Joskus on Lapualla ja Sakolla sinkkikatoa esiintynyt. Silloin 308 Winin hylsyn kannan etupuolelle tulee pistemäisiä reikiä ammuttaessa joista tulee kaasuvuotoa. Samoin hylsyn kaulat murtuu usein. Tämä liittyneen hylsyerän laatuongelmiin koska kaikille Lapuan tai Sakon patruunoille ei näin käy.
Sotilaspatruunat on yleensä pakattu hermeettisiin säiliöihin ja suojalakattu hylsynkaula ja nalli jolloin patruunan sisälle ei pääse kosteutta. Itsekin ampunut 40v vanhaa ylijäämää eikä hylsyt ole olluöeet moksiskaan. Kaverin +20v vanhat itseladatut 223:t sen sijaan hapertuivat hylsyn sisältä niin että patruuna meni poikki kun peukalolla vähän painoi luotia sivuun. Lisäksi luodit olivat jotenkin galvaanisesti jämähtäneet hylsynkaulalle. Näissä ongelman aiheutti ilmeisesti hylsyn sisään jäänyt palojöte, ilmankosteus ja mahdollisesti ruudin kemiallinen hajoaminen. Ei niitä voinut edes purkaa kun hajosivat kappaleiksi. Päällepäin näyttivät aivan hyviltä. Saman kaverin itseladatuissa 30-06:ssa nalli ei syttynyt ja kun purin niitä niin luodin peräpää hylsyn sisällä oli taas vihreässä kuparihomeessä ja todella tiukkaan jämähtänyt hylsyn kaulaan. Näilläkin lienee ikää ollut vähintään 15v. Mitään muistiinpanoja latauksesta tai latauspäivästä ei ollut. Itseladatut ainakin kannattaa käyttää melko ripeästi pois.
Yleistäen voi sanoa että ainakin PV:n patruunoissa on sen verran kova laatukontrolli että aivan kuraa ei käyttöön asti rauhan aikana pääse. Jossain Timbuktussa milspec-ammo ei välttämättä ole aivan yhtä hyvää tasoa.
Siviilipatruunoissa on sekin epävarmuus että +20v aikana säilytysolosuhteet ovat voineet olla haasteelliset jos ne ovat ensin olleet jonkin liikkeen varastossa 5v, sitten 10v jossain lämmittämättömässä pihavarastossa ja viimeiset 5v pannuhuoneessa. Joko ei laukea ollenkaan, voi olla ylipaineita tai lähtönopeusvaihtelu on isoa tai näiden yhdistelmä. Varsinaista aserikkoa en pelkäisi mutta jos luoti jää piippuun niin sen houkuttelu sieltä ulos voi vaatia kivääriaseissa aseseppä.
