antamaa materiaalia. Ratamestari ei ehtinyt siten tarkastamaan kaikkia lauantaina toteutettavia rasteja tai ohjeistamaan rastihenkilöstöä. Aiemmin viikolla rakentamatta jääneitä rasteja ei juuri ehditty rakentaa perjantaina.
Perjantain Ampumataitotestissä oli itselläni tapahtunut suunnitteluvirhe, sillä katoksessa ulkoampumapaikkoja oli vain 24 vaikka taulupaikkoja oli 30. Ammunta piti siis toteuttaa kolmessa osassa kahden sijasta ja tämä aiheutti noin tunnin viivästyksen. Seuraavan viivästyksen rasti 3:n aloitukseen aiheutti kuljetuskapasiteetin puute. Ajoluvallisia oli kisassa vain muutama, ja ajoneuvojen kapasiteetti oli 1+8. Kuorma-auton lavalla ei voinut kuljettaa väkeä, koska siinä ei ollut istuinmoduuleita.
Rastin 3 aloituksen viivästyminen sitten aiheutti ilmoitetun takarajan epäsuhdan ja pakotti sittemmin hylkäämään sen tulokset. Viive kertautui Rastiin 4 ja venytti nukkumaanmenoa aamunsarastukseen.
Lauantailta jouduttiin heti aluksi perumaan toimitsijoiden puuttuessa yksi (13 Kollaa) Matinahoon suunniteltu rasti ja siirtämään yhden paikkaa sellaiseen jossa maalitoiminta oli suunnilleen valmiina. Lisäksi rastin 12 sisältöä typistettiin jonkin verran.
Rastin 17 toteutus peruutettiin näin jälkikäteen havaintoja ja palautteita kuultuani ehkä turhan hätiköidysti. Rasti osoitti merkittäviä puutteita joukkueiden vesistönylitystaidoissa sekä valmistautumisessa sellaisiin. Rastia olisi voitu jatkaa rastituomarina toimineen asiantuntijan (Italian laivaston erikoisjoukkojen ex-operaattori) ohjeistuksella. Olen samaa mieltä, että turvallisuusjärjestelyt olisi pitänyt olla paremmat.
Kilpailunjohtohtajana sydäntäsärkevintä oli joutua keskeyttämään lauantain rastikierto ja hylätä sunnuntaille suunnitellut rastit kokonaan. Päätös oli tehtävä, koska kaikki kilpailijat eivät olisi ehtineet suorittaa lauantain päivärasteja valoisana aikana. Tutkittuani ja pohdittuani asiaa, olen tullut siihen johtopäätökseen että rastikierron huomattava viivästyminen johtui siitä, että en ollut määrittänyt rastin 10 enimmäissuoritusaikaa ja useat partiot käyttivät tankkibongailuun huomattavasti aikataulussa suunniteltua enemmän aikaa. Tämän seurauksena rastikierto viivästyi noin 2 tuntia joka oli saman verran kuin mitä sunnuntaina rasteja jouduttiin jatkamaan.
Rastisuunnittelijana virheeni oli se, että enimmäisaikaa ei määritelty 10:n rastikuvauksessa tai mitattu suorituksessa. Kiroan tätä varmaan vielä kuolinvuoteellanikin.
Koen kuitenkin, että myös kilpailijoilla on vastuu noudattaa heille jaettua ja käskettyä suunnitelmaa ja aikataulua, vaikka siitä ei erikseen kilpailupisteitä jaettaisikaan. Tällä kertaa aikataulun noudattamatta jättämisestä muutamien tunnistuspisteiden saavuttamiseksi seurasi kuuden sunnuntaille suunnitellun, hauskan ja vaativan rastin peruuntuminen kaikilta kilpailijoilta.
Tiedustelurastista nostettiin muutamia nimikkeistöön liittyviä protesteja. Ne saatiin ratkottua tyydyttävästi juryn toimesta.
Matinahossa toteutetut ampumarastit jäivät edellämainituista syistä etäisyyksiltään tyngiksi vaikka maasto olisi mahdollistanut kurottelun aina 1400 metriin saakka. Siksi erityisesti sunnuntain rastien peruuntuminen korpeaa.
Kisan purkuvaiheessa haasteeksi muodostui jälleen erityisesti ajoluvallisten henkilöiden puute. Matinahon ammuntojen purkaminen onnistui kuitenkin kohtalaisen sujuvasti vaikka väkeä olisin paikalle toivonut enemmänkin kun talkoina näitä hommia kuitenkin tehdään.
Henkilökohtaisesti saadun palautteen perusteella kisasta jäi useimmille kilpailijoille ja toimitsijoille ymmärtääkseni hyvä maku suuhun. Kunhan aikaa kuluu, niin varmasti omastakin mielestä ollaan positiivisen puolella.
Olen esittänyt, että melko samalla kaavalla PV järjestäisi ensi vuonna kansainvälisen, pääasiassa henkilökunnalle suunnatun tarkka-ampujakilpailun, johon toimitsijoiksi kutsuttaisiin kertausharjoituksiin reserviläisiä. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää?
