Jos puhutaan rinkkakoosta, niin Kajka ja muut vastaavat - ilman ulkoista tukirunkoa olevat - ovat loistavia, jos kannettavana on lähinnä tilaa vievää, mutta kevyttä materiaalia.
Jäykän ulkoisen rungon edut tulevat esiin vasta raskailla ja hankalan muotoisilla kantamuksilla.
Firmat suunnittelevat tuotteet pääasiassa siten, että niiden valmistus onnistuu ilman suuria materiaali- ja työkalukustannuksia, olemassa olevalla konekannalla. Jotain voidaan tilata alihankkijoilta, mutta kyllähän valmistus- ja materiaalikustannusten minimointi näyttelee isoa osaa. Retkeilypuolella osa ratkaisuista myös viherpestään, eli ratkaisu saatetaan markkinoidaan ekologisempana. Toki osa viherpesuksi mielletystä on ihan hyviä oivalluksia, esimerkkinä vaikka Kajkan puiset tukirimat. Puu on retkeilykäyttöön toimiva - kevyt, kestävä, joustava, jäykkä jne. - mutta sotilaskäytössä se on ihan järkevä korvata vielä kestävämmillä materiaaleilla.
Ja sotavarusteissa kestävyyttä taas käytetään painon, vanhan liiton materiaalivalintojen ja kotikutoisten valmistustekniikoiden tekosyynä. Se on selvä.
Ulkoiset rungot tuntuvat vanhan liiton jutuilta. Mutta omilla kokemuksilla esim. Arc’teryxin anatominen sotarinkka häviää raskaalla kuormalla selvästi vaikkapa vanhan liiton ajattelua hyödyntävälle Norrønan Recon Syncroflexille.
Savotta tekee älyttömän painavia tuotteita, karua jälkeä ja on selkeästi valmistustekniikkansa vanki. Ja hinnat ovat kovat. Mutta Savotan tuotteet ovat kyllä käyttöönsä ihan soivia pelejä ja otettavissa käyttöön aika vähillä muutoksilla.
